3.12.2000
FROM: Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Kotkankatu 9, 00150 Helsinki
ja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Näsilinnankatu 48 E, 33200
Tampere
TO: Metsähallitus
LAUSUNTO
Lausuttavana on Kurun ja Ruoveden kuntien alueella sijaitsevan Aure-Haukkamaan alue-ekologisen suunnitelman tekstiluonnos ja suunnitelmakartta. Toistuvista pyynnöistämme huolimatta emme ole saaneet järkevän lausunnonannon kannalta välttämätöntä taustamateriaalia, kuten ikäluokka-, puulaji- ja puustokuutiokarttoja.
Oheinen lausunto noudattelee tekstiluonnoksen jaottelua ja järjestystä. Lausunnon lopussa on kolme liitettä: 1) yhteenveto toimenpide-ehdotuksista, 2) Haukkamaan ympäristöarvometsälle asetettavat tavoitteet, 3) kohdekohtaisia parannusehdotuksia, jotka koskevat pääasiassa Haukkamaan ympäristöarvometsän aluetta Kurun-Virtain -tien itäpuolella. Ko. tien länsipuolen alueen kohdekohtaiset parannusehdotukset esitetään aikapulan takia myöhemmin.
Olemme toimittaneet Metsähallitukselle viikon 49 alussa erikseen lausuntoon liittyen karttarajaukset kolmesta laajemmasta metsä- ja suoalueesta, joilla on mielestämme erityistä suojeluarvoa. Liitteessä 3 on lyhyesti perusteltu alueiden tärkeimmät suojeluperusteet. Lausunnonannon kiireisen aikataulun vuoksi alueiden suojeluperusteet ovat melko yleisessä muodossa, vaikka piirillä onkin alueista tarkempia inventointi- yms. tietoja.
Näiden alueiden huomiointi suunnitelmaluonnoksessa on toistaiseksi ollut puutteellista, ja ne tulisikin korjata esittämällämme tavalla. Näiden alueiden osalta toivomme myös Metsähallituksen ilmoittavan piirille hyvissä ajoin (viimeistään 2 viikkoa ennen toimenpiteitä) kaikista niille suunnitelluista metsätaloustoimista (harvennus-, avo- ja siemenpuuhakkuut, ojitukset, lannoitukset, taimikonhoidot, tienparannukset ja -teot jne.). Näin voidaan parhaiten välttää tarpeettomat kiistelyt alueiden käytön ratkaisujen suhteen.
Allaolevat luvut viittaavat alue-ekologisen suunnitelman tekstiluonnokseen.
1. JOHDANTO
Kuten johdannossa todetaan, Metsähallituksen tulee ottaa riittävästi huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana. Keinoksi on otettu alue-ekologinen suunnittelu.
Aure-Haukkamaan suunnitelma ei täytä alue-ekologiselle suunnittelulle asetettuja ekologisia tavoitteita monimuotoisuuden suojelussa eikä varsinkaan sen lisäämisessä, ellei suunnitelmassa pyritä selkeästi laajempien metsäalueiden säilyttämiseen, huomattavasti nykyistä aktiivisempiin toimiin lahopuun lisäämisessä sekä eri tavoin muutettujen luontotyyppien (metsät, suot, pienvedet) ennallistamisessa.
2. SUUNNITELMAN TAVOITTEET
Suunnitelman tavoitteeksi on kirjattu pitkällä aikavälillä turvata kunkin alueen luontaisten eliölajien säilyminen elinvoimaisina populaatioina. Suunnitelma ei turvaa nykyisellään mm. laajempia metsäkokonaisuuksia vaativien lajien säilymistä. Esimerkiksi kuukkelilla on alueella vielä 1970-luvulla ollut elinvoimainen kanta, joka nyt on miltei hävinnyt.
Luontoarvoja pyritään turvaamaan minimiperiaattella. Lahopuiden lisääminen ja paloalueiden eliöstön säilyttäminen on jo hyväksytty tavoitteiksi. Suunnitelma-alueen metsätalousmailla kynnyskysymykset koskettavat kuitenkin jo huomattavasti tavanomaisempia luonnonarvoja: varttuneita kuusikoita ja yhtenäisiä, laajempia metsäalueita tarvitsevat lajit ovat uhanalaistumassa.
