3.3.2000
Metsäkanalintutyöryhmän työn tuloksena on muistio, joka on todellinen tietopaketti aiheesta. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä oli asiantunteva ja monipuolinen. Ainoana puutteena työryhmän kokoonpanossa luonnonsuojelupiiri näkee sen, ettei yhtään ei-metsästävää ollut mukana, jopa luonnonsuojelun edustaja harrastaa metsästystä.
Kanalintujen määrän huomattava väheneminen viimeisten 50 vuoden aikana on johtunut pääosin tehostuneesta puuntuotannosta. Sillä on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Oma osuutensa lintujen vähenemiseen on varmasti ollut myös muulla ympäristön muuttumisella. Tiestön, etenkin metsäautotiestön määrän kasvu, voima- ja puhelinlinjojen sekä poroaitojen lisääntyminen sekä yleinen luonnossa liikkumisen määrä. Pienpedot vaikuttavat tutkitusti metsäkanalintujen määriin. Pienpedot ovat hyötyneet metsän uudistamistavoista. Yhtenä tekijänä voi olla myös liiallinen metsästys.
Työryhmä ei anna helppoja vastauksia kysymykseen mihin näistä keskeisistä tekijöistä voidaan realistisesti vaikuttaa.
Muistiossa tärkeimpiä ovat ne konkreettiset toimenpide-ehdotukset, joita työryhmä esittää. Metsäkuviotason hoito-ohjeet ja suositukset on todettu hyviksi, mutta tarkkaan ei tiedetä miten niitä noudatetaan. Lehtipuustoisuuden ja sekametsäisyyden lisääminen on yksi kannatettava ehdotus. Yksityismetsien saaminen laajaa aluetta koskevan alue-ekologisen suunnittelun piiriin edistäisi metsäkanalintujen elinympäristövaateiden huomioon ottamista yksittäisen metsänomistajan metsissä. Tavoitteen toteuttaminen ei vain ole helppoa. Lisäongelman tuo se, että Metsähallituksen laatimia alue-ekologisia suunnitelmia on kritisoitu voimakkaasti luonnon monimuotoisuuden ja arvokkaiden elinympäristöjen näennäisestä huomioonottamisesta. Tuoreena menetelmänä alue-ekologisen suunnittelun todellisesta merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle ei vielä ole. Toki aluesuunnittelu on edistysaskel.
Luonnonsuojelupiirin mielestä työryhmän esittämät muutokset metsästuksen järjestelyihin ovat kannatettavia. Kun metsästystä koskevat päätökset tehdään saman kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella, tekee se metsästyksen kestävyyteen pyrkimisen paljon uskottavammaksi.
Samoin kuin työryhmä, luonnonsuojelupiiri kannattaa nykyistä tarmokkaampaa pienpetojen metsästystä, vaikka sen tehokkuudesta kanalintukantojen elvyttämisessä ei olekaan tarkaa tietoa. Luonnonsuojelupiiri soisi esimerkiksi minkkien ja kettujen olevan tehokkaan metsästyksen kohteena. Kanahaukan rauhoituksen purkua työryhmä ei onneksi esitä.
Työryhmässä on tutkijoilla ollut vahva edustus, ja tutkimukseen työryhmä näyttää toimenpide-ehdotuksissaan luottavan jatkossakin. Yksilöityjä tutkimushankkeita on kuvattu useita. Erityisen tarpeelliselta tuntuu Suomen ja Karjalan vertailututkimuksen ohella tutkimus aiheesta "Ihminen petona", sillä metsästyksen merkityksestä näyttää olevan hämmästyttävän vähän tutkittua tietoa. Esimerkiksi metsästyksessä haavoitettujen lintujen määrästä ei ole mitään tietoa. Kestävän verotuksen laskelmiin pitäisi sisältyä koko metsästyksen aiheuttama poistuma. Kuolettavasti metsästystilanteessa haavoitettu yksilö on yhtä lailla poissa elävien kirjoista kuin reppuun saatu saalislintu!
Työryhmä esittää metsästykselle eettistä säännöstöä. Ajatus on erinomainen, mutta tällainen säännöstö ei saa olla yksinomaan metsästäjien keskuudessaan laatimaa - kuten esitettiin - vaan siinä pitäisi kuulua muunkin yhteiskunnan ääni. Valtaosa suomalaisista metsässäliikkujista ei metsästä. Näille esimerkiksi juuri kanalinnut ovat tärkeitä kokemuksien ja elämyksien lähteitä. Näitä ovat esimerkiksi llintuharrastajat, luonnonkuvaajat, marjastajat ja muut luonnossa liikkujat. Ei ole oikein, että tämä suuri enemmistö ei saisi ääntään kuuluviin.
LISÄTIEDOT: aluepäällikkö Tuula Leskelä,
puh. (016) 311 550 tai 0400 168 271.