16.10.2000
TO: Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 Turku
Asia:
Viite: toimenpidepyyntö
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri sekä Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys lähestyvät kohteliaimmin Lounais-Suomen ympäristökeskusta, jotta se ryhtyisi toimepiteisiin Maskun Karevansuolla.
Karevansuo on tyypiltään lounais-suomalainen keidassuo ja se kuuluu ns. Saaristo-Suomen keidassuovyöhykkeeseen. Suo on valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohde (peruskarttaruutu 1044 07), joka sijaitsee valtatie 8:n itäpuolella Maskun, Raision ja Ruskon rajamailla. Suo kuuluu pääosin valtiolle ja se on tärkeä retkeily- sekä opetus- ja tutkimuskohde. Yhtenäinen suoalue rajoittuu lännessä valtatiehen ja Rivieran hiekkakuoppiin. Pohjoispuolella alue rajoittuu vanhoihin soramonttuihin ja asutukseen. Idässä suota reunustaa kallio ja havumetsä. Eteläpuolella suo vaihtuu eri vyöhykkeiden kautta korpimaiseen metsään.
Suon keskiosissa on niukalti lyhytkortista nevaa, jonka kasvilajisto on tavanomaista. Silmäkenevaa, jossa esiintyy upottavia ja kautta vuoden märkiä silmäkkeitä on vähän. Silmäkenevan kasvillisuus on keskimääräistä vaateliampaa. Lajistosta mainittakoon mutasara, pullosara, vaaleasara ja pyöreälehtinen kihokki. Suon rehevyyttä osoittaa paikalla kasvava järviruoko. Suon avointa keskiosaa ympyröi leveä rämevyöhyke. Suurin osa rämeestä on harvakseltaan mäntyä kasvavaa varpurämettä. Suopursua kasvavaa isovarpurämettä on paikoin. Rämeen ja metsän raja on leveä. Erityisesti suon länsireunalla on tiheitä ja kosteapohjaisia koivuviitoja ja paikoin jopa luhtamaisia alueita. Reuna-alueilla pesii mm. pohjansirkku ja alueella tavataan mm. liito-oravia.
Suohon rajoittuvat metsät ovat paikoin hyvin korpimaisia, jossa kasvaa mm. tervaleppää ja suursaniaista. Suon keskiosa on ojittamatonta, mutta reunametsiä on valitettavasti ojitettu, mikä on vaikuttanut myös kasvi- ja eläinlajistoon. Suo on selvästi kuivunut viimeisten vuosikymmenten aikana, joka näkyy erityisesti suon keskiosan silmäkkeiden häviämisenä. Silmäkkeiden reunoilla kasvavia lajeja kuten riippa- ja mutasaraa näkee nykyään parhaiten vanhojen umpeutuvien turpeenottokuoppien reunoilla.
Koska suon kuiviminen jatkuu ja sen suojeluarvojen häviäminen on jo alkanut, pyydämmekin, että Lounais-Suomen ympäristökeskus ryhtyisi toimenpiteisiin syiden selvittämiseksi sekä suon ennallistamiseksi. Tilanne on ollut jo pitempään viranomaisten tiedossa, mutta minkäänlaisiin toimepiteisiin ei ole ryhdytty. Alueella on tehtyjen ojitusten lisäksi rakennettu mm. vesijohtoverkko, jonka mahdollista osuutta suon kuivimiseen tulee selvittää. Tietojemme mukaan ympäristökeskuksella on käytössä varoja tällaisiin ennallistamistarpeisiin. Suolta puuttuvat tuoreet kasvillisuus- ja eläimistöselvitykset, joten uusi selvitys auttaisi myös kuivimisen syiden selvittämistä.
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin ja
Nousiasisten luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,
Hannu Klemola
aluepäällikkö