Nykyinen ekologinen tietämys osoittaa myös kiistattomasti, että nykyiset pienet suojelumetsät eivät pitkällä aikavälillä pysty turvaamaan sen lajiston säilymistä, jonka vuoksi ne on aikanaan perustettu. Tämäkin aiheuttaa suunnittelualueen metsienkäytölle omia rajoitteitaan.
3. SUUNNITELMAN LAADINTA
3.1. Tiedonkeruu
Tietoja alueen lajistosta ei ole kerätty pirkanmaalaisilta harrastusyhdistyksiltä, kuten Tampereen kasvitieteelliseltä yhdistykseltä eikä Tampereen Hyönteistutkijain Seuralta, jotka toimivat koko Pirkanmaalla. Mainittujen yhdistysten tiedot alueelta pitää selvittää. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen edustaja Pekka Lehmusvuori on antanut tietoja alueen petolinnuista sekä liito-oravasta, viimeksi 23.5.2000, mutta niitä ei ole enimmäkseen huomioitu.
Alueelta on tiedossa valtion mailta kohtuullisen runsaasti arvokkaita suoalueita, joiden linnustoa Rainer Mäkelä on keväällä ja kesällä 1997 selvittänyt . Nämä arvokkaat alueet olisi tullut merkitä suunnitelmassa arvokkaiksi luontokohteiksi. Muutamien tällaisten soiden (mm. Alkkunaneva- Haaraneva, Lapioneva, Pallinneva, Putkineva) linnustollisia arvoja on kuvattu liitteessä (liite 3 B. Suunnittelualueen arvokkaita soita).
3.2. Maastotyöt
Kasvillisuusselvityksen on laatinut biologi, mutta hänen työpanokselleen on varattu vain kuukausi. Aika on kohtuuttoman lyhyt, kun suunnittelualueen metsä-, kitu- ja joutomaan pinta-ala on n. 21 000 ha. Selvitys olisi myös syytä liittää taustamateriaaliin, samoin opinnäytetyönä tehty hoito-ohje neljälle metson soitimelle.
3.3. Suunnitelman koostaminen
Kohdasta käy ilmi, että luontokohteita sekä lähinnä vesistöjen varsiin muutamia luontokohteita yhdistämään sijoitettuja ekologisia yhteyksiä on karsittu aiemmasta, koska ne ovat MELA-laskelmien perusteella vaikuttaneet liikaa taloudelliseen toimintaan. Erityiskohteista on luonnoksen mukaan poistettu "ekologisesti vähemmän arvokkaita ja sijainniltaan kokonaisuuden kannalta vähempimerkityksisiä kohteita".
3.4. Osallistava suunnittelu
Aure-Haukkamaan alue-ekologisen suunnitelman laatiminen on aloitettu vuonna 1997. Toukokuussa 1997 on pidetty sidosryhmätilaisuus, johon on kutsuttu mm. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri.
Ensimmäisen kerran suunnitelma luvattiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiiriin lausunnolle juhannukseksi 1998. Luonnosta on pyydetty keväällä 2000 kaksi kertaa lausuttavaksi. Kummallakin kerralla luonnos on luvattu vielä keväällä.
Piiri on esittänyt jo toukokuun 1997 palaverissa Seitsemisen ja Helvetinjärven alueiden yhdistämistä siten, että alue säilyisi mahdollisimman erämaisena. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin edustajat kävivät tutustumassa suunnitelmaan myös keväällä 1998.
Suunnitelmaluonnos on lopulta lähetetty lausunnolle 17.11.2000 päivätyn saatekirjeen kera, missä lausuntoa pyydetään 30.11.2000 mennessä. Pyyntö saapui Pirkanmaan luonnonsuojelupiiriin 21.11.2000. Lausuntoaika on aivan liian lyhyt, varsinkin kun samaan aikaan Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin lausuttavana on kaksi muutakin Metsähallituksen Länsi-Suomen alueen alue-ekologisen suunnitelman luonnosta yhtä tiukalla aikataululla.
