Metsähallituksen Pohjois-Päijänteen alue-ekologisen suunnitelman luonnoksesta

1. YLEISTÄ

Pohjois-Päijänteen alue-ekologisen suunnitelman alue sijoittuu monen kunnan alueelle ja on muodoltaan pirstaleinen käsittäin useita erillisiä valtionmaapalstoja. Suunnittelualueelle ovat myös tyypillisiä pienialaiset, erilliset suojelukohteet. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia myös valmisteltavalle alue-ekologiselle suunnitelmalle. Vaikka suunnitelma-alue ei olekaan Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimialuetta, on piirillä ollut edustus suunnitelman ohjausryhmässä koska se on ollut sama Pirkanmaallekin sijoittuvan Isojärven suunnitelman kanssa.

Alue-ekologisen suunnitelman pohjana on Länsi-Suomen alueen luonnonvarasuunnitelma. Se on kuitenkin Metsähallituksen oma näkemys ekologisten ja taloudellisten vaatimusten yhteensovittamisesta eikä sitä näin ollen voida pitää puolueettomana. Metsien käyttöä tulee tarkastella myös aiempia tehohakkuita vasten. Lähtökohtana ei voida pitää sitä, että kaikki jäljellä olevat metsiköt jäävät metsätaloudellisesti hyödynnettäviksi. Tämä on kestämätön ajattelumalli ja käytäntö. Se on myös syvässä ristiriidassa alue-ekologisen suunnittelun lajiston säilymiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä erityistä huomiota Pohjois-Päijänteen alue-ekologisessa suunnittelussa tulee kiinnittää olemassaolevien suojelualueiden lähiympäristöjen metsienkäsittelyyn, arvokkaiden luontokohteiden laatukriteerien laskemiseen sekä laajempien sellaisten alueiden määrittelyyn, missä tarkoituksena on eri tavoin edistää metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kehittämistä. Tällöin tulee myös ottaa käyttöön metsien ja soiden ennallistaminen.

Tulee myös ottaa huomioon, että alue-ekologiselle suunnittelulle asetettu tavoite, luonnontilaisissa oloissa esiintyvän lajiston elinkelpoisten populaatioiden säilyttäminen, on huomattavan vaativa. Tällaista tavoitetta ei minkään ekologisen tietämyksen mukaan voida saavuttaa esim. pienialaisten avainbiotooppien ja puronvarsikäyätvien suojelulla, vaan siihen tarvitaan selkeästi myös laajempia suojelualueita. Suunnittelualue sijoittuu Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsiensuojelun tarvetyöryhmän mietinnön alueelle, jonka suojelutilanne on erityisen huono ja jota siksi on päätetty parantaa osana Kansallista Metsäohjelmaa. Nämä velvoitteet tulee puuntuotannon mahdollisuuksien takaamisen ohessa muistaa.

Lausunnonantoon varattu aika on ollut mielestämme aivan liian lyhyt, varsinkin kun samaan aikaan on pyydetty lausunnot myös kahdelta muulta suunnittelualueelta aivan samalla aikataululla.

2. SUOJELUALUEIDEN YMPÄRISTÖ

Suunnittelualueeseen sisältyy useita pienialaisia Natura-verkostoon ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan lukeutuvia kohteita, jotka ovat toisiinsa nähden eristyksissä tehokkaan metsätalouden seurauksena. Niitä on myös hankala yhdistellä perinteisillä ekologisilla käytävillä. On kyseenalaista, kykenevätkö lajit selviytymään rajatuilla alueilla ilman riittäviä suojavyöhykkeitä ja mittavia ennallistamistoimia.

Alue-ekologisessa suunnitelmassa Natura-alueiden ja vanhan metsän kohteiden lähiympäristössä lajiston elinolosuhteiden turvaamista ei ole joko huomioitu lainkaan tai riittävästi. Nykyinen suunnitelmaluonnos pikemminkin lisää pirstoutumista kuin tähtää lajiston ja elinympäristöjen säilymiseen.

Alue-ekologisen suunnitelman tulee ennen kaikkea ehkäistä pirstoutumista ja edistää lajien levittäytymistä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi nykyisten, pienialaisten suojelualueiden ympäristöön tulee määritellä arvokkaita luontokohteita sekä ennallistamis- ja monimuotoisuuden lisäämisalueita. Tällä tavoin tapahtuva suojelukohteiden pinta-alan aktiivinen kasvattaminen hyödyttää suoraan nykyisillä suojelualueilla olevaa lajistoa ja kasvattaa niiden säilymismahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Kohdekohtaisia esityksiä on lueteltu jäljempänä.

