29.8.2000
FROM: Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, puh. 228 081 (vaihde), fax 228 08
TO: Uudenmaan liitto, Maakuntahallitus, Aleksanterinkatu 48 A, 00100 Helsinki
Lausunto
Yleistä
Uudellamaalla yhdistyvät neljä luonnonsuojelun kannalta merkittävää tekijää: Suomen rikkain luonto, intensiivinen ja monimuotoinen maankäyttö, vähäinen ja pirstaleinen suojelualueverkosto sekä luontoon kohdistuva suuri virkistyskäyttöpaine.
Kaavoituksen tavoitteet
Läntisen Uudenmaan maakuntakaavalla on useita päätavoitteita. Uudenmaan ympäristöänsuojelupiirin näkökulmasta keskeisiä ovat seuraavat:
* alueen kehittäminen osana Uudenmaan maakuntaa siten, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle, edistetään alueiden käytön ekologisesti, taloudellisesti , sosiaalisesti ja kulturaalisesti kestävää kehitystä sekä edistetään luonnonvarojen kestävää käyttöä.
* virkistysmahdollisuuksien edistäminen. Turvataan alueellisesti laajojen ja seudullisesti merkittävien retkeily- ja ulkoilualueiden riittävyys. Kaavalla turvataan myös virkistyskeskusten toiminta sekä taajama- ja viheralueiden jäsennöinnin kannalta merkittävien lähivirkistysalueiden pysyvyys.
* luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edistämällä uhanalaisten ja herkkien luonnonympäristöjen säilymisedellytyksiä.
* maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön huomioon ottaminen.
* saaristoon erityisolosuhteiden huomioon ottaminen: Saaristoasumisen ja -elinkeinojen kehittymistä edistetään ottamalla huomioon saariston kulttuuuri- ja luonnonmaiseman arvokkaita erityispiirteitä, virkistyksen tarpeet ja luonnonsuojelulliset tavoitteet.
Läntisen Uudenmaan maakuntakaavaehdotus ei kaikilta osin täytä edellämainittuja, luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita. Erityisen paljon puutteita on uhanalaisten ja herkkien luonnonympäristöjen huomioinnissa.
Jäljempänä on teemoittain arvioitu eräitä maakuntakaavaehdotuksen kohteita. Lopussa on kohdekohtaisia ehdotuksia eräistä luonnonsuojelullisesti tärkeistä alueista, jotka tulisi osoittaa maakuntakaavassa suojelualueiksi tai muuten erityisesti huomioida.
Retkeily- ja ulkoilualueet (VR)
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri pitää tärkeänä, että kaavoituksella turvataan ihmisten virkistysmahdollisuudet kattavasti koko Uudellamaalla. Tämän edellytyksenä on virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden kattava verkosto. Tämänkaltaisella verkostolla voitaisiin myös vähentää varsinaisiin luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia häiriöitä.
Kaavaehdotuksessa virkistys- ja ulkoilualueita on kohtuullisen kattavasti vain muutamissa kunnissa. Mm. Siuntion, Pohjan ja Karjaan osalta alueita pitäisi olla selvästi enemmän. Monet ehdotetuista alueista ovat myös tarpeettoman pienialaisia, jolloin niiden merkitys virkistysalueina on pakostakin rajoitettu.
Vastaavasti Kirkkonummella olisi tärkeää lisätä ulkoilu- ja virkistyalueiden määrää johtuen pääkaupunkiseudun välittömästä läheisyydestä ja kasvupaineista.
Virkistysalueilla on merkitystä varsinaisen virkistyskäytön ohella myös luonnon ja maiseman suojelulle. Vastaavasti suojelualueilla on usein huomattavaa merkitystä virkistyskäytölle. Näiden käyttömuotojen yhteensovittamiseen pakostakin liittyviä ristiriitoja ei ole selostettu kaavaselostuksessa lainkaan.
Monilla kaavassa retkeily- ja ulkoilualueiksi esitetyillä kohteilla on merkittäviä suojeluarvoja. Useissa tapauksissa alueet olisikin piirin mielestä perusteltua merkitä joko osin tai kokonaan suojelualueiksi.
Tällaisia luonnonsuojelullisesti tärkeitä alueita ovat mm. Bengtsår (Hanko), Bålby (Karjaa), Luntoberget (Siuntio), Ovanmalm-Kvarnträsk (Tammisaari).
Myös Tammisaaren Västerbyn ulkoilu- ja retkeilyalueella on merkittäviä luontoarvoja. Erityisesti Vitsjön ympäristöivine varttuneine metsineen olisi perusteltua esittää kaavassa suojelualuemerkinnällä. Vastaavia, luonnonsuojelun kannalta arvokkaita alueita ovat mm. Långmossenin ympäristössä sekä Kyrkbergetin ympäristössä.