Lisäksi monia suunnittelun tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeitä metsäalueita on hakattu suunnitelman valmistelun samaan aikaan viivästyessä vuosilla.
Tämänkaltainen osallistaminen on lähinnä irvikuva osallistavasta suunnittelusta ja antaa jo itsessään perusteita vaatia koko työtä jatkettavaksi ensi vuoden loppuun asti.
4. SUUNNITELMA-ALUEEN KUVAUS
4.1. Yleiskuvaus
Yleiskuvauksessa kuvaillaan metsätalouden vaikutuksia maisemakuvaan ja metsien luonteeseen. Metsien kerrotaan muuttuneen: "Vanhat kuusisekametsät ovat muuttuneet pääosin nuoriksi mäntyvaltaisiksi metsiksi ja näkemiltään vaihtelevat suomaisemat ovat muuttuneet ojituksen myötä sulkeutuneiksi metsiksi." Olisi todenmukaisempaa puhua metsien muuttamisesta.
4.3. Kallio- ja maaperä
Luvussa mainitaan, ettei kasvillisuudesta löydy näiltä alueilta vaativampia lajeja, vaikka sivulla 4 luvussa 3.2. todetaan, ettei lajistoselvitystä ole pyrittykään tekemään, vaan hakemaan kasvillisuudeltaan erikoisemmat kuviot. Tietoja alueen kasvistosta ei ole selvitetty Tampereen kasvitieteelliseltä yhdistykseltäkään. Haukkajärven lännenpuoleisen alueen emäksisen liuske-esiintymän putkilokasvi- ja sammallajistosta olisi hyvä olla mukana tietoja ja ellei niitä ole, ne tulee selvittää.
4.4. Luonnonsuojelu
Luvussa todetaan, että alue on osa Pohjois-Pirkanmaan laajaa valtion metsien kokonaisuutta ja ettei yhtä suurta ja yhtenäistä yhden maanomistajan hallussa olevaa aluetta löydy muualta Etelä-Suomesta.
Tämä asettaa erityisiä vaateita ja erityisen vastuun alueen suunnittelulle, mitä ei kuitenkaan ole huomioitu sen kummemmin suunnitelmaa laadittaessa kuin käytännössäkään. Esimerkiksi aivan Helvetinjärven kansallispuiston vieressä on tehty kunnostus- ja täydennysojituksia ympäristöarvometsässä. Kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden rajoja nuolevia hakkuita ei saa jatkossa tehdä. Suojelualueiden rajoilla ei liioin pidä tehdä kunnostusojituksia.
Vastaavasti suunnitelmassa tulisi huomioida alueella nykyisin olevat suojelualueet sekä niiden ympäristöt erityisen tarkkaan. Käytännössä kaikki alueella olevat vanhojen metsien suojelualueet sekä Metsähallituksen omalla päätöksellä suojellut aarnialueet ym. muut metsät ovat kooltaan niin pieniä, etteivät ne nykytiedon pohjalta turvaa lajiston säilymistä. Luonnontieteelliset perusteet näiden metsien erityisen tarkalle huomioimiselle suunnittelussa löytyvät mm. juuri ilmestyneestä julkaisusta Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla (Suomen ympäristö 437).
Tavoitteena tulisi olla, että alue-ekologisen suunnittelun avulla vanhan metsän lajistoa elättävistä sirpaleista pyrittäsiin kehittämään pitkällä tähtäimellä minimissään muutamien satojen hehtaarien laajuisia kokonaisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaisi näiden alueiden lähimetsien huomioimista ennallistuvan/ennallistettavan luontokohteen statuksella.
Vastaavasti näiden alueiden lähellä tulisi arvokkaan luontokohteen asema antaa metsäkuvioille huomattavasti "pehmeämmillä" kriteereillä kuin muualla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää edellämainittujen käyttörajoitteiden ohella myös monimuotoisuuden lisäämisalueen koodia. Tällöin alueille tulisi jo suunnitelmassa ilmoittaa tarkemmat käsittelyohjeet. Näin on tehtykin monissa muissa alue-ekologisissa suunnitelmissa muualla Suomessa (mm: Kajaanin-Vuolijoen, Nurmeksen ja Lieksan alue-ekologiset suunnitelmat).