Joidenkin lähekkäisten suojelualueiden (esim. Jyväskylän Palstonvuoren - Jääskelän alue) osalta on myös mielestämme perusteltua määritellä laajempia aluekokonaisuuksia, minkä sisällä pyritään pääasiassa alueen suojelumerkityksen kasvattamiseen ja monimuotoisuuden lisäämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi mm. ennallistamis- ja luonnontilan palauttamisalueiden määrittelyä erillisten suojelualueiden välille, lehtipuiden suosimista kaikissa metsänhoidon vaiheissa ja arvokkaimpien osien säilyttämistä arvokkaina luontokohteina. Tavoitteena tulisi olla laajemman aluekokonaisuuden palauttaminen lähemmäas luonnontilaa, jolloin nykyisinä ydinalueina toimivilta suojelualueilta lajisto voisi siirtyä ja lisääntyä menestyksekkäästi myös suojelualueiden ulkopuolella.

3. HUOMIOITAVAT LUONNONARVOT

Suunnitelmaluonnoksessa on huomioitu pääasiassa metsälain mukaiset arvokkaat kohteet. Koska suunnittelualue on ollut tehokkaassa talouskäytössä, metsälajiston monimuotoisuuden turvaamiseksi luonnonarvoja omaavia kohteita (varttunutta puustoa, lahopuuta, linnustolle tärkeitä alueita jne.) tulee kuitenkin tarkastella metsälakia lievemmin kriteerein, ja sisällyttää mukaan myös muita arvokkaita elinympäristöjä. Arvokkaiden luontokohteiden laatukriteereitä tuleekin selvästi madaltaa, jotta lajisto ja elinympäristöt pystytään edes jossain hyväksyttävissä rajoissa säilyttämään. Se on myös nimenomaisesti alue-ekologiselle suunnittelulle hyväksytyn ohjeistuksen mukaista. Metsähallituksen talouspuolen tulostavoite ei saa uhata lajien ja biodiversiteetin säilymistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arvokkaiksi luontokohteiksi määritellään myös sellaisia metsiä, jotka eivät täysin täytä vanhan metsän tiukkoja kriteereitä (esim. iän, lahopuu määrän tai luonnontilaisuuden suhteen), aikoinaan ojitettuja soita joiden ojitukset ovat umpeutumassa ja lehtipuuvaltaisia nuoria metsiä, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä suojelullisesti arvokkaiksi metsäkohteiksi. Samassa yhteydessä tulee huomioida myös se, että kohteita ei rajata tarpeettoman pieniksi, ja että myös niidne muodostamat kokonaisuudet huomioidaan.

Mielestämme on myös suuri puute, että korvista on huomioitu tärkeinä elinympäristöinä vain luonnontilaisimmat kohteet. Luonnontilaisten korpien määrä suunnittelualueella on erittäin vähäinen. Kuitenkin suunnitelma-alueelta olisi löydettävissä sellaisia korpia, joissa ojitukset ovat jo vanhoja ja umpeutuvia, ja joiden suojelulla olisi selkeää merkitystä korpien suojelulle. Korpien suojelua on vaadittu myös lisättäväksi sekä Suomen Natura-verkoston täydennyksessä että Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve - mietinnössä. Korvet kuuluvat olennaisina alueen ekosysteemeihin, minkä vuoksi lähes umpeutuneita ojitettuja korpia ja korpijuotteja on jätettävä talouskäytön ulkopuolelle ja ryhdyttävä ennallistamistoimiin, erityisesti suojelualueiden lähiympäristössä. Haluamme myös korostaa, että lisäsuojelutarvetta on kaikilla korpityypeillä, ei vain rehevimmillä tyypeillä, ja tämä tulee huomioida myös alue-ekologisessa suunnittelussa.

Esitämme myös, että metsäpalojen tai kulojen seurauksena syntyvät metsäpaloalueet sekä myrskyjen aiheuttamat tuulenkaatamia puita sisältävät alueet jätetään uudistumaan omaan tahtiinsa, eikä niihin enää metsätalouden toimesta vaikuteta. Säilyttämällä tällaiset alueet luonnontilassa voidaan suosia metsäluonnostamme voimakkaasti taantuneita, tärkeitä elinympäristöjä.

