Näätäaavan turvetuotantoalueen vesien johtaminen Nuupasjoen ja Näätäojan kautta Kivijokeen, lupamääräysten tarkistaminen, Ranua ja Kuivaniemi

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Pohjois-Suomen vesioikeutta peruuttamaan Vapo Oy:n luvan johtaa kuivatusvedet Näätäaavan turvetuotanto-alueelta Nuupasjoen ja Näätäojan kautta Kivijokeen.

Hakijan väite, että Näätäaavan läheisyydessä ei ole vesienjohtamisluvan myöntämisen jälkeen (1996) tapahtunut mitään sellaisia luonnonsuojeluun, virkistyskäyttöön tai vedenottoon liittyviä muutoksia, joilla voisi olla vaikutusta suon toimintaan tai toiminnalle asetettaviin lupaehtoihin, perustuu vääriin tai vanhentuneisiin tietoihin.

Hakemusasiakirjan virheellisyyksiä ovat muun muassa:

1. Kivijoen valuma-alueen peltoalaksi ilmoitetaan 1199 hehtaaria. Ranuan ja Kuivaniemen kuntien maataloustilastojen mukaan peltoala on todellisuudessa noin kymmenesosa siitä eli 120 hehtaaria.

2. Valuma-alueen turvetuotantoalaksi ilmoitetaan 1398 hehtaaria, joka koostuu Näätäaavan (551 ha), Turkki-Linkkasuon (304 ha), Komppasuon (259 ha), Kompsasuon (193 ha) ja Puutiosuon ( 91 ha) turvetuotantoaloista. Turvetuotannossa olevasta pinta-alasta puuttuvat Karsikkosuon 43 hehtaarin tuotantokunnossa oleva ala ja Nuolisuon turvetuotantoa varten ojitettu noin 330 hehtaarin ala. Lisäykset nostavat Kivijoen valuma-alueen turvetuotannon 1771 hehtaariksi, joka on 3.1 prosenttia valuma-alueen pinta-alasta. Hakemusasiakirjassa turvetuotannon osuudeksi valuma-alueesta on esitetty kolmannesta alhaisempi luku.

3. Litokairan Natura-alue (Fi1103827) ei ole Lapiosuon soidensuojelualue, vaan se on noin 30 000 hehtaarin laajuinen soiden, metsien ja pienvesien erämainen kokonaisuus, joka suurelta osin on suojeltu luonnonsuojelulailla ja joka on virallisesti nimetty Litokairaksi. Hakemusasiakirjassa esitetään suojelualueesta virheellinen rajaus. Litokairan Natura-alueen läntinen raja sijaitsee Kivijoen länsirannalla.

4. Näätäaavan, kuten ei myöskään Turkki-, Komppa- tai Kompsasuon turvetuotannosta koituvia melu- tai pölyhaittoja ole siten selvitetty, että voitaisiin tehdä johtopäätös toiminnan haitattomuudesta Litokairan suojelualueeseen.

Vesistöllä ja sitä ympäröivillä alueilla on merkittäviä virkistys- ja luonnonarvoja, jotka pääosin ovat jääneet täysin selvittämättä. Näitä puolia ei ole ollut mahdollista arvioida asiallisesti, koska ympäristövaikutusten arviointimenettelylain muutokset ojitettujen alueiden tarkastelusta eivät olleet vuonna 1996 voimassa, Natura-alueen rajaus ei ollut tiedossa eikä vesioikeusprosessi tunne muita kuin suorat vesistövaikutukset.

Koska Natura-alueen raja kulkee tätä nykyä Kivijoen länsirantaa, on lupaehtojen tarkistamisen yhteydessä tarkasteltava Näätäaavan turvetuotannon vaikutusta niihin Kivijoen arvoihin, joiden perusteella joki on liitetty osaksi Natura-aluetta. Esimerkiksi Kivijoen latvoilla ja keskiosissa on havaintojen mukaan merkittävä saukkokanta. Saukko on Euroopan Unionin elinympäristödirektiivin liitteissä II ja IV mainittu laji. Liitteessä II yhteisö on luetellut ne tärkeinä pitämänsä eläinlajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja liitteessä IV ne lajit, joita yhteisö pitää tärkeinä ja jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Elinympäristödirektiivin 12. artiklan mukaan liitteessä IV mainittujen lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettävä. Saukko on Suomessa luokiteltu uhanalaisuudeltaan silmällä pidettäväksi taantuneeksi lajiksi ja on muun muassa Metsähallituksen seurantalaji. Saukon suotuisampi tulevaisuus on kiinni nimenomaan sopivien elinympäristöjen yleisyydestä ja niiden tilasta. Vakaamman saukkokannan hyväksi on tänään vaalittava niitä elinympäristöjä, joissa saukolla on hyvät edellytykset vahvistaa populaatiotaan.

Kivijoki on Litokairan pohjoisosien retkeilijöiden pääväylä. Se on kesäaikaan suosittu kanoottiretkeilyreitti ja jokivartta myötäilevät polut mahdollistavat patikoinnin. Varsin suuri osa retkeilijöistä myös kalastaa, mikä jätetään huomiotta. Joen latvaosilla on runsas kalakanta, joka koostuu pääasiassa hauista ja ahvenista. Joen luonnontilaisuuden aikoina siinä on tavattu myös tammukkaa, mutta nykyisin se on todennäköisesti hävinnyt. Vesiensuojelussa on aika tavoitella sellaista Kivijoen tilaa, että tammukan palauttaminen olisi mahdollista.

