Lausunto Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan tavoitteista ja alueidenkäytön periaatteista

1. Johdanto

Maankäyttö- ja rakennuslaissa maakuntakaavalle määritellyt sisältövaatimukset ovat haastavia, mutta tukevat hyvin Pohjois-Pohjanmaan liiton valitsemaa tavoitetta kestävästä kehityksestä. Lain sisältövaatimuksista alueiden käytön ekologisen kestävyyden, ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen ja teknisen huollon järjestelyiden ja vesi- ja maa-ainesvarojen kestävän käytön toteutuminen edellyttävät vielä kaavan tavoitteiden ja alueidenkäytön periaatteiden työstämistä. Tarkasteltavana olevan esityksen liikennettä ja luonnonvarojen käyttöä koskevissa ehdotuksissa ei esimerkiksi ole vielä riittävästi otettu huomioon kestävän kehityksen edellytyksiä. Vaikuttaa siltä, että edelleen kestävän kehityksen tavoitetta ei vakavasti otettavasti pyritä toteuttamaan myös käytännössä. Tavoitteen konkretisoinnin laiminlyönti merkitsee esimerkiksi maakunnallisen hiilidioksidipäästöjen vähentämistarpeen unohtamista, vaikka Pohjois-Pohjanmaan hiilidioksidipäästöt henkeä kohti ovat erityisen korkeat.

2. Osallisista ja osallistumisjärjestelyistä

Vastuu ympäristöstä kuuluu maaliskuun alusta voimaan tulleen uuden perustuslain perusoikeuksiin. Lain 2. luvun 20. pykälän mukaan ''vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.''

Perustuslain ja sitä ennen jo Suomen hallitusmuodon 14 a pykälän hengessä on uudistettu maankäyttö- ja rakennuslakia lisäten lakiin osallisen käsite ja kaavan laatijoiden velvoite huolehtia osallistumismahdollisuuksista. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan osallistuminen on myös etupainotteista alkaen tavoitteiden asettelusta.

Tarkasteltavana olevaa maakuntakaavaa on pohjustettu useamman vuoden kuluessa erinäisissä työryhmissä ja seminaareissa, joiden työn tuloksia ovat maakunnan visiot ja tavoitteet. Paljossa valmisteleva työ on tehty maakuntaliiton omissa elimissä. Sidosryhmistä koostuvien työryhmien osaksi on sitten jäänyt jakaa lopputulokselle hyväksyntää. Luonnonsuojelupiiri on ollut yksi harvoista ellei usein ainoa kansalaisjärjestö, joka on kutsuttu seminaareihin ja työryhmiin. ja jonka kantaa on myös kysytty aikanaan lausuntokierroksen aikana. Osallistuminen on tällaisenaan hyvin hierarkkista ja epätasa-arvoista. Osallistujatahoilla on toisistaan suurestikin poikkeava painoarvo lopputulokseen vaikuttavia mielipiteitä punnittaessa. Lisäksi järjestelmä korostaa voimakkaasti edustuksellisuutta suoran kansalaisvaikuttamisen kustannuksella.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan osallistumissuunnitelmassa on järjestäytyneet osalliset kartoitettu kattavasti. Osallistumisjärjestelyt toistavat hierarkkista ja edustuksellista osallistumista. Sen sijaan yksittäiset kansalaiset puuttuvat osapuolina suunnitelmasta. Mahdollisuus tutustua materiaaliin internetissä tai kirjastoissa ja kunnantaloilla ja mielipiteen ilmaisuoikeus eivät riitä osallistumisjärjestelyiksi kansalaisnäkökulman esilletulemiseksi. Hierarkkisessa järjestelmässä myös osallistujatahot ovat eriarvoisia. Osalle osallistujista vaikuttaminen työn sisältöön on näennäistä. Kommentointimahdollisuus ei riitä enää motivoimaan kansalaisjärjestöjä ja muita vastaavia tahoja, kuten kylätoimikuntia ja asukasyhdistyksiä eikä varsinkaan yksittäisiä kansalaisia. Mielekäs osallistuminen edellyttäisi kaavan laadinnan aloittamista laajalla kansalaiskeskustelulla. Siihen ei ole enää kuitenkaan mahdollisuuksia. Siksi on syytä tiedostaa nykyisen käytännön puutteet ja kiinnittää erityistä huomiota ei tahojen tasavertaiseen kohteluun.