4. EKOLOGISET KÄYTÄVÄT

Ekologisten käytävien osalta haluamme muistuttaa, että niiden tulee olla tarpeeksi leveitä. Esimerkiksi purojen varsille sijoittuu usein myös korpia, ja tällaisten kokonaisuuksien varsille tulee jättää selkeät suojavyöhykkeet. Paitsi että käytävien tulisi pystyä toimimaan eri eliölajien leviämiskäytävinä, tulisi niiden myös olla sopivia toimimaan sellaisenaan lajiston elinympäristöinä. Metsähallituksen ohjeissa ei ekologisille käytäville ole määritelty minimi- tai maisimileveyttä, mutta jo reunavaikutusten vuoksi käyävien olisi syytä olla vähintään 100 - 200 metriä leveitä. Vaikka suunnittelualueen valtionmaiden hajanaisuus osaltaan haittaakin kattavamman käytäväverkoston luomista, on olemassaolevat mahdollisuudet kuitenkin käytettävä täysimääräisesti. Suojelualueiden välille yhteyksiä tulee luoda paitsi käytävien myös ennallistamis- ja monimuotoisuuden lisäämisalueiden avulla.

5. ENNALLISTAMINEN

Ennallistamisalueiden määrittely tulisi ottaa oleelliseksi osaksi laadittavaa alue-ekologista suunnitelmaa, vaikkei Metsähallituksella niiden ennallistamiseen välittömästi varoja olisikaan. Tämä on tarkeä osa mm. pienialaisten suojelualueiden määrätietoista kasvattamista. Soisilla alueilla tärkeintä on, ettei ennallistamisalueiksi määriteltyjä alueita kunnostusojiteta, vaikkei niille pikaisesti olisikaan mahdollisuutta järjestää ennallistamistoimenpiteitä.

6. KOHDEKOHTAISIA HUOMIOITA

6.1. Korpilahti, Rintamäki

Palstalla olevan pienialaisen, pinta-alaltaan vain 18 hehtaarin laajuinen Riutanmäen Natura-kohde sekä Kolmisoppisen alue (jonka luontoarvot tulee vanhojen metsien suojelutyöryhmän mukaan turvata metsäsuunnittelussa) ovat tärkeitä vanhan metsän lajistokohteita. Lähiympäristön tehokkaaseen metsien käyttöön nähden ne ovat liian pienialaisia ja erillisiä kyetäkseen turvaamaan lajien säilymisen edellytykset.

Palstan luoteiskulmassa on varttuneen puuston n. 15 ha metsä, jossa on lähteisyyttä, korpisuutta sekä kohtalaisesti lahopuuta ja sen ilmentäjäkääpiä. Alueen edustavuus ei ole turvattavissa metsälain ohjeistuksella, ja se tuleekin ehdottomasti säästää kokonaisuudessaan arvokkaana luontokohteena, sikäli kun sitä ei vielä ole hakattu. Metsä on myös luontevasti liitettävissä riittävän levein metsä- ja korpivyöhykkein Riutanmäen ja Kolmisoppisen vanhan metsän alueisiin. Näin turvataan ko. alueiden lajiston elinympäristön säilyminen.

6.2. Korpilahti, Myllyvuori

Myllyvuoren vanhojen metsien suojelualue (25 ha) on Riutanmäen tavoin tärkeä, mutta täysin erillinen kalliometsäkohde. Sen lähiympäristö on rajusti käsitelty lukuun ottamatta itärinteen varttuneen puuston metsikköä ja rinteenaluskorpea. Rinteen ja rinteenaluskorven liittämisellä Myllyvuoren on paitsi maisemallinen merkitys, myös oleellinen vaikutus eliöstön säilymiseen.

6.3. Jämsänkoski, Jousmäen - Keltasuon alue

Jousmäen alueelta inventoitiin valtionmaiden vanhojen metsien suojeluohjelman yhteydessä 237 hehtaarin laajuinen alue, josta vanhaa metsää oli 74ha. Inventoinneissa alue sai pisteitä 25, ja vanhojen metsien suojelutyöryhmä velvoitti metsähallituksen säästämään parhaat osat osana metsäsuunnittelua. Itse Jousmäestä 21ha suuruinen alue ollaan sisällyttämässä Natura-ohjelmaan, mutta tämä ei vielä mielestämme riitä aluekokonaisuuden luontoarvojen turvaamiseen. Esimerkiksi korpia ei ole huomioitu alue-ekologisesta suunnitelmassa juuri lainkaan. Pelkkä korpien rajaaminen ekologisiksi käytäviksi ei riitä turvaamaan korpilajiston elämisen edellytyksiä. Keltasuon palstan itä- ja länsiosissa on jäljellä aiemmin ojitettuja mutta jo umpeutuvia ja lähes luonnontilaisiksi muuttuneita korpia. Pienialaisina ne eivät yksin takaa korpien kasvillisuustyyppien säilymistä mutta täydentävät Jousmäen Natura-alueen kasvillisuustyyppejä ja edistävät vanhojen metsien suojelutyöryhmän velvoitteiden toteutumista.