VR-varauksien kaavamääräyksistä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmista
Ulkoilu- ja retkeilyalueiden käytöstä ei ole annettu tarkkoja kaavamääräyksiä. Tästä johtuen alueille olisi perusteltua laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat, jotka edistäisivät alueiden monikäyttöä. Vain näin voidaan sovittaa kasvavan käytön aiheuttamaa painetta kullekin käyttömuodolle soveliaalle alalle.
Lisäksi nykyinen, liian ekstensiivinen puuntuotanto haittaa kaikkia muita monikäytön muotoja. On omituista, ettei Uudenmaan suurimpien ulkoilu- ja retkeilyalueiden metsiä metsiä voida nähdä ensijaisesti monikäytön runkona. Alueilla tulisikin soveltaa nykyisen tapauskohtaisen käytön sijasta parhainta mahdollista tietämystä arvojen säilyttämiseksi. Monimuotoisista ja -puolisista virkistysmetsistä on tulevaisuudessa yhä suurempi puute - puuntuotantoalasta ei Länsi-Uudellamaalla ole vastaavanlaista niukkuutta.
Monien yhteisöjen mailla sijaitsevien ulkoilu- ja retkeilyalueiden osalta olisi perusteltua selvittää se, kuinka hyvin ne soveltuisivat osaltaan parantamaan Etelä-Suomen metsäisten luontotyyppien suojelun heikkoa tilannetta. Tämä edellyttäisi myös nykyistä tiukempia kaavamääräyksiä sekä alueille laadittavia hoito- ja käyttösuunnitelmia.
Lähivirkistysalueet
Myös monilla lähivirkistysalueiksi merkityillä alueilla on paikallista ja seudullista luonnonsuojeluarvoa. Eräs tällainen alue on Tammisaaren Kisan alue. Tällaisten, luonnonsuojelun kannalta kiinnostavien lähivirkistysalueiden kohdalla tarvittaisiin selkeämpiä pelisääntöjä alueiden käytöstä.
Monien mielestä golf-kentät ovat häiriötekijä, jolla on negatiivisia vaikutuksia niin jokamiehenoikeuksiin kuin muuhunkin laaja-alaisempaan virkistyskäyttöön. Niiden merkitsemistä lähivirkistysalueiksi voidaan siten perustellusti pitää harhaanjohtavana. Siksi ne tulisi kaavassa merkitä omilla kaavamerkinnöillään.
Suojelualueet
"Maakuntakaavassa tulisi osoittaa suojelualueiksi luonnonarvoiltaan joko kansainvälisesti, valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaat alueet . Suojelualueiden osalta ovat maakuntakaavaehdotuksen lähtökohtia suojeluohjelmien lisäksi voimassa olevat luonnonsuojelualueet, vahvisteut seutukaavat, kuntien yleis- ja osayleiskaavat sekä tehdyt tutkimukset ja selvitykset " (s. 89).
Nykyisessä kaavaehdotuksessa on kohtuullisen hyvin huomioitu valtakunnalliset suojeluohjelmat, vahvistetut seutukaavat sekä kuntien yleis- ja osakaavat. Sen sijaan vakavia puutteita on monien merkittävien valtakunnallisten, maakunnallisten ja paikallisten tutkimusten ja selvitysten huomioinnissa.
Tärkeimpiä puutteita on seuraavien selvitysten huomioinnissa:
1. IBA (Important Bird Areas) -selvityksen vuosien 1996-1999 tuottama aineisto linnustonsuojelun kannalta seudullisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti tärkeistä alueista.
2. Uudenmaan arvokaat pienvedet -selvitys
3. Uudenmaan arvokkaat kallioalueet -selvitys
4. Valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman yhtyedessä kerätty tieto maakunnallisesti arvokkaista lehdoista
5. Kuntien luontoselvitykset
Maakuntakaavaa varten olisi ollut myöskin tärkeää hankkia maastoinventoinnein lisää tietoa monista potentiaalisesti arvokkaista luontokohteista. Tietoja tällaisista alueista on saatavilla mm. luontoselvityksistä, kuntien ympäristötoimistoilla sekä paikallisilta ja maakunnallisialla ympäristö- ja lintujärjestöiltä.
Myös suojelualueilta puuttuvat maakuntakaavaehdotuksessa kunnolliset kaavamääräykset. Tämä johtanee monissa tapauksissa luonnonsuojelun kannalta huonoihin maankäyttöratkaisuihin alueilla.