3. Alueiden käytön tavoitteet toimintalinjoittain

Toimintalinja Maakuntarakenne ja maankäyttö: 3. tavoite: 'Vesistöjen käyttökelpoisuus' -kohta muutetaan 'Vesistöjen ekologinen tuottokyky palautetaan ja rantojen kestävä käyttö turvataan'.

Toimintalinja Yhdyskuntatekniset palvelut: 2. tavoite: poistetaan kohta 'Turpeen käyttö maakunnan energiahuollossa turvataan.' Sen tilalle kirjataan 'Turpeen käyttö sovitetaan sen käyttökelpoisten varantojen uusiutumiseen ottaen huomioon maamme velvoitteet kasvihuonekaasujen vähentämisessä.'

Toimintalinja Ympäristöarvot: 1. tavoite: täydennetään seuraavat kohdat: 'Huolehditaan maakunnan kansainvälisestä vastuusta ympäristöarvojen säilymisestä ja palauttamisesta.' Koillismaan erämaanluontoa ja -kulttuuria hyödynnetään alueen kehittämisessä luontoarvoja vaarantamatta.'

3. tavoite: poistetaan 'Edistetään maakunnan luonnonsuojelualueiden toteuttamista. Kirjataan lauseen tilalle 'Maakunnan luonnonsuojelualueverkkoa kehitetään alueellisesti eri luontotyypit kattavaksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaavaksi kokonaisuudeksi.' Täydennetään kohta 'Edistetään harjualueilla maa-ainesten käytön sekä pohjavesien ja maiseman suojelun yhteensovittamista kestävän luonnonvarojen käytön periaatteiden mukaisesti.'

4. Alue- ja yhdyskuntarakenne

Oulun seudun kasvua jakava maakunnan eteläosien aseman vahvistaminen on oikeansuuntainen toimintalinja. Ylipäänsä uuden teknologiayritystoiminnan tasapainoisempi sijoittuminen on oltava lähitulevaisuuden keskeinen tavoite.

Matkailun ja vapaa-ajan toimintojen ja ulkoilu- ja virkistysreittien maakunnallista verkostoa täydennetään lintuvesialueista koostuvalla matkailu- ja virkistysalue-ketjulla. Lintuvedet ovat luontotyyppinä hoidosta hyötyviä kohteita. Ohjattu retkeily ei myöskään uhkaa luontoarvojen säilymistä. Pohjois-Pohjanmaan länsiosat ovat jo kansainvälisesti tunnettua aluetta muuttolintujen levähdys- ja pesimäalueena. Alueen lukuisien lintuvesien verkostoiminen parantaa yksittäisten maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaiden kohteiden matkailu- ja virkistyskäyttöä sekä mahdollistaa niiden luontoarvojen säilymistä turvaavaa hoitoa.

Lintuvesien ohella myös perinnemaisemat voivat kuulua osaksi niin kulttuurimatkailua kuin maisemanhoitoa ja virkistysalueiden kehittämistä. Perinnemaisemat tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, jonka järjestämiseksi puuttuu vielä keinoja. Perinnemaisemien hoidon kytkeminen mukaan kulttuurimatkailu- ja maisemanhoitohankkeisiin voi olla yksi hoidon rahoituskeino ja turvata hoidon jatkuvuus.

5. Luonnonvarat

Luonnonvarapotentiaalin hyödyntämisen edistämisessä on unohtunut kestävän kehityksen edellyttämä maa-ainesvarojen ja kaivannaisten säästön periaate, vaikka kyse on uusiutumattomista luonnonvaroista. Samaan kategoriaan kuuluu myös hitaasti kertyvä turve, jonka kohdalla huolehditaan vain sen käytön jatkamisesta.

