18.9.2000

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry, Katariinantori 6 , 53900 Lappeenranta, puh. (05) 411 7358 Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry, Kauppamiehenkatu 4, 45100 Kouvola, puh. (05) 371 0301

Kannanotto Kaakkois-Suomen metsäohjelmaan

Vuonna 1998 Kaakkois-Suomen metsätalouden tavoiteohjelmaa työstettäessä ohjausryhmä edellytti, että ohjelmaa tarkistetaan uusien metsäntutkimuslaitoksen metsävarojen inventoinnin (VMI9) valmistuttua syksyllä 1999. Uuden Kaakkois-Suomen metsäohjelman luonnos kattaa aikavälin 2001 - 2005.

Luonnoksessa kaikki tunnusluvut koskevat koko metsäkeskuksen toimialuetta, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien aluetta yhdessä. Monet organisaatiot, esim. maakunnalliset liitot jaluonnonsuojelujärjestöt toimivat kuitenkin maakunnittain ja siksi on tarpeellista, että tunnus-luvuista (tilastoista) ainakin merkittävimmät esitettäisiin liitteinä erikseen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson osalta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi metsämaan omistus, puulajisuhteet,kehitysluokat, tilavuusluvut, puutavaralajirakenne, puuston kasvu, metsiköiden laatu, metsänhoidollinen tila ja luonnonhoito, metsävauriot, kuollut puusto, tärkeät elinympäristöt, avainbiotoopit sekä suojeluohjelmien toteutustilanne.

Konkreettisia suunnitelmia surkean suojelutilanteen korjaamiseksi

Alkuperäisluonnon suojelu tulee Kaakkois-Suomessa kaikkien vahvistettujen suojeluohjelmien toteuttamisen jälkeenkin olemaan mm. metsien osalta erittäin huonosti hoidettu. Sinänsä on hyvä, että metsien suojelun puutteet tunnustetaan ohjelmaluonnoksessa ja että todetaan tiukasti suojeltujen metsäalueiden määrän kasvattaminen 2 - 3 prosenttiin metsäalasta mahdolliseksi. Metsäohjelma jää merkittävästi puutteelliseksi, jos siihen ei sisällytetä selkeää suunnitelmaa edes tämän sinänsä vaatimattoman 2 - 3 prosentin suojelutavoitteen aikaansaamiseksi.

Metsälain mukaan on edistettävä metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että kestävästi hyvän tuoton ohella on säilytettävä niiden biologinen monimuotoisuus. Tämä velvoite ei toteudu, mistä kertoo uhanalaisten lajien suuri määrä metsäluonnossa eli luonnonsuojelulain edellyttämää lajien ja ekosysteemien suotuisan suojelun tasoa ei talousmetsissä pystytä riittävästi turvaamaan. Jos metsälakia sovelletaan tiukasti ja lakikohteet pidetään pienialaisina, on välttämätöntä lisätä suojelualueita.

Merkittävin metsäkokonaisuus Kaakkois-Suomessa on ehdotetun Repoveden kansallispuiston alue, jolla tavataan kaiken ikäisiä metsäalueita ja joka on siksi tärkeä metsien eri sukkessiovaiheiden monimuotoisuutta säilyttävä metsämosaiikkimanner. Lisäksi Repovesi, sisältäessään mm. kokonaisen vesistön valuma-alueen, on riittävän laaja muodostaakseen toimivan ja dynaamisen metsämanneralueen. Kansallispuiston perustaminen nopeasti on todettava myös ohjelmassa tavoitteeksi.Pitkällä tähtäyksellä on ryhdyttävä myös ottamaan metsäsuunnittelussa huomioon Suur-Saimaan saaristo- ja harjualueiden metsien monimuotoisuuden turvaaminen. Laajat metsäalueet saaristossa ovat yhtiöiden ja erilaisten yhteisöjen omistuksessa. Niiden kanssa olisi käynnistettävä keskustelu alueelle ehdotetun järviluonnon kansallispuiston rajauksen sisällä olevien metsien käsittelyn tulevaisuudesta.

Lehdot, vanhat metsät, suot

Kaakkois-Suomi kuuluu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen ja Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Kasvillisuuden karusta yleisilmeestä ovat poikkeuksena Laatokan-Karjalan lehtovyöhykkeeseen kuuluvat metsämaat Etelä-Karjalan maakunnan koillisosassa. Tällä alueella esiintyy poikkeuksellisen paljon lehtoja ja lehtomaisia kankaita. Niiden alueellisesta runsaudesta johtuen ovat suojelukriteerit poikkeuksellisen korkealla tasolla. Tämä siitä huolimatta että muualla Suomessa on lehtoja hyvin vähän jäljellä, koska niitä on raivattu tehokkaasti mm. viljelykäyttöön.

Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä parhaita lehtoja ja lehtomaisia kankaita on jätettävä hakkuiden ulkopuolelle joko suojelukohteina tai niille olisi laadittava monimuotoisuutta säilyttävät erilliset käsittelyohjeet. Lehtovyöhykkeen osalta suojelukriteereiden tulee olla lähempänä muun maan tasoa.
Sen lisäksi on varmistettava muiden jäljellä olevien vanhojen metsien, sekä ohjelmissa olevien että niiden ulkopuolella olevat pientenkin kohteiden suojelu. Lisäksi ne vaativat tuekseen laajempia alueita, joita pitää jättää kehittymään eri sukkessiovaiheiden kautta vanhoiksi metsiksi.
Metsäkohteiden kartoitus ja tietojen saattaminen metsäsuunnitelmiin on saatettava pikaisesti loppuun metsälain tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain kohteiden osalta. Kartoituksien tietojen vaihdon osalta on viimeinkin saatava myös aikaan yhteistyö metsä- ja luonnonsuojelu-viranomaisten kesken, jotta vältettäisiin tiedon puutteen vuoksi merkittävien luonnonarvojen tuhoutuminen.Metsäkeskuksen ja varsinkin Etelä-Karjalan maakunnassa soita on ojitettu yli 90 % niiden alkuperäisestä pinta-alasta. Kunnostus- ja täydennysojituksia ei pidä enää tehdä edes osittain luonnontilansa säilyttäneiden soiden reuna-alueilla. Esim. monet suota elinympäristönään vaativat päiväperhoslajit ovat ahdingossa. Etelä- Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin perhoskar-toituksille olisi saatava lisärahoitusta, jotta edes tärkeimmät elinympäristöjä voitaisiin jatkossa ennallistaa.

Luonnon arvojen turvaaminen metsäsuunnittelussa

Metsäautoteitä metsäkeskuksen alueella on metsätalouden tarpeisiin riittävästi. Uusia ei enää tule rakentaa, vaan on pitäydyttävä olemassa olevan tiestön kunnostamiseen.Avainbiotooppien käsittelyä on pehmennettävä jättämällä niitä nykyistä käytäntöä laajempina ja järkevinä kokonaisuuksina hakkuiden ulkopuolelle. Edellä mainittujen kohteiden välille on ryhdyttävä aina mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti harkiten jättämään ns. ekologisia käytäviä. Tällaiseen toimintaan on pyrittävä lisäämään valtion ympäristötuen käyttöä maanomis- tajien metsätulomenetysten korvaamiseksi.Talousmetsissä lahopuun määrä on niin vähäinen, että se on eräs tärkeimmistä monien eliölajien uhanalaisuuden syistä. Sekä pysty- että maapuuna olevan lahopuun määrän on ryhdyttävä lisäämään mm. valistusta jakamalla ja sisällyttämällä metsäsuunnitelmiin lahopuun määrän kasvattamiseen tähtääviä suosituksia.

Jättöpuiden määrää tulee lisätä suositusten 5 puuta/hehtaari tasosta selkeästi ylöspäin. Myös niiden laatuun on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, jotta ne palvelisivat uhanalaista metsälajistoa parhaalla mahdollisella tavalla. Jättöpuiden luonne tulee selvittää nykyistä paremmin metsänomistajille, jotta ne eivät tulisi korjatuksi pois esimerkiksi polttopuina heti niiden kuoltua.

Kaakkois-Suomen metsäohjelmaan on saatava mukaan elementtejä jotka ottavat huomioon sen kiistattoman tosiasian että uusien metsänkäsittelyohjeitten, noudatettiinpa niitä miten tarkasti tahansa, vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen näkyvät vasta useitten vuosikymmenten kuluttua. Metsäohjelmassa on todettava että vielä jäljellä olevat vanhojen metsien sirpaleet nousevat tätäkin kautta äärimmäisen tärkeään rooliin ja näin ollen niiden suojelun on toteuduttava nykyistä tehokkaammin.

Lisäksi on huomioitava mm. kansalliseen metsäohjelmaan kohdistuneen kritiikin jälkeen perustetun "Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarvetyöryhmän" 14. syyskuuta julkistetun selvityksen antamia viitteitä suojelutarpeesta. Ko. työryhmän esittämien havaintojen metsäluonnon monimuotoisuuden puutteista on oltava pohjana kun Kaakkois-Suomen metsäohjelmaan kirjataan metsien suojelun tavoitteita ja suunnitellaan toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry

Pertti Siilahti, varapuheenjohtaja

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Lassi Kujala, puheenjohtaja