11.8.2000
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Näsilinnankatu 48 E, 33200 TAMPERE
TO: Tampereen kaupunki, Kiinteistötoimi / metsäosasto, Aleksis Kiven katu 14-16 C, 33210 TAMPERE
Taajamametsiä käsiteltävä varoen
Metsäsuunnitelman toimenpide-ehdotusten todetaan laaditun ennen kaikkea virkistyskäyttöä ja luonnon monimuotoisuutta silmälläpitäen. Kaikilta osin tavoite ei Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä ole kuitenkaan toteutunut.
Kyseessä oleva Tampereen eteläpuolella sijaitseva metsäalue on aiemmasta voimakkaasta käsittelystä huolimatta toistaiseksi säilynyt melko eheänä - joskin sen monimuotoisuus on kärsinyt. Tulevassa käsittelyssä tulee kiinnittää huomiota metsän ikärakenteeseen, kuviorajojen pehmentämiseen, lehtipuun osuuden lisäämiseen, lehtojen kuusettumisen ehkäisemiseen ja nyt lähes täysin puuttuvan järeän havulahopuun määrän kasvattamiseen.
Tämän toteuttamiseksi ehdotamme, että ylispuut jätetään paikalleen keloontumaan ja lahoamaan. Asutuksen tai virkistysreittien välittömässä läheisyydessä olevia, mahdollisia vaaratilanteita aiheuttavia lahopuita voidaan kuitenkin kaataa luontaista mallia seuraamalla.
Sekä maisemaa että metsän ekologiaa voimakkaasti muuttavat laaja-alaiset hakkuut tulee jättää tekemättä. Taimikoissa voidaan toteuttaa pienimuotoista laikkuaukotusta myrskytuhoa matkien. Ehdotamme harkittavaksi myös pienialaisia kulotuksia palanutta puuta vaativan lajiston elvyttämiseksi. Taimikoiden harvennukset tulee tehdä lehtipuun määrän lisäämiseen pyrkien sekä suosimalla pienten puuryhmien ja pienten aukkojen vaihtelua säännönmukaisen harvennuksen sijaan. Ekologisesti arvokkaat alueet riittävine suojavyöhykkeineen on jätettävä kokonaan käsittelyn ulkopuolelle (esim. Suolijärven suunnitelman kuvio 6: suopainanteeseen rajoittuva avohakkuu).
Alueella on runsaasti lehtomaista kangasta ja muutamia pienialaisia lehtoja. Pidämme puutteena sitä, ettei lehtojen - erityisesti laidunnettujen kohteiden - kuusettumiseen ole kiinnitetty huomiota. Kuusettuminen ja umpeenkasvaminen uhkaavat kuitenkin monia valoa vaativia lehtolajeja.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen
Mielestämme metsäsuunnitelmassa ei ole riittävästi huomioitu alueelta tehtyjä uusimpia luontoselvityksiä: mm. Vuoreksen osayleiskaava-alueen luontoselvitys, Kari Korte 2000. Toimenpiteitä on ulotettu selvityksestä ilmenevien lukuisten merkittävien lajien ja elinympäristöjen välittömään läheisyyteen.
Alueella esiintyy useita uuden uhanalaisluettelon (Ympäristöhallinto. 25.5.2000. http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/uhanal.htm) silmälläpidettäviä taantuneita (St) ja silmälläpidettäviä harvinaisia (Sh) sekä harvinaistuvia lajeja. Kasvistollisesti arvokkaat alueet (esim. Myllypuro, Hupakankorpi) lähiympäristöineen tulee jättää käsittelemättä. Linnuista em. lajeja ovat mm. lahoavaa pystyhavupuuta vaativa pohjantikka (Picoides tridactylus) Sh, vanhassa lehtimetsässä pesivä harmaapäätikka (Picus canus) Sh sekä vanhojen metsien asukki pikkusieppo (Ficedula parva) Sh. Vuoreksen alueella esiintyy myös runsaasti harvinaisia selkäkärangattomia, mm. perhosia, joiden elinmahdollisuudet tulee turvata metsäsuunnitelmassa.
Kohdekohtaisia huomioita
METSÄSUUNNITELMA 24, LOHKO 24: SUOLIJÄRVI
Metsäsuunnitelman toimenpide-ehdotukset tulee tarkistaa vastaamaan Vuoreksen osayleiskaavan luontoselvityksessä ilmenevää tietoa lajien esiintymisestä. Lajistollisesti merkittävät alueet sekä muut arvokkaat kohteet on jätettävä käsittelyn ulkopuolelle.
Myllyvuori ja Myllypuro
Vuoreksen osayleiskaavan luontoselvityksestä ilmenee, että Hervantajärven lounaispuolelle sijoittuvan Myllyvuoren kaakkoisosa sisältyy arvokkaiden kohteiden luetteloon (kuvio 123). Alue sekä sen läpi Suolijärvestä laskeva Myllypuro tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle lajistolle. Esimerkiksi koskikara (Cinclus cinclus) Sh esiintyy purossa ympäri vuoden. Myllyvuorta ympäröi kalliolouhikko, jonka reunamilla kasvaa mm. Tampereella harvinainen jalkasara (Carex pedicularis). Arvokohteiden ja lajien säilyminen tulee varmistaa kuvion 123 käsittelyssä.