6. Liikenne

Liikennepolitiikan oikeana tavoitteena on pitää liikenneverkon tihentämisen sijaan yllä ja hyvässä kunnossa olemassa olevaa tieverkkoa. Kun liikenne on pääosin paikallista eikä kasva oleellisesti nykyisestä tieluokan nostaminen ei ole perusteltua luonnonvarojen kuluttamista. Tiestö säilytetään nykyluokituksessaan, esimerkiksi Haapavesi-Pulkkila -tie seututienä. Sen sijaan parannetaan liikenteeseen osallistuvien tahojen tasa-arvoisuutta ja turvallisuutta suuntaamalla uuden tiestön ja tieluokituksen nostoon tarkoitettuja tiemäärärahoja kylien välisten kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja joukkoliikennepalvelujen monipuolistamiseen. Viimeksi mainittu toimintalinja toteuttaa tavoitetta suosia ympäristövaikutuksiltaan edullisimpia liikennemuotoja ja -ratkaisuja. Liikennejärjestelyt tarjoavat ylipäänsä hyvän toimintaympäristön toteuttaa käytännössä kestävää kehitystä. Kielteisten sosiaalisten vaikutusten lieventämisen ohella liikenteen järjestelyissä on löydettävä ratkaisuja muun muassa liikenteestä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Oulun seudulla esimerkiksi valtatie 20 eli Kuusamontien likenteellisten olojen parantamiseksi ratkaisuja on haettava joukkoliikenteen kehittämisestä uusien väylien rakentamisen sijaan.

Raideliikenteen kehittäminen on selkeä valinta kestävän kehityksen puolesta. Raideliikenteen kanssa kilpailevaa Ylivieskan lentokentän kehittämistä matkustajaliikenteen välittämiseen ei pidä tukea. Raideliikenteen sähköistys ja junien nopeuksien kasvaminen parantavat oleellisesti matkustajaliikenteen palvelua ja kilpailukykyä erityisesti Oulun ja Helsingin välillä. Tällöin keskustasta keskustaan matkustajat kuljettava juna on toimiva liikennemuoto myös liikematkailussa. Maakunnassa on tehtävä selkeä valinta raideliikenteen hyväksi ja osoitettava se myös rahanjakopäätöksissä.

Oijärvi-Ranua -tien poistaminen maakuntakaavasta on kiitettävä valinta.

7. Yhdyskuntatekniikka

Maakunnan tavoitteiden ja alueidenkäytön periaatteista puuttuu kattava energiapoliittinen tarkastelu ja kestävän kehityksen mukainen toimintaohjelma. Energiapolitiikan tavoitteena tulee olla lisäenergian tuotannon sijaan säästön lisääminen tehostamalla energian tuotantoa ja vähentämällä kulutusta. Myös todellisten uusiutuvien energialähteiden tuotannolla korvataan jotain olemassa olevaa haitallisempaa energiantuotantoa eikä tyydytä vain kasvattamaan energian kokonaistuotantoa. Energian säästömahdollisuuksia tarjoaa runsaasti muun muassa metsäteollisuuden prosessien kehittäminen, josta syntyvää lisäenergiaa voidaan hyödyntää puolestaan yhdyskunnan lämmityksessä ja sähköhuollossa.

Sähkölinjoja ei sijoiteta luonnonsuojelualueille eikä muille arvokkaille luontokohteille.

Tuulivoimapuistojen sijoittamista ohjaavat paitsi tuuliolosuhteet myös maisema- ja ympäristötekijät. Arvokkaille lintujen levähdys- ja oleilualueille ei tule sijoittaa tuulivomapuistoa. Ennen lopullista sijoituspäätöstä hankkeesta tehdään laadukas ja kattava ympäristövaikutusten arviointi. Selvitetään myös mahdollisuutta sijoittaa tuulivoimaloita tai tuulipuistoja peltolakeuksille. Peltoviljely ja tuulienergian hyödyntäminen on sijoitettavissa samoille alueille.

Pohjavesivarojen turvaamisen ohella turvataan Oulujoen vedenlaatu Oulun seudun ensisijaisena raakaveden lähteenä.
Jätehuollon ympäristökuormitusta vähennetään tehostamalla jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Kaatopaikkasijoittaminen keskitetään muutamille hyvin hoidetuille ja eristetyille kaatopaikoille. Jätteenkuljetukset minimoidaan pienentämällä kuljetettavan jätteen määrää kehittämällä jätteiden alkulajittelua, kompostointia ja kierrätystä asumismuodosta riippumatta.