6.4. Korpilahti, Särkijärvi

Särkijärven vanhojen metsien suojelukohteen koillis- ja luoteispuolella sijaitsevilla räme- ja korpimetsillä on oleellinen merkitys alueen lajistolle ja sen säilymiselle. Koillisosan jyrkästi putoava rehevä rinne itäpuolen korpineen ja luoteiskulman tuoreen kankaan varttuneen puuston metsä tulee liittää Natura-alueen suojavyöhykkeeksi arvokkaana luontokohteena.

6.5. Korpilahti/Muurame, Pyssyjärvi-Kalliojärvi

Alueen ympärillä on tehty voimakkaita hakkuita. Pyssyjärven pohjoispuolen varttunut metsä on arvokas mutta ehdottomasti liian pienialainen taatakseen lajiston säilymisen edellytyksiä. Luoteiskulman monimuotoisuuden palauttamisalueeseen tulee liittää järven kaakkoispuolen kalliomännikkö. Myös Kalliojärven eteläpuolen kuusikko tulee sisällyttää säilytettävään alueeseen.

6.6. Korpilahti, Haukkavuori - Sokkovuori

Naturaan sisällytetyt Haukka- ja Sokkovuoren alueet ovat edustavia mutta pienialaisia. Toisaalta ne käsittävät kuitenkin suurimman osan niistä pienistä valtionmaan palstoista joilla ne sijaitsevat. Esitämmekin, että kaikki Haukkavuoren ja Sokkovuoren suojelualueisiin rajoittuvat valtion omistamat maat luokitellaan joko arvokkaiksi luontokohteiksi tai ennallistamiskohteiksi niiden luontoarvojen mukaan. Tämän tarkoituksena tulee olla nykyisten, pienialaisten suojelualueiden koon kasvattaminen ja niidne lajiston elinmahdollisuuksien turvaaminen pitkällä tähtäimellä.

6.7. Jyväskylän mlk, Palstonvuori - Jääskelä

Naturaan sisällytetyt alueet ovat taas pienialaisia ja sijaitsevat toisistaan erillään ilman mitään yhteyttä. Koko valtionmaan kyseisestä palstasta tuleekin muodostaa monimuotoisuuden palautusalue, jossa tehdään kulotuksen, lehtipuun osuuden lisäämisen ja keinotekoisen lahopuun tuottamisen kaltaisia ennallistamistöitä.
Palstan keskellä itä-länsisuunnassa oleva rinnekorpi lehti- ja lahopuineen muodostaa jo lajistollista monipuolisuutta sisältävän selkärangan toimivalle ekokäytävälle Natura-alueiden yhdistämiseksi.

6.8. Jyväskylän mlk, Viitasenvuori

Palsta edustaa Päijänteen vajoamalaakson lieveruhjeita parhaimmillaan. Se on merkittävä sekä geologisesti että eliöstön kannalta, ja myös osana laajempaa Iilijärven aluetta. Alue-ekologisessa suunnitelmassa on huomioitu länsipuolen Natura-ohjelmaan sisältyvän 10 hehtaarisen rakkarinteen lisäksi noin 10 ha palstan koilliskulmassa.

Palsta on profiililtaan jyrkkä- ja avokivikkoinen ja kallioinen. Maasto on siis erittäin eroosioherkkää. Viitasenvuorella on myös merkittävä maisema-arvo, sillä 180 m korkeat laet kohoavat ympäröivästä maastosta useita kymmeniä metrejä. Voimakas metsänkäsittely näkyisi epäesteettisesti maisemassa.

Alue-ekologisessa suunnitelmassa virkistyskäyttöä ei ole lainkaan huomioitu eikä sille ole osoitettu riittävän laajoja alueita. Ehdotamme Viitasenvuoren kehittämistä virkistyskäyttöön tietyin rajoituksin, mihin se edustavuutensa puolesta soveltuu hyvin.

6.9 Leivonmäki - Toivakka, Isokolu - Kamavuori

Myös tämä kaksiosainen valtionmaapalsta, joka rajautuu osin Vällyvuoren - Huuvuoren - Hakkavuoren Natura-alueeseen, tulisi Palstonvuori - Jääskelän ja Haukkavuori - Sokkovuoren tavoin muodostaa kokonaisuudessaan ennallistamisalueeksi, missä tavoitteeksi otetaan alueen saattaminen kohti luonnontilaa.

Harri Hölttä, Etelä-Suomen metsäprojektivastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto

Tuire Laurinolli, puheenjohtaja, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri

HAKEMISTO