16.8.2000
Pohjois-Pohjanmaan vesistöalueilla on meneillään kaksi mielenkiintoista turve-tuotantohankkeiden suoYVAa eli ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, joka edeltää varsinaista lupaprosessia. Toinen koskee Yli-Iin Kupsussuota, joka sijaitsee aivan Kierikki-keskuksen naapurissa Iijoen pohjoisrannalla, ja toinen Ranuan Nuolisuota, joka sijaitsee Litokairan koillisnurkalla suojelualueen ja nyttemmin myös Natura-alueen rajalla. Molemmissa turvetuotantohankkeissa on Vapo toimijana. Sen tytäryhtiö, Suo Oy, on laatinut arviointiohjelmat, jotka odottavat parhaillaan yhteysviranomaisen eli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen nähtävillä olon jälkeistä yhteenvetoa ja lausuntoa.
Arviointiohjelmassa esitellään selvitettävät vaihtoehdot. Luonnonsuojelupiiri ei ole ollut Vapon niukkoihin esityksiin ollenkaan tyytyväinen, vaan on molempiin hankkeisiin esittänyt selvitettäväksi ja vertailtavaksi lisävaihtoehtoja.
Kupsussuon kohdalla on aiheellista paneutua seikkaperäisesti Kierikki-keskuksen kehitysnäkymiin ja toimintasuunnitelmiin turvetuotannolle vaihtoehtoisena hankkeena. Luonnonsuojelupiiri ehdottaakin vertailtavaksi ns. matkailuvaihtoehtoa. Siinä Kupsussuon turvetuotanto ei toteudu, vaan suo ennallistetaan ja sen luonnonvaroja hyödynnetään luonnontilassaan osana Kierikki-keskuksen toimintaa. Vaihtoehto on oleellisen tärkeä siksikin, että Kupsussuon hanke etenee vanhan vesilain mukaan, jossa lupa ratkeaa yleensä taloudellisen intressivertailun pohjalta. Mahdollisuus taloudellisesti tasavertaisten vaihtoehtojen vertailuun on harvinainen suoyvissa.
Nuolisuon turvetuotantohankkeen väkinäinen jatkaminen on turhauttavaa. Hankkeen perustelut ovat jo energiataloudellisestikin heikot. Lapin läänissä sijaitsee yli kolmannes koko maan turvetuotantokelpoisesta suoalasta. Siitä yksin Ranualla on 17000 hehtaaria, josta käytössä on vasta muutama suo. Vaihtoehtoisia kohteita varmasti on ja ne on myös yvan aikana selvitettävä, koska hanke vaikuttaa Natura-alueeseen. Luonnonsuojelulaki edellyttää selvillä oloa vaihtoehtoisista ratkaisuista ennen luvan myöntämistä Natura-alueeseen vaikuttavalle hankkeelle.
Nuolisuon hanke on myös moraalinen ongelma. Lapin vesi- ja ympäristöpiiri on syyllistynyt luonnonsuojelurikokseen ojittaessaan 1990-luvun vaihteessa Nuolisuota turvetuotantoa varten. Tällöin suojelualueen raja unohtui ja mittava kuivatuskanava kaivettiin soidensuojelualueelle. Virhettä ei korjattu, vaan suojelualueen rajaa siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa. Luonnonsuojelupiiri vaatii rajaloukkauksessa aiheutettujen vahinkojen korjaamista. Missään tapauksessa turvetuotantohanke ei saa hyötyä ympäristöviranomaisten luonnonsuojelulain rikkomisesta. Vapon esittämässä ratkaisussa tuotannon kuivatus- ja vesiensuojelurakenteet sijoittuisivat edelleen osin alkuperäisen soidensuojelualueen sisälle ja joka tapauksessa Natura-alueen rajalle. Luonnonsuojelupiiri vaatii selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa turvetuotantoalue ei miltään osin ulotu alkuperäisen suojelualueen rajauksen sisälle tai sen nykyiselle rajalle.
Nollavaihtoehto eli se lain mukainen ''hankkeen toteuttamatta jättäminen'' ansaitsee myös asiallisen selvittämisen, jotta siitä on vaihtoehtojen vertailuun ainesta. Näissä suoyvissa se tarkoittaa suon ennallistamisesta koituvan luonnonsuojelullisen hyödyn arviointia. Varsinkin Yli-Iissä suoluonto on jo hätätilassa eikä kunnasta ole enää löydettävissä korvaavia kohteita turvetuotannolle. Sen sijaan yli-iiläinen ympäristö kaipaa kipeästi ennallistamista ja monimuotoisuuden palauttamista. Jos se samalla hyödyttää alueen omaleimaista matkailua, niin aina parempi.
LISÄTIEDOT: aluepäällikkö Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskus, puh. 378 443.