Haja-asutusalueiden jätevesien puhdistusta parannetaan lisäämällä pienvedenpuhdistamoja ja kompostoimalla käymäläjäte.

8. Soiden käyttö

Pylväsdiagrammit antavat harhaanjohtavaa tietoa. Tekstissä maakunnan geologiseksi suoalaksi ilmoitetaan noin 1.2 miljoonaa hehtaaria. Isossa, maakunnan soiden käyttöä kuvaavan pylväsdiagrammin ylälaidassa puolestaan ilmoitetaan valuma-alueiden koko geologiseksi suoalaksi 167 877 hehtaaria. Luku on sama kuin Siikajoen valuma-alueen kohdalla ilmoitettu, ilmeisesti geologinen suoala.

Pohjois-Pohjanmaan kokonaissuoala on noin 1.64 miljoonaa hehtaaria ja geologinen suoala luonnonsuojelupiirin laskelmien mukaan noin miljoona hehtaaria (1 029 075 hehtaaria). Pylväsdiagrammissa turvetuotantokelpoisen ja suojellun suoalan vertailukohteena on parasta käyttää maakunnan koko suoalaa, koska suojeltu suoala sisältää sekä geologista että biologista suota.

Valuma-alueittain esitetyistä luvuista jää myös epäselväksi, miten kyseisiin lukuihin on päädytty. Soiden käyttöä kuvaamaan on käytetty osittain maakunnallisia lukuja ja osittain valuma-aluekohtaisia.

Pohjois-Pohjanmaan metsätalouden maasta noin 60 prosenttia on suota. Siitä on syntynyt myytti maakunnan rajattomista turvevaroista, joita nykyisin jo hyödynnetään suomenennätysvauhtia. Turvevarojen runsaus on kuitenkin näennäistä, sillä rannikon nuoret suot ovat hyvin ohutturpeisia. Siitä johtuu, että vaikka maakunnan suoala on noin 18 prosenttia valtakunnan suoalasta, teollisesti käyttökelpoisen turpeen määrä on vain 12 prosenttia Suomen käyttökelpoisesta varannosta. Vuoden 1991 tutkimustilanteessa Pohjois-Pohjanmaan käyttökelpoinen turvevaranto oli 1850 miljoonaa suokuutiota. Jyrsinturvekuutioon menee noin kaksi suokuutiota, joten Pohjois-Pohjanmaalla on käytettävissä noin 930 miljoonaa jyrsinturvekuutiota. Siitä on jo käytetty useita kymmeniä miljoonia kuutioita. Viime vuosien käyttötasolla turvetta riittää noin sadaksi vuodeksi ja jos jakajana käytetään kaavaluonnoksen 7.5 miljoonan kuution vuosikulutusta, käyttöaika olisi 120 vuotta.

Turvetuotannon aiheuttamat menetykset suomaakunnan voimakkaalle soiden monikäytön perinteelle sekä soiden luontoarvoille ovat korvaamattomia, sillä turvetuotantokelpoiseen alaan sisältyy pääosa maakunnan vielä luonnotilaisista soista. Pohjoisessa turvesuot perustetaan pääosin luonnontilaiselle suolle. Etelään mentäessä metsäojikkojen määrä niissä lisääntyy, mutta sisältää lähes poikkeuksetta myös ojittamattoman suon keskustan.

Nykyisen turpeenkäytön kestävyyttä voidaan arvioida, kun tiedetään, että energiakäyttöön kelvollisen, riittävän määrän hyvin maatunutta turvetta sisältävän suon kehittyminen kestää vähintään 3000-4000 vuotta.

Tavoitteiksi ja alueidenkäytön periaatteiksi kirjataan seuraavaa: Luonnontilaisia soita ei oteta enää turvetuotannon käyttöön. Turpeen käyttö korvataan asteittain puuenergialla ja muilla aidoilla uusiutuvilla kotimaisilla energialähteillä. Siirtymävaiheessa todellisiin uusiutuviin kotimaisiin energialähteisiin hyödynnetään suopeltojen turvetta.