Suunnittelualueen vanhoista metsistä erityisen tärkeitä ovat seuraavat:
A) Pitämävuoret (Kuru) 53ha
B) Raattaniemi (Kuru) 89ha
C) Ilvesmäki (Ruovesi) 19ha
D) Läämännevan metsä (Kuru) 25ha
E) Pitkäkangas (Kuru) 34ha
F) Metsäopiston metsä (Kuru) 8ha
G) Temppeliharju (Ruovesi) 18ha
Näitä suunnittelualueen lajistonsuojelun kannalta keskeisimpiä alueita ympäröivien metsien huomiointi suunnitelmassa on ollut luvattoman huonoa.
Vastaavasti suunnittelualueilla olevat soidensuojelualueet tulisi huomioida suunnittelussa. Näiden alueiden rajaukset ovat usein sekä soiden- että metsiensuojelun kannalta huonoja. Hyvä esimerkki huonosti rajatusta alueesta on suunnittelualueella oleva, Natura 2000 -ohjelmaankin päätynyt Isoneva-Raitakulonnevan alue. Alue-ekologisen suuunnitelman yhteydessä tulisi huomioida suojelualueen rajauksen vakavat maisemalliset ja ekologiset puutteet antamalla soidensuojelualueeseen liittyville metsille palautettavan luontokohteen asema. Myös Isokulon - Raitakulonnevan välittömässä ympäristössä on tehty suunnitteluprosessin aikana sellaisia hakkuita, jotka ovat heikentäneet aluekokonaisuuden luonnonarvoja.
4.5. Metsätalous
4.5.1. Metsien käytön historia
Luvussa todetaan, että metsien uudistaminen on aloitettu siemenpuuhakkuin tai avohakkuin jo 1920-luvulla, mikä näkyy ikäluokkajakaumassa. Seuraavat 40 vuotta hakkuut ovat jatkuneet tasaisesti, kunnes 1960-luvulla uudistushakkuiden pinta-alat ovat selvästi nousseet. Se näkyy sekä maisemassa että metsälajiston vähenemisenä. Metsien käytön historian rinnalla pitäisi luodata metsien luonnontilan ja lajiston historiaa.
4.5.2. Nykymetsien kuvaus
Talousmetsien pinta-alasta on hälyttävästi yli puolet, 55 %, alle 40-vuotiaita metsiä.
Metsien ikä- ja puulajirakenne onkin metsäluonnon ja metsälajiston säilymisen kannalta huolestuttava. Talousmetsistä vain 9 % on yli 80-vuotiaita (vastaava osuus suojelualueilla on 49 %). Vaikka suojelualueet laskettaisiin mukaan, yli 80-vuotiaiden metsien osuus jää 14 prosenttiin kokonaisalasta, mikä alittaa jopa PEFC-sertifikaatin tavoiteosuuden yli 80-vuotiaille metsille Etelä-Suomessa. Tämä merkitsee sitä, että alueellisesti vastuu varttuneiden ikäluokkien säilyttämisestä siirtyy muille metsänomistajille.
Metsät on muutettu mäntyvaltaisiksi. Vaikka puhtaan männikön kasvupaikkoja on vain 21 % pinta-alasta, nykypuustosta puhtaita männiköitä on yli puolet ja mäntyvaltaisia yli neljännes. Nuorista kasvatusmetsistä peräti 86 % on mäntyvaltaisia.
Varttuneissa kasvatusmetsissä todetaan olevan vielä neljännes pinta-alasta kuusivaltaisia metsiä. Mikäli tämä merkitsee yli 80-vuotiaita talousmetsiä, niiden pinta-ala jää 2,3 prosenttiin talousmetsien metsämaan alasta. Varttuneita kuusivaltaisia metsiä on siis suojelualueiden ulkopuolella, koko 21 000 ha:n metsämaan alalla yhteensä vajaat 500 ha. Varttuneita kuusikoita on jäljellä niin vähän, että niitä ei saa hakata lainkaan. Jotta puulajisuhteissa päästäisiin kohti luonnonmukaisempaa tilaa, alueella pitää säästää myös kaikki kuusi- ja sellaiset sekametsät, joissa kuusen ja lehtipuun yhteenlaskettu osuus on yli 40 %.
