Syötteen kansallispuiston opastuskeskuksen sijoituspaikka

Metsähallitus ja Pudasjärven kunta ovat neuvotelleet Syötteen opastuskeskuksen sijoituspaikasta ja päätyneet ehdottamaan siksi Iso-Syötteen tunturin huippua. Opastuskeskus sijaitsisi Syötteen luontokeskuksen hankesuunnitelman (11.4.2000 luonnos) mukaan ahtaasti tunturihotellin parkkipaikan laidalla. Käytännössä se täytyisi rakentaa tunturivihvilä-esiintymän välittömään läheisyyteen ja todennäköisesti osittain Natura-rajauksen sisälle. Luontokeskuksen lisäksi huipun lähelle ollaan kaavoittamassa mökkialuetta. Suunnitelman mukaan Syötteen luonto-keskuksen on arvioitu saavuttavan 100 000 asiakasta vuodessa. Opastus-keskuksessa olisi kahvila, näyttelytiloja, myymälä, auditorio sekä Metsähallituksen valtakunnallinen asiakaspalvelupiste.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri pitää kyseistä paikkaa opastuskeskuksen toiminnan ja tarkoituksen kannalta huonona ratkaisuna. Luonnonsuojelupiiri esittää opastuskeskuksen sijoittamista tunturin laen sijaan sen juurelle. Opastuskeskukselle on löydettävissä lukuisia luontevia sijoituspaikkoja - esimerkiksi Romekievarin tai hiihtostadionin ympäristöstä, hyvien kulkuyhteyksien varrelta ja alueen polku- ja latuverkostojen lähtöpisteiden ääreltä.

Suomen eteläisimmän tunturin, Iso-Syötteen, lakipaljakan huomattavien luontoarvojen suojelu liialta kulumiselta on ollut alueen suojelun ja matkailukäytön yhteensovittamisen koetinkivi koko Syötteen alueen matkailu- ja virkistyskäytön kehittämisen ajan eli 1980-luvun alusta lähtien. Alunperin huipulle ei pitänyt rakentaa mitään edes matkailun nimissä. Lakialueen luontoarvot olivat vuoden 1976 kansallispuistokomitean mietinnössäkin yksi merkittävimmistä luonnonsuojelullisista syistä perustaa alueelle Iso-Syötteen-Raatevaaran kansallispuisto. Kansallispuiston perustaminen kuitenkin viivästyi neljännesvuosisadan ajan. Sinä aikana kehitettiin eritoten matkailurakentamista, osin luontoarvojen kustannuksella. Matkailu-rakentamisen kielteiset, kiireisestä, lyhytnäköisestä ja yksipuolisesta päätöksenteosta kertovat jäljet näkyvät maisemassa ja maastossa sekä Iso- että Pikku-Syötteellä. Iso-Syötteen laen rakentamishankkeisiin liitetyt lupaukset alueen alpiinisen kasvillisuuden varjelemisesta ovat osoittautuneet epärealistisiksi. Käytännössä toimimattomista ratkaisuista johtuen tunturin laki kärsii tänä päivänä liiallisesta kulutuksesta. Huonoa kehitystä on viime vuosina yritetty katkaista rakentamalla kävijöitä ohjaava Huipunpolku. Sen lisäksi tunturin laen luonnontilan palautuminen vaatii vilkkaan ja alueen luontoon perustuvan massakäytön ohjaamista kulutusta paremmin kestäville alueille. Kävijöitä houkuttelevan luontokeskuksen sijoittaminen yhteiskunnan varjeltaviksi tarkoittamien luontoarvojen viereen sen sijaan tuhoaisi lopullisesti alueen alpiinisen kasvillisuuden.

Matkailukäytön ja luontoarvojen vaalimisen yhteensovittamisen tarve on kyllä tiedostettu muun muassa parhaillaan meneillään olevassa Syöte-Life -hankkeessa. Sen tarkoituksena on nimenomaan löytää luontoa säästäviä toimintamalleja luontoon tukeutuvalle matkailulle. Ikävää, että alueen konkreettisissa hankkeissa ei kuitenkaan onnistuta tässä yhteensovittamisessa. Suuria kävijämääriä palvelemaan tarkoitetun opastuskeskuksen sijoittaminen kulutukselle aralle tunturin huipulle, talvisin jopa vaarallisen jyrkän tien päähän, vaikuttaa taustatietojen valossa erityisen huonosti harkitulta ratkaisulta.

Opastuskeskuksen sijoittamispaikka on valittava siten, että se parhaiten palvelee opastuskeskuksen tarkoitusta ja tarpeita, joita ovat ensi sijassa alueen luonto-arvojen esittely, luonnonsuojelua tukeva valistus ja virkistyskäytön ohjaaminen. Opastus-keskuksen paikan valinnan on myös tuettava matkailurakentamisen tervehdyt-tämistä ja osoitettava suuntaa ekologisesti kestävään matkailu- ja virkistyskäytön kehittämiseen. Olisi outoa, jos nimenomaan luontoa ja virkistys-mahdollisuuksia esittelevä opastuskeskus edustaisi itse poikkeusta yleisesti tavoiteltavasta ekologisesti kestävästä kehityksestä.

Rakentaminen Iso-Syötteen huipulle on arveluttava myös ympäristönsuojelullisesti. Esimerkiksi liikenteen lisääminen vaarallisella ja runsaasti polttoainetta kuluttavalla tunturitiellä ei sovi luontomatkailuun. Jyrkän tunturin huippu ei ole myöskään oikea lähtöpaikka retkeilypoluille. Opastuskeskuksesta erkanevat polut eivät voi heti alkuvaiheissaan olla erityisen vaativia. Haluttaessa Iso-Syötteen laki on kuitenkin saavutettavissa sekä patikoiden että autolla. Sekin on otettava huomioon, miltä itse huippu näyttää muualta katseltuna. Lisäksi Pikku-Syöte rakenteineen tarjoaa jo nykyisellään niitä samoja palveluja, joita opastuskeskuksen myötä havitellaan Iso-Syötteen laelle. Avara kaukomaisemakin avautuu mainiosti myös Pikku-Syötteeltä.

Nykyisillä kehittämishankkeilla on luotava myös edellytykset tunturipaljakan kasvillisuuden elpymiselle. Se vaatii pidättäytymistä huipun lisärakentamisesta. Parasta alueen pitkäjänteistä kehittämistä olisi luopua myös tunturihotellista sen tultua elinkaarensa päähän. Vaalimalla kaikissa ratkaisuissaan erityisesti paikan luontoarvoja Syötteen alueen on mahdollista kehittyä luontomatkailussaan omintakeiseksi kohteeksi vaihtoehtona esimerkiksi läheiselle Rukalle.

Luonnonsuojelupiiri toivoo ympäristöministeriön vaikuttavan opastus-keskuksen sijoituspaikan valintaan ja neuvottelevan vielä muiden hankkeen osapuolten kanssa toimivamman ja ekologisemman ratkaisun löytämiseksi tunturin laen sijaan.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO