28.2.2000 LAUSUNTO

FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Laukontori 4, 33200 Tampere
TO: Hämeen tiepiiri, PL 376, 33101 TAMPERE

Lausunto Tielaitoksen Tienpidon linjaukset 2015 -luonnoksesta

LÄHTÖKOHDAT
1.1. Toimintaympäristö

Toimintaympäristön analyysissa on keskenään ristiriitaisia kehitystrendejä, mikä on toki luonteenomaista yhteisöjen toimintaympäristöille. Ympäristötietoisuuden lisääntymisen ja autoliikenteen vähentämispaineiden rinnalla ovat pääomamarkki-noiden vapautuminen ja EU-kuljetusten lisääntyminen. Henkilöliikenteen arvioidaan kasvavan 20 % ja tavaraliikenteen 40 %. Samalla päästöjen arvioidaan vähenevän ajoneuvoa kohti.

Näiden trendien toteutumisen todennäköisyyttä ja konkretisoitumisastetta arvioidaan kuitenkin eri tavalla. EU-kuljetusten lisääntyminen, henkilö- ja tavaraliikenteen kasvu ovat tekijöitä, joiden arvioidaan toteutuvan. Ympäristötietoisuuden lisääntymistä ja painetta autoliikenteen vähentämiseen käsitellään lähinnä abstraktioina, jotka konkretisoituvat korkeintaan päästöjen vähenemisenä ajoneuvoa kohden, eivät kattavampana suunnanmuutoksena. Tielaitoksen linjaukset 2020 on kuitenkin yksi foorumi, jossa tulevaisuutta luodaan.

1.2. Liikennejärjestelmän kehittämisen tavoitteet

Liikenneministeriön liikennejärjestelmän kehittämisen tavoitteeksi kirjaama lähtökohta, joka lienee Tielaitoksenkin linjauksen perustana, on erinomainen (s. 8): "Painotetaan kestävän kehityksen periaatetta eli sellaisia ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä ovat sopusoinnussa ekologisten toimintojen, ihmisten sosiaalisten tarpeitten sekä kulttuuriarvojen säilyttämisen kanssa ja jotka ovat taloudellisesti kestäviä."

Monet myöhemmin esitettävät tavoitteet ja perustelut ovat kuitenkin selvässä ristiriidassa tämän lähtökohdan kanssa. Muun muassa liikenteen kasvu esitetään vaihtoehdottomana kehityskulkuna. Ekologisilla ja sosiaalisilla tarpeilla ja tavoitteilla ei ole läheskään yhtä suurta painoarvoa kuin elinkeinoelämän toimivuudella ja muilla taloudellisilla tavoitteilla.

Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen pitäisi tavoitteena kohota nimenomaan pitkällä aikavälillä ylitse muiden, sillä ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat radikaalisti kaikkeen toimintaan, myös elinkeinoelämän edellytyksiin. Hiilidioksidipäästöjen arvioidaan vähenevän autokannan uusiutumisen kautta, mutta samalla henkilöautoliikenteen arvioidaan kasvavan. Arvio autokannan uusiutumisvauhdista vaikuttaa liioitellulta. Tuotteiden (autojen) elinkaarelle ei liioin ole suotu huomiota: uusien autojen valmistaminen ei tapahdu päästöittä.

2. TIENPIDON LINJAUKSET
2.2. Tienpitoa koskevat tavoitteet

Luvussa esitetyssä taulukossa ympäristönsuojeluun, sosiaaliseen ja alueelliseen tasa-arvoon sekä kevyen ja joukkoliikenteen kehittämiseen liittyvien tavoitteiden nähdään olevan ristiriidassa elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamisen kanssa. Näinhän ei asian laita ole. Niiden kaikkien voidaan katsoa myös turvaavan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

2.3. Toimintatapa

Luvussa Vastuu ympäristöstä lisääntyy esitetyissä vaihtoehdoissa pitäisi olla mukana myös 0-vaihtoehto, tilanteen, tässä tapauksessa toimintatapojen, säilyminen nykyisellään.

Suolan käytöstä pitäisi pohjavesialueilla luopua vähitellen kokonaan. Pohjavesi- suojausten seurauksena tapahtuvasta pintavesien suolaantumisesta ei puhuta.