Talousmetsien turvemaista ojittamatta on 10 %, yli 850 ha. Uudisojituksia ei aiota tehdä, mutta olemassaolevien ojastojen perkauksia ja täydennyksiä tapahtunee jatkossakin soilla, joiden palautuminen/palauttaminen luonnontilaan olisi mahdollista ja soidensuojelusyistä perusteltua.
4.6. Monikäyttö
Monikäytön kohdalla alueen todetaan olevan "tavallista Etelä-Suomalaista metsäaluetta". Monikäytönkään kannalta mm. ikärakenteeltaan ja puulajisuhteiltaan näin vinoutuneet metsät eivät ole nykyisellään merkittäviä. Suunnittelualueen talousmetsien monikäytönkin kannalta erittäin huono tila ohjaa esimerkiksi luontomatkailua kansallispuistoihin ja muille suojelualueille.
4.7. Metsien luontainen dynamiikka
Metsien luontaisen sukkession kuvaamisessa käytetään ASIO-mallia. Malli on harhaanjohtava mm. siksi, että suuri osa paloista on aiheutunut ihmisen huolimattomasta tulenkäsittelystä. Samaten metsien ikä lasketaan suoraan edellisestä metsäpalosta kuluneesta ajasta, vaikka nimenomaan männiköt säilyvät usien hengissä metsäpaloista muodostaen monijaksoisia metsiä. ASIO-mallin tuloksille ei sen harhaanjohtavuuden vuoksi tulekaan antaa kovin paljon painoarvoa.
Talouskäytön näin voimakkaasti muokkaaman alueen yhteydessä metsien luontaisen dynamiikan tavoittelusta ei juurikaan voida enää puhua. Kulotus sinällään on tervetullutta paloalueiden eliölajiston kannalta, kunhan huolehditaan siitä, että alueille jätetään poltettavaksi riittävästi (useita kymmeniä kuutioita) eläviä puita. Muuten kulotusten hyöty lajiston suojelulla jää olemattomaksi.
Luvun toiseksi viimeisessä kappaleessa todetaan, että "luonnonmetsille ominainen isojen yhtenäisten metsäalueiden ja pienipiirteisempien kuvioiden vaihtelu sekä puuston erirakenteisuus ja liukuva vaihtelu häviää. Tilalle on syntynyt metsikkökuvioiden "tilkkutäkki", jossa on paljon metsiköiden rajapintaa ja vähemmän metsikön sisäosaa. Tämä huonontaa metsän sisässä elävien lajien elinolosuhteita, esimerkiksi metso on tyypillinen metsän sisässä elävä laji. [---] On tutkittu, että jos vähintään nuorta kasvatusmetsää olevien puustojen osuus jollakin alueella vähenee alle 60 %:n, kääntyy metsomäärä jyrkästi laskuun." (s.12) Suunnitelma-alueella alle 40-vuotiaiden metsien osuus on talousmetsissä 55 %.
Mäntyvaltaisten metsiköiden osuudeksi arvioidaan luontaisesti 55 %, kuusivaltaisten 25 % ja lehtipuuvaltaisten 20 %. Nyt mäntyvaltaisia on 78 %, kuusivaltaisia 15 % ja koivuvaltaisia 5 %, loput 2 % aukeita. Aukeiden osuus on miltei yhtä suuri kuin jäljellä olevien varttuneiden kuusivaltaisten metsien.
Selvästi puutteeksi verrattuna luonnonkiertoon todetaan
puulajisuhteiden muuttuminen sekä yli-ikäisen puuston,
lahopuun ja palaneen puun määrän vähentyminen.
Silti jatkossa todetaan yli-ikäisiä puustoja ja lahopuuta
löytyvän suojelualueilta ja luontokohteista sekä
yksittäisinä puina jättöpuista.