5. Nuolisuon sijainti on virheellinen. Nuolisuon ojitusalue alkaa välittömästi Litokairan suojelualueen rajalta.

Turvetuotannon vesistövaikutukset

Hakija toteaa, että Näätäaavalta lähtevien vesien määrää ja laatua ei voi vesien-suojelullisista syistä mitata. Näätäaavan vesistöpäästöjä arvioidaan Kivijoen muiden tarkkailusoiden avulla. Tämän takia Näätäaavan suuresta pinta-alasta johtuen todellinen ja laskennallinen kuormitus voi erota suuresti toisistaan. Esimerkin tällaisen päättelyn huteruudesta antaa hakemuksen arvio, että sadekesänä 1998 Näätäaavan tuotanto ei ole aiheuttanut lainkaan kiintoainepäästöjä vesistöön.

Jos tarkastellaan eri toimijoiden ja päästölähteiden kehitystä koko vesistöalueella parin viimeisen vuosikymmenen aikana ja verrataan sitä veden laadun kehitykseen, voidaan turvetuotannon osuudesta tulla hakemusasiakirjassa esitetyistä arvioista poikkeaviin johtopäätöksiin. Kivijoen vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon lisäksi merkittävimmin metsätalous, Ranuan kunnan lietekaatopaikka ja maatalous. Metsäojitusten pääpaino oli 1970- ja 1980-luvuilla ja vähentynyt huomattavasti 1990-luvulla, jolloin myös alan vesiensuojelua on tehostettu. Kivijoen latvoilla on käytössä enää alle 100 hehtaaria peltoa ja Ranuan lietekaatopaikka on suljettu 1994. Vedenlaatuselvitysten mukaan tarkkailujaksolta 1966-1984 vuosiin 1996-1999 Kivijoen veden ravinnetasot ovat muuttuneet seuraavasti: kokonaisfosforin määrä on laskenut 43 mikrogrammasta/litra 41 mikrogrammaan/litra ja kokonaistyppiarvot ovat kohonneet 533 mikrogrammasta/litra 707 mikrogrammaan/litra.

Viljelyalan supistuminen ja lietekaatopaikan sulkeminen selittävät fosforin vähenemistä. Typen määrän kasvun täytyy johtua sen sijaan turvetuotannosta, joka valuma-alueella on ainoana jatkuvasti lisännyt pinta-alaansa. Tätä päätelmää tukee hakemusasiakirjoista löytyvä tieto, että Kivijoen turvetuotantosoiden vesistöpäästöistä ongelmallisimpia ovat kokonaistypen ja NH4-typen päästöt. Vitmaojan luonnontilaisen valuma-alueen päästöihin verrattuna ne ovat moninkertaisia. Turvetuotannon typpi on lisäksi suoraan vesien perustuotannon käytössä, mikä lisää sen haitallisuutta vesistössä. Kiintoainetta kulkeutuu turvesoilta edelleen myös ylivirtaamien aikana ja kevättulvat huuhtelevat laajalti tuotantoalueiden ulkopuolellekin tuulten mukana levinneen turvepölyn vesistöön.

Kuivajoen yhteistarkkailuraportin 1998 mukaan kesällä 1998 Kivijoella on mitattu jopa alle 5 laskeneita veden pH-arvoja. Nuupasjoella on mitattu pH 4. Kuivajoki on kuitenkin yksi Itämeren kalastuskomission merilohen luonnonkantojen elvytysohjelman (SAP) kohteista. Veden happamuus voi vaarantaa jo meneillään olevan voimaperäisen ja kalliin istutusohjelman tuloksellisuuden.

Kuivajoen vesistön veden laadun määrääjänä ja samalla sen ongelmallisimpana osana on Oijärvi, joka kärsii jo voimakkaasta sisäisestä kuormituksesta. Ilman Oijärven veden laadun oleellista kohentumista ei myöskään Kuivajoen tila parane, mikä puolestaan vaarantaa SAP-istutusten onnistumisen. Oijärven sisäisen kuormituksen katkaise-misessa tärkeintä on ulkopuolelta tulevan kuormituksen oleellinen vähentäminen. Se taas edellyttää Kivijoen kuormituksen pienentämistä.
Vaatimukset

Kivijoella on pienennettävä oleellisesti turvetuotannon kuormitusta. Osin sitä voidaan vähentää ottamalla useilla tuotantosoilla käyttöön kemikalointi. Toiseksi käytössä olevaa tuotantoalaa on pienennettävä lähitulevaisuudessa. Uusia tuotantokenttiä alueella ei avata. Kuormituksen vähentämiseksi suunnitelmallisesti ja tuloksellisesti lupaehtoja on tarkistettava selvästi aiemmin kuin vasta vuoden 2013 loppuun mennessä. Kivijoen valuma-alueen luvanvaraisista tuotatoalueista tehtävän ympäristönsuojelulain mukaisen ilmoituksen yhteydessä on viimeistään esitettävä vesiensuojelua merkittävästi tehostava suunnitelma (kemikaloinnin käyttö ja tuotantopinta-alan vähentäminen).

Kivijoen latvavesistössä sijaitsevan Näätäaavan turvetuotannon jatkamiselle ei lausunnossa esitettyjen puutteellisten ja osin virheellisten tietojen sekä Kivijoen, Oijärven ja Kuivajoen vesiensuojelutarpeiden valossa ole ylipäänsä edellytyksiä. Pohjois-suomen vesioikeuden ei tule enää jatkaa tuotantoalueen lupaa edes tarkennetuin vesiensuojeluehdoin.

Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

[LIITE: Litokairan Natura-alueen (FI 1103827) pohjoisosan raja]

HAKEMISTO