Jokialueittain käyttö ei voi jatkua vähintään nykyisen suuruisena, jos jokivesien veden laatua halutaan parantaa. Maakuntakaavassa korostetaan useissa yhteyksissä jokivesistöjen käyttöä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, kuten virkistykseen ja matkailuun. Eri osioiden tavoitteet ja alueidenkäytön periaatteet eivät saa olla toisilleen ristiriitaisia. Kartoitustietojen ja vedenlaatumittausten mukaan jokivesistöjen tila on pääosin tyydyttävä tai jopa välttävä. Jokivesistöjen tilan parantamiseksi nykyistä kuormitusta on siten selvästi leikattava. Turvetuotannon vesistökohtaiseksi säätelyksi ei riitä nykytasoisten päästömäärien salliminen. Vesistövaikutukset, purojen ruoppaukset, humus, rauta, kiintoaineet sekä ravinteet ovat tuotannon keskittymäalueilla nykyisellään sietämättömän suuria. Vesiensuojelu rajoittuu sitä paitsi vain tuotantokausiin. Käytössä olevin vesiensuojelumenetelmin ei saavuteta vesistön kannalta riittäviä tuloksia. Ainoa keino on säätää vesistöaluekohtaisia tuotantorajoituksia.

Turpeen hyödyntäminen ei edes ole pelkkä vesiensuojeluongelma. Turpeen poltosta aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti 10-15 prosenttia suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. Pohjois-Pohjanmaalla se merkitsee noin 2.8 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöä vuodessa, 7.8 tonnia asukasta kohden. Suomen kaikki hiilidioksidipäästöt ovat asukasta kohden 12-13 tonnia. Tuotantoalan kasvattaminen entisestään tapahtuu vesien ja ilmaston suojelun lisäksi myös soiden monimuotoisuuden suojelun ja monikäytön kustannuksella. Esimerkiksi soiden monikäyttöä, kuten marjastusta, ei voida turvata nykyisen suojelualueverkoston avulla. Turvetuotannon erityiskohtelu osoittaa röyhkeää ja vastenmielistä yhden intressitahon palvelemista ja muiden tavoitteiden ja tarpeiden unohtamista.

Kaikki jäljellä oleva luonnontilainen suo on säilytettävä. Soiden luonnontilaisuus on myös arvo sinänsä varsinkin täällä aapasuovyöhykkeen ydinalueella, jolla on kansainvälinen vastuu kyseisen luontotyypin suojelusta.

9. Ympäristöarvot

Maakunnan eteläosan suojelussa on suuria puutteita kaikkien luontotyyppien osalta. Aapasoiden ohella maakunnan suojelutyön erityisvastuulla olevan maankohoamis-rannikon suojelu on hyvin puutteellista. Ympäristöarvoja kuvaava kartta on harhaanjohtava maankohoamisrannikon osalta. Kartasta saa sellaisen kuvan kuin rasterilla merkitty maankohoamisrannikko olisi jotenkin suojeltu. Sitähän se ei ole kuin hyvin mitättömässä määrin. Hailuodon pohjoispuolella ei ole Krunnien suojelualueen ja Perämeren kansallispuiston lisäksi yhtään rantaluonnon suojelualuetta. Yhtään rantojensuojeluohjelman metriä ei sijaitse myöskään Hailuodon pohjoispuolella, mikä tulisi tiedostaa rantojen kestävää käyttöä ohjattaessa.

Maakuntakaavaan on otettava mukaan myös maakunnallisesti, seudullisesti ja paikallisesti arvokkaat luontokohteet, kuuluivatpa ne tai ei Naturaan tai johonkin muuhun valtakunnalliseen suojeluohjelmaan odottaen virallista lakisääteistä suojelua. Puutteellisen suojelun lisäksi elinympäristöjen pirstoutuminen on vakava ongelma. Ekologisten kokonaisuuksien ja yhteyksien hahmottaminen maakuntakaavassa ohjaa maankäyttöä ottamaan huomioon luontotyyppien arvon säilyttämistä pitkällä aikavälillä. Kaikki ekologisesti olennaiset kohteet eivät voi olla omia erillisiä ja valtakunnallisesti arvokkaita suojelualueita, mutta ovat tärkeitä ekologisen verkoston osina ja virkistys- ja matkailukohteinakin. Luonnonsuojelualueiden ohella talouskäytössä olevat alueet tulee olla myös virkistyskäytössä. Se on mahdollista, kun talouskäytössä olevien alueiden käsittelyssä otetaan huomioon virkistyskäyttötarpeet. Talouskäytössä on yli 90 prosenttia alueiden pinta-alasta.