Hervantajärven pohjoispuoli
Hervantajärven pohjoispuolen metsä on varttuneen kuusikon tuore ja lehtomainen kangasmetsä. Alue on ahkerassa ulkoilukäytössä ja välttämätön lähivirkistysalue Tampereen eteläpuolen asukkaille. Alue on varsin edustavaa vanhenevaa metsää, josta on tehty suojelualoite. Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman kannalta Hervantajärven pohjoisrannan metsäalue Siltasista Viitastenperään on ainutlaatuinen kokoelma suojelun arvoisia biotooppeja. Alue sisältää ainakin seitsemän Natura 2000 -luontotyyppiä. Alueesta ei kantakaupungin yleiskaavan laatimisen yhteydessä ole tehty minkäänlaista luontoselvitystä.
Luontoharrastajien havaintojen mukaan alueella esiintyy lehtokasveja, kuten imikkä (Pulmonaria obscura), valkolehdokki (Plantathera bifoliata), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ja näsiä (Daphne mezereum). Mm. EU:n lintudirektiivilaji ja tuoreessa uhanalaiselvityksessä vaarantuneeksi luokiteltu tiltaltti (Phylloscopus collybita) kuuluu metsän pesimälinnustoon. Alueelta on löydetty kaksi varpuspöllön (Glaucidium passerinum) reviiriä, ja siellä esiintyy myös harmaapäätikka (Picus canus).
Martti Lagerstömin liito-oravaraportin mukaan Hervantajärven pohjoisrannan alueella on neljä liito-oravan (Pteromys volans) luontaista levähdys- tai ruokailupaikkaa. Järven ranta-alue muodostaakin merkittävän ekologisen käytävän Vuoreksen alueen ja Houkanvuoren välille. Liito-orava on EU-direktiivilaji, ja sen sekä sen elinympäristöjen säilymisen ja lisäämisen tulee olla erityisen huolen kohteena myös taajamametsien käsittelyssä.
Hervantajärven koillisosan pystykallio on maisemallisesti merkittävä. Siihen rajautuvan kuvion 195 ylispuiden poistosta tulee luopua sekä maisemallisista että lajiekologisista syistä. Harvennukset (kuvioilla 197, 203 ja 204) tulee tehdä harkitusti.
Hervantajärven, sen pohjoisrannan ja Makkarajärven alueen muodostama ekosysteemi on kokonaisuutena hyvin tärkeä suojelukohde. Koko alue tulisi säilyttää käsittelemättä, kunnes yleiskaavoitus on lainvoimainen ja suojeluhankkeet ratkaistu.
Suolijärvi
Suolijärven länsi- ja pohjoisosat (Särkijärven
ja Suolijärven välinen kaistale, Mäyrämäki
sekä Suolijärven ja Virolaisen väliin jäävä
alue) muodostavat kokonaisuuden, jonka Korte arvioi merkittävimmäksi
Vuoreksen alueen kohteista. Se on arvokas niin kasvi-, lintu-
kuin hyönteislajistoltaankin: alueella kasvaa esimerkiksi
rauhoitettu valkolehdokki ja muita harvinaisia kasveja, kuten
pussikämmekkä (Coeloglossum viride), kaiheorvokki (Viola
selkirkii), lähdetähtimö (Stellaria alsine), soikkokkaksikko
(Listeria ovata), korpinurmikka (Poa remota) ja keltavuokko (Anemone
ranunculoides). Hyönteisistä esiintyy mm.
lehtokasvillisuuden varassa elävä harvinainen lehmuskeltayökkönen
(XanthiA citrago).
Vanhan metsän lajeista alueella esiintyvät pohjantikka ja pikkusieppo ja mahdollisesti liito-orava. Mäyrämäen alue on rehevän lehtomaista metsää, josta löytyy paitsi metsälain kriteerit täyttäviä korpipainanteita, myös muita arvokkaita, lain suojan ulkopuolelle jääviä kohteita. Kuviolle 201 on merkitty avohakkuu. Kuvion käsittelyssä on huomioitava sekä vaateliaan lajiston varjostuksen tarve että alapuolisen Hupakankorven pienilmaston säilyminen. Harju on myös maisemallisesti ja virkistyksalueena erittäin tärkeä lähiseudun asukkaille.
Luonnonsuojelupiiri ehdottaakin, että koko Suolijärven länsiranta, Mäyrämäki sekä Suolijärven ja Virolaisen välinen alue jätetään käsittelemättä lukuunottamatta mahdollisia taimikkoviidakoiden harvennuksia.