Lahopuuta pitää systemaattisesti lisätä myös
talousmetsäalueilla. Suojelualueille ja luontokohteille itsekseen
syntyvä lahopuu ja talousmetsien jättöpuut eivät
riitä turvaamaan lahopuueliöstöä. Nykytiedon
mukaan (mm. Suomen ympäristö -sarjassa äskettäin
julkaistu Pekka Puntilan tutkimus lahopuukovakuorisiaista sekä
edellä mainittu mietintö Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa
ja Pohjanmaalla) lahopuuston vähäisyys talousmetsissä
yhdistettynä laadukkaiden ja laaja-alaisten suojelualueiden
puutteeseen uhkaa hävittää jopa 2000 metsälajia
Etelä-Suomesta lähivuosikymmeninä. Nykyinen alue-ekologinen
suunnitelma ei tarjoa mitään esityksiä siitä,
miten lahopuun määrää tulisi liästä
talousmetsissä. Erityisen tärkeää tämä
olisi suojelualueiden lähimetsissä.
Myös kulotusta tulee lisätä. Metsänhoidollisten kulotusten ja luonnonsuojelualueiden ennallistamiskulotusten lisäksi nuoria kasvatusmänniköitä voisi polttaa myös talousmetsissä. Kulotettaville alueille tulee jättää riittävästi puuta, jos luonnondynamiikkaa edes pyritään jäljittelemään. Paloalueillehan on aikoinaan jäänyt puusto kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän palaneena.
5 SUUNNITELMAN OSA-ALUEET
5.1. Luonnonsuojelualueet ja luontokohteet
5.1.1. Luonnonsuojelualueet
Lakisääteisiä luonnonsuojelualueita suunnitelma-alueella on n. 3342 ha (Helvetinjärven kansallispuisto n. 3080 ha, Isoneva-Raitakulonnevan soidensuojelualue n. 120 ha, Raattaniemen vanhojen metsien suojelualue n. 89 ha ja Pitämävuoren vanhojen metsien suojelualue n. 53 ha).
Niiden lisäksi alueella on Aurejärven rantojensuojeluohjelmakohteesta n. 95 ha sekä Naturan täydennysesityksessä olevat Temppeliharju n. 18 ha, Penkkijärven metsä n. 35 ha, Läämännevan metsä n. 25 ha ja Ilvesmäen metsä n. 19 ha.
Luontotyypeiltään etenkin luonnontilaiset suot ja vanhat metsät ovat edustavia, mutta laajimmat niistä sijaitsevat suunnittelualueen reunoilla, Seitsemisen kansallispuisto alueen länsipuolella. Koska esimerkiksi Helvetinjärven kansallispuiston metsistä miltei kolmannes on alle 40-vuotiaita, metsälajiston säilymisen ja leviämisen turvaamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että kansallispuistojen ja muiden suojelumetsien väliset metsäiset yhteydet säilytetään ja että niitä luodaan lisää. Erityisen tärkeää on edistää suunnittelualueella olevien pienten vanhan metsän kohteiden ekologista kestävyyttä, minkäö edistämiseksi on esitetty toimenpiteitä aikaisemmin tässä lausunnossa.
Suojelualueiden ympärillä ei saa tehdä uudistushakkuita eikä minkäänlaisia ojituksia.
5.1.2. Ympäristöarvometsä
Alueella sijaitsee Haukkamaan ympäristöarvometsä (2600 ha). Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman mukaan ympäristöarvometsässä metsien käsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja metsien monikäytön edellytysten parantamiseen.
Lähes luonnontilaisten vanhojen korpien avohakkaaminen ja ojittaminen ei sovi minnekään, saati parinkymmenen metrin päähän kansallispuiston rajasta. Näin on Haukkamaan ympäristöarvometsässä kuitenkin toimittu Helvetinjärven kansallispuiston rajalla.
Suunnitelmaluonnoksessa todetaan, että ympäristöarvometsässä: "Luonnontilaisia reheviä korpia ei ole. Ojittamattomia puolukka ja mustikka -viljavuustason korpikuvioita on neljä kappaletta, nekin puustoiltaan käsiteltyjä." Kuitenkin ympäristöarvometsässä turvemaiden osuus on 35 % (n. 900 ha) metsämaasta, mistä 20 % (n. 500 ha) korpia ja 15 % (n. 390 ha) rämeitä.
