24.8.2000
Etelä-Karjalan sudet ja niiden aiheuttamat vahingot ovat viime aikoina olleet valtakunnan tason uutisia. Nyt määriteltyyn häirikkösuden tappamiseen annettuun pikaluvan toteuttamiseen tulisi käyttää asiantuntijaa. Jokainen susi ei ole häirikkösusi.
Asia on erittäin monimutkainen ja tunteita nostattava. Sutta vihataan ja pelätään. Susien puolesta puhujat toivotetaan tervetulleeksi rakentamaan aitoja ja paimentamaan karjaa ja lapsia vuorokauden ympäri.
Susi kuuluu Suomen luontoon, se on uhanlainen ja EU:n lainsäädännön mukaan tiukasti suojeltu laji. Useimat suomalaiset sen ymmärtävät ja hyväksyvät, kunhan susi ei tule omalle pihalle. Sudella ei ole suuria vaatimuksia elinympäristönsä suhteen, kunhan sillä riittää ravintoa, pääsiassa hirvieläimiä. Tällöin se on ihmisen kannalta yleensä huomaamaton ja arka eläin.
Kesän vahinkojen jälkeen paikallisten asukkaiden pelkoa ei ole syytä väheksyä, mutta ei turhan petohysterian lietsomisellakaan voiteta mitään. Niin todellista kuin pelko onkin, siihen liittyy myös myyttisiä ja irrationaalisia piirteitä. Susi ei ole tällä vuosisadalla tappanut maassamme yhtään ihmistä. Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa todelliset elämää uhkaavat riskit on hyväksytty (liikenne, ympäristön pilaantuminen, kanssaihmiset jne.). Kaikkia riskitekijöitä ei voida täysin poistaa, ei edes petojen osalta.
Meidän on mahdotonta niin käytännössä kuin moraalisestikin tappaa susikantaamme sukupuuttoon. Suden kanssa on siis opittava elämään ja erilaiset vanhinkojen ennaltaehkäisevät keinot on syytä ottaa vakavasti. Jotta maassamme olisi itsenäinen, lisääntyvä susikanta, susien olisi päästävä leviämään Itä- ja Pohjois-Suomesta länteen päin.
Luonnonsuojelijat ovat sitä mieltä, että maassamme pitää olla kaikkia luontoomme kuuluvia suurpetoja, myös susia. Ensisijaisesti suurpetojen aiheuttamia vahinkoja on kaikin mahdollisin keinoin pyrittävä estämään ennakolta. Suurpetotutkimukseen ja alueellisten kantojen arviointiin olisi suunnattava enemmän voimavaroja, jotta kantojen suuruudesta saadaan luotettavaa tietoa. Suurpedot eivät kuitenkaan kuulu asutuksen lähelle. Jo pelkästään suurpetojen suojelun kannalta on häiriintyneesti käyttäytyvät ja liikaa ihmisiin tottuneet yksilöt voitava tarvittaessa tappaa.
LISÄTIEDOT: aluepäällikkö Kaarina Tiainen, puh. (05) 411 7358 tai 050 - 3240 456