METSÄSUUNNITELMA 22, LOHKO 22: LAHDESJÄRVI
Särkijärvi, Leppänen
Särkijärven lounaisrannalla sijaitseva näyttävä Leppäsen vanhan metsän alue pirstoutuu, jos suunnitellut harvennushakkuut ja ylispuiden poistot toteutetaan. Suunnitelmassa on toki rajattu merkittävimmät osat, metsä- ja luonnonsuojelulain mukaiset kohteet, hakkuiden ulkopuolelle, mutta aivan niiden vieressä - jopa lakikohteiden välissä - aiotaan hakata. Leppäsen avainbiotooppimetsä tulee jättää käsittelemättä lukuunottamatta varovaista kuusen harvennusta. Harvinaista kasvilajistoa esiintyy Kortteen mukaan paikalla runsaasti: keltavuokko, korpiorvokki (Viola epipsila), mäkilehtoluste (Brachypodium pinnantum), lehtotähtimö (Stellaria nemoreum), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) ja lehtopalsami (Impatiens noli-tangere). Kari Korte arvioi selvityksessään Leppäsen tervaleppäkorven olevan Vuoreksen alueen viidenneksi arvokkain luontokohde. Erityisesti kuvioiden 152, 166 ja 168 toimenpiteissä tulee käyttää harkintaa.
METSÄSUUNNITELMA 23, LOHKO 23: SÄRKIJÄRVI
Koukkujärven itäpuoli
Koukkujärventien ja Rimminkorventien ympäristön lehdon Kari Korte on arvioinut luontoarvoiltaan Vuoreksen osayleiskaava-alueen seitsemänneksi arvokkaimmaksi alueeksi. Kortteen mukaan alueen arvo on rehevässä kasvillisuudessa, hyönteistössä ja avainbiotoopeissa. Hyönteisistä alueella esiinty mm. nunnamittari (Babtria tibiale) St. Lehdon lajiston säilyminen ja elvyttäminen on turvattava kuvion 58 käsittelyssä.
METSÄSUUNNITELMA 25, LOHKO 25: HALLILA
Särki- ja Lahdesjärviin rajautuva jäljellä oleva metsä on tärkeä virkistyskohde lähialueen asukkaille. Yhtäältä metsä antaa suojaa teiden melulta, toisaalta luo metsäisen yhteyden Särkijärven ja Hervannan välille. Alueella on tehty havaintoja myös liito-oravasta. Asutuksen välittömään läheisyyteen suunnitellut raskaat toimenpiteet ovat ristiriidassa sekä virkistyskäytön että luontoarvojen vaalimisen kanssa.
Rääsynkorpeen rajoittuvan kuvion 45 avohakkuusta tulee luopua ja kuvioiden 22 ja 25 harvennuksissa jätettävä riittävä melusuoja ohikulkutielle.
Särkijärven pohjoispuolella on arvokas, monilajinen vanhan metsän alue (Tampereen arvokkaat luontokohteet 2.1.38). Kuviot 81, 82, 91 ja 92 ulottuvat tälle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen, minkä vuoksi niiden hakkuita ei tule tehdä. Alueen reunamille on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet, jotka turvaavat vanhan metsän luonteen säilymisen.
Lopuksi
Tampereen kaupungin hallinnassa olevat taajamametsät ovat tärkeitä paitsi kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja maiseman, myös virkistyskäytön ja asuinviihtyisyyden kannalta. Nämä sosiaalista kestävyyttä osoittavat seikat tulee ottaa painokkaasti huomioon metsäsuunnitelmia laadittaessa.
Luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja sosiaalisen kestävyyden merkityksen tulee konkreettisesti näkyä taajamametsien käsittelyssä. Tämän toteuttamiseksi taajamametsien toimenpide-ehdotuksia suunniteltaessa ei ole enää perusteltua pitäytyä ahtaasti tehokkaan puuntuotannon tavoitteita palvelevassa kuviokohtaisessa metsien tarkastelussa. Metsäsuunnitelma on tehty metsälain mukaisesti, mutta edes lain arvokkaiden kohteiden huomioiminen ei estä metsien pirstoutumista, joka on metsäluonnon suurin uhka. Taajamametsiä tulee tarkastella ja käsitellä kokonaisuuksina, mikä palvelee sekä maiseman ja virkistyskäytön että metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämisen tavoitteita.
LÄHTEET:
- Korte, Kari: Vuoreksen osayleiskaava-alueen luontoselvitys.
Tampereen kaupunki / kaavoitusyksikkö. Kesäkuu 2000.
- Kosonen, Lasse; Mikola, Juha; Nieminen, Pia: Tampereen arvokkaa
luontokohteet. Tampereen kaupungin ympäristövirasto,
ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994. Tampere 1994.
- Lagerström, Martti: Liito-oravaraportti Tampereen kantakaupungin
alueesta. 1998.
- Uusi uhanalaisluokittelu. Ympäristöhallinto. http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/uhanal.htm.
25.5.2000.
Tampereella 11.8.2000
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Tuire Laurinolli Hanna Savisaari
puheenjohtaja hallituksen jäsen
puh. 040 734 8507
sähköposti: savisaari@sll.fi