26.1.2000
FROM: Lapin luonnonsuojelupiiri ry, Korkalonkatu 12, 96100
ROVANIEMI
Puh. (016) 311 550, fax (016) 311 558
TO: Metsähallitus, Markku Korkalo, Jäämerentie 15, 99600 SODANKYLÄ
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin luonnonsuojelupiiri ry kommentoi Koitelaisen alue-ekologista suunnitelmaa seuraavasti:
Alue-ekologisen suunnittelun tavoitteena on alueen biologisen monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä (s.6). Koitelaisen aes-alueella monimuotoisuuden turvannevat kaksi suurta suojelualuetta, joita talousmetsien arvokkaat luontokohteet täydentävät. Jos kattavampaan talousmetsien sisällä tapahtuvaan suojeluun ei ole mahdollisuuksia niin tuhlataanko resursseja laatimalla monisanaisia alue-ekologisia suunnitelmia ja vielä painamalla ne ulkonäöllisesti edustavasti. Metsälakikohteet ja ne muutamat muut arvokkaat luontokohteet sekä soidinpaikat siirtynevät kartalle ja paikkatietojärjestelmään vähemmälläkin työllä.
Luonnonsuojelupiiri korostaisi esim. lihavoinnilla sen tiedon, että suunnitelmassa esitetyt suojelualueiden luontotiedot eivät ole kattavia eivätkä vertailukelpoisia talousmetsien tietojen kanssa.
Tekstistä ei löytynyt perusteluja suunnittelualueen rajauksesta. Mielestämme Voutavaaran alue olisi sopinut hyvin samaan rajaukseen.
Osallistamisen käsite alue-ekologisen suunnittelun yhteydessä on laajempi ongelma. Näyttää siltä, että (yleisesti, siis muuallakin) paikallisten osallistaminen on vain kuulemista. Aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelman sisältöön ei anneta. Koitelaisen suunnitelman yleisöpalautteessa selkeä toivomus oli, ettei kesäajokelpoisia teitä rakennettaisi (s.9). Palaute ei johda mihinkään (s. 31). Perusteltiinko yleisötilaisuuksissa tienrakentamisen välttämättömyys riittävän perusteellisesti?
Tiestöstä puheen ollen, luonnonsuojelupiiri kannattaa puunkorjuun painopisteen siirtämistä talvisaikaan. Lokka-Mäntypää -tietä piiri vastustaa edelleen.
Nykymetsien kuvauksessa lukija saa tehdä tosissaan töitä taskulaskimen kanssa, jotta myöhempänä voisi päätellä, paljonko talousmetsissä tulee vanhaa (yli 160-vuotiasta metsää) olemaan. Kaavio 1 (Ikäluokkien osuudet metsämaalla) kaipaa rinnalleen tai ainakin lukuun 7. kaavioita tilanteesta 10 ja 20 vuoden kuluttua, mikäli toiminta on suoraviivaista eli suuria poikkeamia ennustetusta ei tapahdu. Luonnonsuojelupiirin saamassa kansalaispalautteessa moititaan sitä, että Metsähallitus hakkaa kaikki uudistuskypsät alueet talousmetsissä.
"On korostettava, että itse ASIO-malli ja liittenä oleva luokitus ovat teoreettisia, joten niiden avulla tehdyt johtopäätökset ovat vain suuntaa-antavia." (s.18) ASIO-mallin käytössä Metsähallituksessa on edistytty niin paljon, että sen avulla voidaan perustella jonkin alueen hakkuita "luonnonmukaisella" ikäjakaumalla. Mielekkäämpi lähtökohta olisi värittää talousmetsiä ASIO-luokituksen mukaisesti, jolloin muut metsänkäyttäjät voisivat arvioida kullakin kohteella käytettäviä metsänkäsittelymenetelmiä. Eri ASIO-luokitukseen liittyvät eri metsänkäsittelytavat kiitettävästi selostetaan, mutta jos selostusta ei voi liittää mihinkään konkreettiseen kohteeseen, ei sillä ole paljon merkitystä käytännössä.
Taulukoista 8-10 ei selviä, onko kyseessä vain talousmetsät.
5.1.3. Teksti kaipaa selvennöstä. Mitä lajeja inventoitu ja mistä, mitä ovat vanhat tiedot (ks. myös s. 8). Mitä on missäkin? Onko 30 havaintoa lajia vai paikkaa? Kappaleesta ei saa selvää, onko alueella tarvetta uhanalaisten suhteen suojelutoimiin suojelualueiden ulkopuolella. Mitä tarkoittaa kun metsänkäsittely tehdään kunkin lajin ekologiset vaatimukset huomioon ottaen? Toivomme konkreettisia esimerkkejä.
Ekologinen verkosto: Kiinnostaisi tietää, mihin ASIO-luokkaan
ekologiset käytävät ja askelkivet ainakin pääosin
kuuluvat. Ekologisten käytävien sijoittelussa on oikaistu,
alueet (rannat esim.), jotka muutenkin jäisivät hakkuutoiminnan
ulkopuolelle, on nimetty ekologisiksi käytäviksi. Käytävä
kuin käytävä ei toimi.
Ruosselkä, joka jäi pois vanhojen metsien suojeluohjelmasta, on lähes kokonaisena ekologisen verkoston osana, näin mainitaan sivulla 26. Myöhemmin, s. 29, todetaan, että Ruosselän metsistä hakataan lähes puolet. Kuitenkin juuri metsä on se, jonka luontoarvot pitäisi säilyttää.
Puulajisuhteita käsiteltäessä todetaan: "viimeisen kymmenen vuoden aikana joillekin alueille ei ole, runsaasta poromäärästä johtuen, päässyt syntymään koivikoita."Toivomme yksilöityjä kohteita, sillä sivulla 32, porotalouden yhteydessä puolestaan todetaan, ettei merkittäviä haittavaikutuksia lehtipuustojen kehitykselle ole alueella havaittu.
Säästöpuuston tavoitteeksi esitetään 5 m2/hehtaarille. Epäilemme tämän riittävyyttä, sillä metsäsertifiointi edellyttää säästöpuustoksi 5 runkoa hehtaarille ja sekin on mielestämme liian vähän.
Kulotusta on toivottoman vähän.
Kalastuksen osalta piiri esittää tavoitteeksi matkailukalastukselle, että se perustuisi luontaisesti lisääntyviin luonnonkalakantoihin. Lisää vettä Luirojokeen kesäaikaan, tavoitteen saavuttamiseksi Metsähallitus voisi toimia liikkeellepanijana.
Taulukkoon 18. voisi eritellä kokonaan hakkuiden ulkopuolelle jäävät alueet. Tarvitaan sisällöllä, ei prosenteilla suojelua.
Seurannassa osallistamisella on oma roolinsa. Seurannan perustella on voitava tehdä muutoksia suunnitelmaan.
Kaivataan selvää sanomaa, esim. että suunnitelmakaudella painopiste hakkuissa on kasvatushakkuissa
Lopuksi vielä hieman saivartelua:
Nimi Koitelainen vai Koitilainen? Kumpi parempi, alkuperäisempi?
Kartat taas vaihteeksi vaikeaselkoisia. Maisema-alueita, palautettavia
luontokohde ja monimuotoisuuden lisäämisalueita ei erota
toisistaan eikä tekstistäkään käy selville
onko mitä ja missä.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
Marjaana Juola-Helle, varapuheenjohtaja Tuula Leskelä, aluepäällikkö