Ulkoilu- ja ympäristöarvoja sisältävät maa- ja metsätalousalueet
Kaavaehdotuksessa on esitetty hyvin niukasti maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on ulkoilun ohjaustarvetta tai ympäristöarvoja. Tämänkaltaisia alueita tulisi merkitä huomattavasti enemmän mm. suojelualueiden liepeille sekä eräiden tärkeiden ekologisten yhteyksien alueille.
Kaavan vaikutusten arviointi luonnonsuojelun näkökulmasta
Maakuntakaavaehdotusta tulisi arvioida myös siltä kannalta, kuinka hyvin se turvaa luontotyyppien sekä lajien suojelun suotuisan tason saavuttamisen Läntisellä Uudellamaalla.
Tämänkaltainen arvio auttaisi myöskin sen arvioinnissa, kuinka hyvin kaava huolehtii monimuotoisuuden suojelutavoitteista.
Samoin tulisi selvittää kaavan vaikutukset olemassa oleviin ekologisiin verkostoihin ja käytäviin sekä eläinten kulkureitteihin. Kaavalla tulisi edistää vanhojen verkostojen palauttamista ja uusien muodostumista tuhoutuneiden tai estyneiden tilalle. Pääliikenneväylät, tiiviit taajamanauhat ja rankat metsänhoitotoimet ovat jo nyt aiheuttaneet sirpaloitumista ja suuria muutoksia ekologisissa verkostoissa.
Suojelualueista, VL-, VR- ja MU- sekä M-alueista tulee muodostaa loogisia ja toimivia ekologisia verkostoja, joilla turvataan näiden jo sirpaloituneiden alueiden elinmahdollisuudet ja mahdollinen elpyminen myös tulevaisuudessa.
Maakuntakaavaan tuleekin kuulua oma karttapohja, jossa näkyy kokonaisuutena ekologisten verkostojen tämänhetkinen rakenne ja kriittisimmät ristiriita-alueet ja kohdat, hot-spotit, suhteessa nykyisiin ja tuleviin taajamiin sekä liikenneväyliin. Erityisesti tulee arvioida tilannetta, jolloin kaava on käytännössä toteutunut eli vuonna 2030.
Vastaavasti olisi hyödyllistä, että kaavaehdotuksesta kävisi ilmi, mikä on suojelun toteutuessa vaikkapa metsien ja soiden suojelumäärä kaava-alueella.
ALUEKOHTAISIA HUOMIOITA
Kirkkonummi
Maakuntakaavassa tulee esittää olevien ja uusien viher- ja suojelualueiden sekä laajempien metsämantereiden välisten ekologisten käytävien ja etenkin eläinten kulkureittien sijoittuminen suhteessa yhdyskuntarakenteeseen ja liikenneväyliin. Kulkureittien ylitys-/alituspaikat liikenneväylien kohdalla on osoitettava jo maakuntakaavassa. Esimerkiksi Kirkkonummella on enää muutama kohta, Finnträsk/ Kehä III /Jorvas ja Vuohimäen/ Bron väli, joista voidaan muodostaa eläinten kulkureitti ja ekologinen käytävä Porkkalanniemeltä kunnan pohjoisempiin osiin ja Meikon metsämantereeseen. Kirkkonummen ja Espoon rajalla asia on hoidettava kuntien välisenä yhteistyönä. Kulkureittien selvittämiseksi on oltava yhteydessä myös paikallisiin riistanhoitopiireihin ja -yhdistyksiin.
Sarvvik (Kirkkonummi)
Sarvikin uusi taajamavaraus on vahvistetun saaristo- ja rannikon osayleiskaavan sekä valmisteilla olevan Yleiskaava 2020:n vastainen. Maakuntakaava on näiltä osin muutettava näitä kaavoja vastaavaksi. Taajamarakenteen tulee ensisijaisesti tukeutua nykyisiin taajamiin, kunnallistekniikkaan ja liikenneyhteyksiin.
Espoonlahti ja Sundsbergin alue (Kirkkonummi)
Uusia taajamia sijoitettaessa Espoonlahden länsirannalla vielä jäljellä olevat arvokkaat luonto- ja kulttuurialueet voidaan säilyttää huomioimalla niille riittävän leveät, yhtenäiset ja toimivat alueensa. Taajamien arvostus ja laatu nousee, kun niiden läheisyydessä on tarjota vanhaa kulttuurimiljöötä ja esimerkiksi Espoonlahden luontokokonaisuuden kaltaisia lähiluontoalueita. Taajamat voivat olla melko suuria ja tiiviitäkin, kunhan niiden lähiluontoalueet ovat toimivia ja helposti saavutettavissa.
Espoonlahden perukan Natura 2000 alueeseen rajoittuvat Sundsbergin rantametsät on jätettävä rakentamattomiksi ja merkittävä lähivirkistysalueeksi. Maakuntakaavaehdotuksen kartassa rantametsien päälle merkitty taajama-alueen kärki on muutettava lähivirkistysalueeksi jo tässä vaiheessa. Kirkkonummen ympäristöyhdistys on Sundsbergin rantametsien osalta jättänyt Kirkkonummen Yleiskaava 2020:sta 18.6.99 valituksen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Sundsbergin pellon eteläpuolinen arvokas metsäalue, joka on kaavassa merkitty osin lähivirkistysalueeksi, osin taajamametsien alueeksi on merkittävä kokonaan lähivirkistysalueeksi .
Bro-Kolsar / Kantvik taajamat (Kirkkonummi)
Bro-Kolsarin taajama-aluetta ja Kantvikin taajama-aluetta ei tule yhdistää toisiinsa, vaan niiden väliin on jätettävä riittävän leveä ekologinen väylä ja eläinten kulkureitti. Väylän tulee jatkua Hangontien ja Turunradan ylitse aina Meikon metsämantereeseen asti.
Masala (Kirkkonummi)
Koko Masalan tien pohjoispuolinen metsäalue tulisi merkitä lähivirkistysalueeksi tai suojelualueeksi.
Porkkalanniemi (Kirkkonummi)
Ympäristönsuojelupiiri näkee Porkkalanniemen alueen eräänä Uudenmaan keskeisenä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kehittämisalueena. Alueen runsas yhteisöomistus sekä olemassaolevat retkeily- ja virkistysalueet antavat tähän hyvän perusteen. Pitkällä tähtäimellä aluetta on perusteltua pyrkiä kehittämään myös metsiensuojelun näkökulmasta.
Maakuntakaavaehdotuksen kaavaselostuksen sivulla 84 kohdassa 4.9.3 "Tuulivoiman tuotantoon soveltuvat alueet/ Suunnitteluperiaatteet" mainittuja rajoituksia ei ole toteutettu kaavakartassa:
" & Olemassaoleville luonnonsuojelulain mukaan rauhoitetuille alueille, aktiiviseen retkeilyyn ja ulkoiluun tarkoitetuille alueille tuulivoiman tuotanto ei sovellu."
Kuitenkin kaavaehdotuksessa esitetään Porkkalanniemen virkistys-, retkeily-, ja suojelualuekokonaisuuden keskelle, Porkkalan luotsiaseman viereen, pienelle Puolustuslaitoksen tontille soveltuvaksi kolme suurta tuulivoimalayksikköä.
Porkkalan kärjen ainutlaatuinen ulkomeren maisema ja ulkosaaristoinen luonnontilaisuus muuttuisi oleellisesti. Energiateollisuuden tuotantolaitokset, tuulivoimalat, muuttaisivat Porkkalanniemen kärjen tekniseksi ja rakennetuksi alueeksi.
Porkkalan kärkeen virkistäytymään tulevat ihmiset etsivät sieltä nimenomaan ulkomerellistä luonnonrauhaa ja maisemaa. Suuret tuulivoimalat eivät sinne sovellu.
Tuulivoimaloiden sijoittaminen keskelle lintujen muuttoreittinä toimivaa Porkkalanniemen kärkeä on myös hyvin kyseenalaista.
Tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja tulee etsiä jo rakennetuista ympäristöistä tai ulkomereltä. Upinniemi, Mäkiluoto yms. ovat varteenotettavia paikkoja. Sisämaan korkeimpia mäkiä tulee myös vakavasti kartoittaa.
Fraset -Kastvikenin kosteikkoalue (Pohja)
Erittäin monipuolinen puronvarsi- ja rantakosteikkojen muodostama luontokokonaisuus Degersjön- järven koillispuolella. Alue tulisi merkitä suojelualueeksi Pohjan Luonto ry:n 5.7. 2000 esittämällä rajauksella.
Muiden perustelujen osalta viittaamme em. jäsenyhdistyksemme maakuntakaavaehdotuksesta antamaan lausuntoon.
Rahnolan ja Storskogenin järvialueet (Pohja)
Maakunnallisesti tärkeitä kaakkurin pesimälampi-keskittymiä jotka tulisi merkitä suojelualueeksi Pohjan Luonto ry:n 5.7. 2000 esittämällä rajauksella.
Perustelujen osalta viittaamme em. jäsenyhdistyksemme antamaan lausuntoon.