Metsiköiden ikärakenne on ympäristöarvometsässäkin yhtä vinoutunut kuin talousmetsissä keskimäärin: alle 40-vuotiaiden metsiköiden osuus on 54 %. Yli 80-vuotiaita metsiköitä on sentään 22 %. Kuusivaltaisten metsien osuus on yhtä pieni, 16 %, kuin talousmetsissä muutenkin, samoin lehtipuuvaltaisten (koivuvaltainen 5 %). Mutta kun talousmetsissä arvioitiin yleensä olevan puhtaita männiköiden kasvupaikkoja 21 %, ympäristöarvometsässä niiden osuudeksi arvioidaan runsas 60 %. Metsämaa on siis ympäristöarvometsässä selvästi keskimääräistä karumpaa.
Puustokuutioissa mitattuna puulajien suhteet noudattelevat talousmetsien linjaa: mäntyä ya 71 % (tm 67%), kuusta ya 19 % (tm 20%) ja koivua ya 10 % (tm 13%). Kuusta ja koivua on karusta maasta johtuen vielä keskimääräistä vähemmän.
Haapaa todetaan alueella olevan järeänä vain yhdellä kuviolla ja muutenkin vain muutamalla paikalla paitsi taimikoissa. Haapoja ei saa kaataa lainkaan.
LVS-kautena 1998-2006 Haukkamaalla uudistushakkuita katsotaan voitavan tehdä 15 hehtaaria. Kuusivaltaisissa metsissä niitä ei saa tehdä lainkaan. Myös muissa metsätaloustoimissa, kuten taimikonhoidossa ja harvennuksissa, tulee kiinnittää erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja metsien monikäytön edellytysten parantamiseen, kuten ympäristöarvometsän tehtävä määritellään luonnonvarasuunnitelmassa.
Myönteistä on, että puunkorjuu suunnitellaan ajoitettavaksi talviaikaan.
Toisin kuin käytännössä lehtipuita ilmoitetaan tekstiluonnoksessa suosittavan metsänhoidossa ja että "Kulotusta käytetään uudistamiskohteilla joissa se on mahdollista ja vähintään kolmannes sopivista tuoreen kankaan kasvupaikoista viljellään rauduskoivulle." Ristiriitaista on, että samaan aikaan taimikoilta kuitenkin raivataan koivut pois. Näin ei toimita, jos lehtipuita todella suositaan.
Kunnostusojitusta todetaan voitavan tehdä enintään 20 km vuodessa ja vain metsämaan ojitusalueilla. Suunnitelmassa ei kuitenkaan määritellä riittävän tarkasti reunaehtoja (mm. ennallistamistarve) ojituksille. Käytännön esimerkit kuitenkin todistavat, että alueella tehdään jopa täydennysojituksia.
Kokonaisuutena ympäristöarvometsän suojeluarvojen huomiointi alue-ekologisessa suunnitelmassa on riittämätöntä. Lisäksi selkeät luonnonsuojelun kannalta riittävät "pelisäännöt alueen metsien ja soiden käytölle puuttuvat.
Liitteenä on piirin esitys ympäristöarvometsän hoito- ja käyttösuunnitelman peruslähtökohdiksi (liite 2).
5.1.3. Arvokkaat luontokohteet
Arvokkaiden luontokohteiden todetaan löytyvän lähinnä vanhan metsän kohteista ja tulevaisuudessa myös puronvarsikohteista. Luontokohteiksi tulee määritellä lisää varttuneen ja vanhan metsän kohteita sekä korpia.
Metsäisten luontokohteiden pinta-alat ovat taulukon 11 pohjalta arvioitunakin aivan liian pieniä. Arvokkaina luontokohteina aarniometsikkökuvioita on 111 kpl yhteispinta-alaltaan 216,4 ha; vanhoja lehtimetsiköitä 15 kuviota yhteispinta-alaltaan 24,8 ha ja nuoria sukkessiovaiheita 33 kpl yhteispinta-alaltaan 38,2 ha. Kuvioiden keskimääräiset pinta-alat ovat todella pieniä 1,1 ha - 1,9 ha.
