Turku 25.2.2000
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry. kiittää lausuntopyynnöstä ja tuo esiin näkökohtia ja ajatuksia Sirpunpuistohankkeen ympäristöön ja luontoon liittyvistä seikoista.
Sahan ja Kaukolantien välinen alue (kartalla alueet II ja III eli "Pelto") aina rivitalojen piha-alueille saakka on erinomainen luonto- ja lintukohde, joka tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena. Alueen puusto, mm. suuret pajut sekä niittykasvillisuus tulee säilyttää. Tulevaisuudessa aluetta voidaan jonkin verran raivata estämään sen liiallinen umpeenkasvu.
Suunnittelualueen kartan "Pelto"-sanan kohdalla oli vielä 1980-luvun puolivälissä keväisin tulvapelto. Ilmeisesti ojan perkauksen yhteydessä olosuhteet muuttuivat niin, ettei paikalle muodostu enää lainkaan tulvalammikkoa. Tulvalla levähti parhaimmillaan satoja sinisorsia ja suokukkoja, kymmeniä vikloja ja taveja, muutamia harmaahaikaroita, metsähanhia ja laulujoutsenia. Suunnitelmassa kannattaa pohtia mahdollisuutta tämän tulvalammikon "ennallistamiseen" esimerkiksi pohjapatojen avulla. Tulvalammikko toimisi eräänlaisena paikallishistoriaan liittyvänä muistomerkkinä ennen niin uljaasta Valkojärven lintuparatiisista. Keväinen lintupaljous voisi toimia mm. koulujen opetuskohteena.
Paikalla esiintyy rikas yölaulajalinnusto, mm. luhta- ja viitakerttusia, pensas- ja viitasirkkalintuja sekä satakieliä. Uoman varrella on tavattu ainakin kerran maailmalaajuisestikin uhanalainen ruisrääkkä. "Joutomaan" eli vanhan täyttömaalueen pesimälinnustoon kuuluvat myös peltopyy, pikkutylli, pikkuvarpunen (sahalla), tikli ja hemppo. Nisäkäslajeista paikalla esiintyy mm. kärppä. Kuluvana talvena alueella talvehti tunturipöllö, jolle ranta-alue tarjoaa talvellakin pikkunisäkäsravintoa. Myös huuhkaja on näyttäytynyt alueella.
Sirppujoen alunperinkin keinotekoinen kuivatusuoma on Laitilan keskustan kohdalla suora ja yksitoikkoinen oja, kuten Sirpunpuistohankkeen esittelytekstikin toteaa. Sahan ja Kaukolan tien välinen alue on kuitenkin villiintynyt ja ojan luiskat sekä viereiset korkeat heinikot, niityt ja joutomaa-alueet ovat erityisesti linnustolle arvokkaita. Puuston ja luonnonkasvillisuuden suojavyöhyke tulee säilyttää mahdollisimman laajana, sillä se estää hulevesien ja ravinteiden valumista veteen sekä rikastuttaa ranta- ja vesiekosysteemiä. Vesiensuojelu ja kunnostus tuleekin ottaa yleisuunnitelmassa erityisesti huomioon. Tämä on tärkeätä koko Sirppujoen ja sen valuma-alueen kannalta. Kivillä, sorastuksilla ja suorien ojien "luonnontilaan palauttamisella" saadaan moni-ilmeisyyttä ja rikastutetaan luontoa. Virkistysreitit opastauluineen houkuttelevat ihmisiä tutustumaan luontoon ja tukemaan sen suojelua. Rakentaminen, yritystoiminta ja kulttuuripalvelut tulee keskittää lähelle VT 8:n ympäristöä, kuten yleisuunnitelmassa on ajateltukin.
Satosuon metsäsaarekkeen länsipää on vähän käsiteltyä rämepohjaista koivu-mäntysekametsää, jossa on jonkin verran lahopuuta. Havaintojen mukaan metsikössä saattaa pesiä pikkutikka. Saarekkeen länsipää tuleekin säilyttää luonnontilaisena, eikä sitä tule "siistiä" tai raivata puistoksi.
Suunnittelualueella tulee kunnioittaa "alkuperäistä" luonnontilaa, kuten maaston muotoa, kasvillisuutta ja maaperää. Kaupunkien puistot ovat luonnon turvapaikkoja, ihmisten henkireikiä ja lasten seikkailupuistoja. Koko suunnittelualueella on tärkeätä suosia erilaisia elinympäristöjä, jotka auttavat luonnonvaraisten eliöiden, kuten lintujen, siilien, perhosten, rusakoiden, sammakoiden jne. selviytymistä: kivikoita, avo-ojia, puita, pensaita, lammikoita jne. Kasvillisuus suojaa myös liikenteen melulta ja sitoo pölyä.
Kastelua, lannoitusta, leikkaamista sekä torjunta-aineita ja maanparannusta vaativien nurmikenttien sijaan tulee säilyttää alkuperäistä niittykasvillisuutta. Luonnonmukaisessa puistossa hoidetut ja vapaammin kasvavat alueet vuorottelevat hallitun hoitamattomuuden hengessä. Paikoin aluetta kannattaa mahdollisesti myös hoitaa niittämällä. Keto-ja niittykasvillisuutta voi elvyttää myös tarpeen vaatiessa kylvämällä siemeniä. Kotimaisia ketokasvien siemeniä myy mm. 4H-järjestö ja hyötykasviyhdistys r.y. (Helsinki). Viherrakentamisessa tulee suosia kotimaisia puu- ja kasvilajeja. Havupuut tuovat talveen ikivihreyttä.
Keinolannoitteita luonnonmukaisempia vaihtoehtoja ovat eloperäiset lannoitteet, kuten kompostimulta, lanta ja katteeksi levitettävä kasvijäte. Lannoitusta voi täydentää yrtti-, tuhka- ja lantavesikasteluin. Lannoitteiden levitys tulee tehdä sateettomana aikana ja keväällä tai kesällä.
Puiston rakenteissa, kuten penkeissä, leikkivälineissä jne. tulee suosia luonnonmukaisia materiaaleja. Painekyllästetyn puun voi korvata kestävällä lehtikuusella tai puulla, joka on käsitelty ympäristöystävällisemmällä punamullalla, kylmäpuristetulla pellavaöljyllä tai pellavaöljypohjaisella maalilla. Asvaltin, betonilaattojen ja öljysoran sijasta voi käyttää luonnonkiviä tai hiekkaa. Vanhoja puu- ja/tai kivisiltoja, rakennuksia jne. tulee säilyttää ja kunnostaa mahdollisuuksien mukaan. Sekä luonnon, että rakennetun ympäristön kerroksellisuus ja historia luovat viihtyisyyttä kaupunkien ja taajamien puistoihin.
Virtavesistöjen kunnostus on tehtävä luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteilla ja tarkastelemalla kunnostuksen onnistumisen edellytyksiä koko valuma-alueen tarkastelun kautta. Vesistön käyttöä suoraan edistävästä kunnostuksesta on painopistettä siirrettävä kalojen ja muun eliöstön lisääntymis- ja elinedellytyksiä parantaviin kunnostuksiin. Happamoitumishaittojen estämiseksi on syytä välttää toimenpiteitä, jotka vaikuttavat pohjaveden tasoon. Kunnostukseen annettava julkinen rahoitus on ehdollistettava siten, että kunnostuskohteen valuma-alueen kuormituksen vähentäminen ja ennallistaminen toteutetaan kunnostuksen yhteydessä.
Lähetämme myöskin Suomen Luonnonsuojeluliiton "Lähiluonnosta nauttimaan" -opaslehtisen (1998), jossa on käytännön ohjeita ja vinkkejä kotipihan ja muun läheisen luonnon vaalimiseen.
Vesiensuojeluun liittyen liitämme lausuntoomme kirjallisuuslähteitä, joista yleissuunittelman laatimisessa saa hyödyllisiä tietoja ja vinkkejä:
Caraco D. ja Claytor R. 1997. Storm Water BMP Design Supplement for Cold Climates. Center for Watershed Protection. Ellicot City, Maryland.
Elkington J. ja Hailes J. 1991. Vihreän kuluttajan opas. WSOY.
Huuhka E. 1993. Ekotarhuri. Suomen luonnonsuojeluliitto r.y.
Järvelä Juha 1998. Luonnonmukainen vesirakennus. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja. Espoo.
Livingston E., Shaver E. ja Skupien J. 1997. Operation, Maintainance and Management of Stormwater Management Systems. Watershed Management Institute, Inc. Yhdysvallat.
Novotny V. ja Olem H. 1994. Water quality: prevention, identification and management of diffuse pollution. Van Nostrand Reinhold. New York.
Ridderstolpe P.1999. Upgrading wastewater treatment in a small village. Coalition Clean Baltic ja WRS Ab, Uppsala, Sweden.
Räike A. 1994. Valtakunnallinen pienvesi-inveintointi. Alustavat tulokset vuosilta 1989-1993. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 588. Helsinki.
Saukkonen S. ja Kenttämies K. 1995 (toim.). Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 2 -ympäristönsuojelu. Helsinki.
Patt H., Jürging P. ja Kraus W. 1998. Naturnaher Wasserbau. Entwicklung und Gestaltung von Fließgewässern. Springer Verlag. Berlin.
Ympäristöministeriö 1992. Erityissuojelua vaativat vesistöt. Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietintö. Työryhmän mietintö 63 1992. Helsinki.
Ympäristöministeriö 1998. Vesien suojelun tavoitteet vuoteen 2005. Suomen ympäristö 226, ympäristöministeriö. Helsinki.
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri r.y.
Hannu Klemola, aluepäällikkö
LISÄTIEDOT: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry.
Martinkatu 5, 20810 Turku, puh. (02) 235 5255, fax (02) 235 5244,
Email: sllturku@netti.fi