Litokaira lisätään maailmanperintökohteeksi. Sen sijaan luonnonsuojelupiiri ei kannata Litokairan suojelua kansallispuistostatuksella.

Oulun seudun vetovoiman lisääminen Oulujoen suiston, Hailuodon, merenrannikon ja jokivarsien luonto- ja kulttuuriympäristöarvojen avulla on turhan suppealle alueelle asetettu tavoite. Alueeksi voidaan nimetä koko Pohjois-Pohjanmaa. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Pohjanmaan lintuvedet muutonaikaisina levähdyspaikkoina ja muuttolintujen pesimäseutuina ovat niitä alueita, jotka liittävät Perämeren rannikon lenkiksi eurooppalaisuuden ketjuun. Kalastus- ja lintumatkailusta koituvat haitat ovat myös helpoiten hallittavissa.

Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

LIITE: Turpeen laajamittaisen energiakäytön historia on maakunnassa vasta parin vuosikymmenen mittainen. Oheisesta taulukosta selviää, miten tämä soiden ''marginaalinen'' käyttömuoto on edennyt kunnittain.

Käyttökelpoisten turvevarantojen hyödyntämisaste kunnittain. Pinta-alat ovat tuottajien Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ilmoittamia kesän 1997 tilanteen mukaan. Suoalan jakautuminen on arvioitu, mikäli suo ulottuu useamman kunnan alueelle. Käytössäolevaan alaan on laskettu yhteen sekä tuotantokunnossa oleva että ojitettu ja valmisteltavana oleva suo. Tuotantokunnossa alasta on noin 90 prosenttia eli 17 850 hehtaaria.

Oulussa 27.3.2000

Korjattu taulukko

Turvevaralaskelmat ovat Geologian tutkimuskeskuksen tutkimustilanteesta vuodelta 1991. Kuntakohtainen arvio on tehty, mikäli pitäjän soista on tutkittu yli 20 prosenttia.

Taulukossa on kuntia, joiden alueella on turvetuotantoa, vaikka käyttökelpoista suota ei ole ilmoitettu ollenkaan. Näiden osalta käyttöasteeksi on ilmoitettu 100 prosenttia. Muutamista kunnista käyttökelpoisen alan tieto puuttuu, koska niiden soita ei ole vielä tarpeeksi tutkittu. Turvetuotantoa voi silti olla, mutta näille aloille ei ole voitu laskea käyttöasteprosenttia.

[Taulukko ei mahdollisesti näy siistinä. Siinä on neljä saraketta: Kunta, Käyttökelpoinen suoala ha, Käytössä ha, Käytössä %]

Kunta Käyttökelpoinen Käytössä Käytössä
suoala ha ha %

Alavieska - 90 -
Haapajärvi 1724 490 28
Haapavesi 7103 3037 43
Haukipudas 110 - -
Ii 515 - -
Kestilä 2400 132 5
Kiiminki 695 - -
Kuivaniemi 6812 2428 35
Kuusamo - 238 -
Kärsämäki 4600 935 20
Liminka 365 22 6
Lumijoki 0 12 100
Merijärvi - 183 -
Muhos 6826 756 11
Nivala 0 255 100
Oulainen 1250 - -
Oulunsalo 0 218 100
Piippola 3300 292 9
Pudasjärvi 33460 2909 9
Pulkkila 2000 692 35
Pyhäjärvi 5295 220 4
Pyhäntä 3000 634 21
Raahe - 10 -
Rantsila 1854 747 40
Reisjärvi 0 110 100
Ruukki 2927 724 25
Sievi 0 156 100
Temmes - 38 -
Utajärvi 8065 1060 13
Vihanti 3288 703 21
Yli-Ii 4310 2026 47
Ylikiiminki 9150 884 9
Ylivieska 0 150 100
------------------------------------------------
Yhteensä ha 109 049 20151 18.5

HAKEMISTO