2.5. Linjaukset tuotteittain

Suolan käytön rajoittaminen selkeämmin tavoitteeksi.

Tavaraliikennettä pitäisi ohjata entistä enemmän rautateille. Myös henkilöliikenteessä raideliikennettä pitäisi kehittää muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.

Yhteenveto keskeisistä linjauksista

Yhteenveto on sinällään hyvä, mutta kysymyksiä herättää kohta 9. Maaseudulla keskitytään runkoverkon ylläpitoon. Tavoitteisiin pitäisi lisätä myös maaseudulla kevyen ja joukkoliikenteen kehittäminen.

3. LINJAUSTEN VAIKUTUKSET
3.2. Miten tavoitteet toteutuvat (Taulukko)

Taulukossa kevyen ja joukkoliikenteen kehittämisen arvioidaan haittaavan mutta liikenneturvallisuuden paranemisen puolestaan edistävän elinkeinoelämän toimintaedellytysten toteutumista. Arvio on ristiriitainen.

Kevyen ja joukkoliikenteen kehittäminen myös parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sen kehittäminen parantaa siis mm. ilman laatua, mikä puolestaan edistää elinkeinoelämän toimintaedellytysten toteutumista mm. vähäisempänä sairastavuutena. Pitkän aikavälin linjauksissa elinkeinoelämän toimintaedellytysten toteutumista ei pitäisikään tarkastella ahtaasti taloudellisesta, tavarakuljetusten ja logistiikan toimivuuteen painottuvasta näkökulmasta, missä erityistä painoarvoa vielä saavat tällä hetkellä taloudellisesti merkittävät elinkeinot.

4. JOS LÄHTÖKOHDAT MUUTTUVAT

Luvussa Yleisiä uhkia on esitetty hyviä näkemyksiä, jotka on myös otettu jossakin määrin huomioon. Hiilidioksidiongelman kärjistyminen ja maaseudun autioituminen nähdään kuitenkin korostetusti uhkina Tielaitoksen linjauksille. Tielaitoksen pitäisi toimia aktiivisesti näiden ongelmien kärjistymistä vastaan eikä nähdä niitä mahdollisina uhkina omalle toiminnalleen.

5. PERUSTELUT
4.1.3. Tienpidon tavoitteet ja niiden priorisointi

Tienpidon tavoitteissa pohjaveden suojelu on arvioitu erittäin tärkeäksi tavoitteeksi. Muita ekologiseen kestävyyteen liittyviä tavoitteita - hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, luonnon monimuotoisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden säilymistä - ei pidetä niin tärkeinä. Nykytilanteessa ne ovat kuitenkin aivan yhtä tärkeitä tavoitteita kuin pohjavesien suojelukin - hiilidioksidipäästöjen vähentäminen myös
globaalisti aivan olennaisen tärkeä tavoite. Tienpidolla, ennen kaikkea teiden rakentamisella ja luomalla edellytyksiä autoliikenteen kasvulle, vaikutetaan myös muiden ekologiseen kestävyyteen liittyvien tavoitteiden toteutumiseen.

YLEISHUOMAUTUKSIA

* Aktiiviset toimet liikenteen vähentämiseksi puuttuvat.
* Uusien vaihtoehtojen etsintä mm. maaseututaajamien ja haja-asutusalueen kevyen ja joukkoliikenteen kehittämiseksi on vähäistä ja näennäistä.
* Perusteluosassa esitettyjen vaihtoehtoisten linjausten kuvauksessa on huonosti perusteltua tarkoitushakuisuutta.
* Sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita ei nimetä.
* Monin paikoin Tielaitos tuntuu väistävän vastuutaan asioista, joihin se omilla toimillaan ja linjaustensa valinnoilla vaikuttaa.
* Rakenteellisesti luonnos ei ole asioiden hahmottamisen kannalta toimiva.
Paikoitellen vaikutelma on erittäin sekava ja hahmoton. Tosiasiat ja suunnitelmat, liikennesuunnittelun eri tasot ja niiden toimivalta sekä eri
aikaulottuvuudet sekoittuvat keskenään, mikä vaikeuttaa linjausten ja niiden perustelujen kunnollista ja asianmukaista arviointia.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.

Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Virva Turpeinen, sihteeri