Kopparnäsin alue (Inkoo, Siuntio)
Kopparnäsin alue on aiksemmissa suojeluohjelmissa ja kaavoituksessa heikosti, vaikka alueella on kuitenkin merkittäviä metsien, kallioiden, peinvesistöjen ja soiden suojeluarvoja. Alueen kallioilla on erittäin suuri merkitys sekä kangaskiurun että kehrääjän kannalta (IBA-selvitys).
Lisäksi alueen virkistyskäyttö on laajaa.
Nykyinen kaavaehdotus on niin luonnonsuojelun kuin virkistyskäytönkin näkökulmasta huonosti perusteltu. Siihen tulisi tehdä seuraavat muutokset:
- Luonnontilainen Långmossen tulisi merkitä suojelualueeksi. Suota ympäröivät metsäalueet tulisi merkitä MU-alueiksi, kuten myös muut kangaskiurun ja kehrääjän kannalta tärkeät kallioalueet (Råbergen, Kortensberget) tuli
- Kvarnträsketin suojelualuetta tulisi laajentaa järveä ympäröiville alueille, jossa on mm. vanhoja metsiä, kehrääjän ja kangaskiurun reviirejä sekä varttuvia lehtipuumetsiä.
- Kopparnäsin eteläosan ulkoilu- ja retkeilyaluetta tulisi laajentaa idässä Siuntion puolelle Kolaholmenille saakka.
- Kvarnmossenin itäpuolelle suunniteltu taajamatoiminto -varaus tulisi poistaa kaavasta.
Vargmossen (Siuntio)
Hyvin luonnontilansa säilyttänut suo. Suolla tavataan kohtuullisen laaja valikoima erialisia rämeitä. Paikoin reunoilla on myös luonnontialnen korpivyöhyke. Suohon liittyy pohjoispuolelta rehevä lähdevaikutteinen korpi.
Alue tulisi merkitä kaavassa suojelualueeksi.
Stormossen-Torpmossen (Inkoo)
Arvokas, kohtuullisen laaja suoalue Inkooon pohjoispuolella. Alueen arvot on kuvattu julkaisussa Naturinventering i Ingå (Bondestam, K. & Bonn, T. 1993).
Hemträsket-Offeberget-Långträsket (Pohja)
Vähintäänkin maakunnallisesti merkittävä luontokohdekokonaisuus, joka sisältää maisemallisesti hienoja pikkujärviä, niiden välisiä lehto- ja luhtarantaisia pikkujokia, pähkinälehtoja, geomorfologisesti ja maisemallisesti hienoja kallioita, luonnontilaisen pikkulammen, 2 muinaishautaa sekä luonnonsuojelullisesti arvokkaita varttuneita metsiä, joissa asuu mm. liito-oravaa.
Maakuntakaavaehdotuksessa alueelle on merkitty 2 pientä suojelualuevarausta. Suojelualuevaraukset ovat alueen luonnonarvojen säilyttämisen kannalta riittämättömiä.
Suojelualuevarukseen tulisikin sisällyttää seuraavat alueet:
- Hemträsketin ja Tomasbölevikenin välinen pikkujoki reunalehtoineen- ja luhtineen, Lilltjärnen-Offebergetin alue, Sumpen reunametsineen sekä Långträsketin itäpää reunametsineen.
Arvokkaimpien osien ympärille olisi perusteltua merkitä MU-aluetta.
Brukträsketin ympäristö (Inkoo, Karjaa)
Brukträsket on valtakunnallisia suojeluarvoja omaava, lähes rakentamaton järvi, jonka rannoille sijaitsee niin erämaisia metsiä, hienoja kallioita luonnontilaisia soita, tammimetsiä kuin kulttuuriympäristöjäkin.
Kaavaehdotuksessa on huomioitu alueen suojeluarvot vain pieneltä osin.
Suojelualueiksi tulisi merkitä vähintäänkin järven länsipuolen luonnontilaiset suot (Vattukärret, Björnmossen) sekä Bodaholmen-Kavelbromossein suo-metsäalue järven itärannalta. Perusteltua olisi myös hatrkita koko järven merkitsemistä rakentamattomilta osin suojelualueeksi. Vähintäänkin järven ranta-alueet tulisis merkitä MU -alueeksi.
Palojoen laakso (Siuntio)
Seutukaavaluonnoksesta on poistettu laaja Palojoen laakson suojeluvaraus. Alueen merkitys lehtojen ja jokiluonnon suojelulle on kuitenkin sen verran suuri, että varaus tulisi palauttaa maakuntakaavaan.
29.8.2000
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry
Jussi Pesola, varapuheenjohtaja Satu Hentula-Nieminen, aluepäällikkö