Metsälakikohteita suunnitelma-alueella on yhteensä 207 ha, noin 1 % alueen pinta-alasta. Suurimpia ryhmiä ovat vesistöjen reunametsät, kalliot ja karut suot. Niiden lisäksi kaksi lehtoa (yht. 3 ha), 4 lähdettä, 6 jyrkännettä ja yksi tulvamaa.
5.1.4. Uhanalaisten lajien esiintymät
Uhanalaisten lajien tarkastelussa ei riitä pelkästään valtakunnallisesti uhanalaisten lajien huomiointi. Hävinneitä lajeja pitää palauttaa. Alueellisesti uhanalaisten ja taantuneiden ja/tai taantuvien lajien elinmahdollisuudet pitää pyrkiä turvaamaan. Esimerkiksi orava on suunnittelualueella huolestuttavasti taantunut.
Luvussa todetaan, ettei kasvillisuusselvityksessä löytynyt uhanalaisia lajeja eikä uhex-rekisterissä ole lajitietoa alueelta. Kuitenkin luvussa 3.2. on todettu, ettei varsinaista lajistoselvitystä alueelta ole tehty eikä tietoja liioin selvitetty mm. hyönteis- ja kasviyhdistyksiltä. Uhex-rekisteri kattaa vain valtakunnallisesti uhanalaiset lajit. Eteläsuomalaisittain metsiensuojelullisesti näinkin tärkeällä alueella olisi ehdottomasti tullut tehdä kattava valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien kartoitus alue-ekologisen suunnittelun yhteydessä.
Hemmingin eteläpuolen liito-orava-alueesta arvellaan, ettei liito-oravaa enää 1993 olisi alueella ollut. Pekka Lehmusvuori on todennut alueen liito-oravan asuttamaksi vuosina 1996 ja 1997. Asiasta on ilmoitettu suunnittelijalle ensimmäisen kerran keväällä 1997, jolloin alueelle alettiin suunnitella avohakkuita. Suurin osa alueesta hakattiin 1997 ja 1999 aukoiksi. Alueesta on vielä pieni osa jäljellä, mutta sitä ei ole otettu suunnitelmassa huomioon. Alueella on myös mehiläishaukan pesä sekä metson soidinpaikka. Loppuosa alueesta on ehdottomasti säästettävä.
Kaakkurilampia on enemmänkin kuin luonnoksessa mainitaan, tiedot niistä toimitetaan myöhemmin.
5.1.6. Erityiskohteet talousmetsissä ja ekologinen verkosto
Tekstissä mainitaan, että "myös ekologiset yhteydet KVK- ovat toistaiseksi käsittelyn ulkopuolella Länsi-Suomen alueella." Myös kuivahkojen ja sitä karumpien kasvupaikkojen (KVK-) ekologiset yhteydet pitää jättää kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.
Monimuotoisuuden lisäämisalueilla sekä riista- ja maisemakohteilla metsienkäsittelyn poikkeavien ohjeiden mainitaan tapauskohtaisesti olevan "mm. jatkettu kiertoaika, pienipiirteisemmät käsittelyt, suurempi jättöpuumäärä ja kevyemmät menetelmät metsänuudistamisessa". Näin ylimalkainen kuvaus metsien käsittelyohjeista ei kerro riittävästi.
Ekologista verkostoa on suunniteltu vain alueen itäpuoliselle osalle, Kuru-Virrat -tien itäpuolelle. Muulle suunnittelualueelle käytäviksi tai palautettaviksi luontokohteiksi on merkitty purojen varret, joskaan varsinaista verkostoa ei ole suunniteltu, koska alue on "yksityismaiden rikkomaa ja purot laskevat eri suuntiin siten, että edellytyksiä ekologiselle verkostolle ei ole."
Ekologiset käytävät ovat pääsääntöisesti aivan liian kapeita puronvarsien puurivejä. Niiden tulee olla huomattavasti leveämpiä ja puustoisia. Ekologinen verkosto ei tarkoita pelkästään samaan suuntaan virtaavien purojen varsiin muodostettuja metsälakikohteita. Jotta voidaan puhua ekologisesta verkostosta, sen tulee turvata erilaisia elinympäristöjä vaativien lajien leviäminen.
Seitsemisen ja Helvetinjärven puistoja ei yhdistä minkäänlainen käytävä. Niiden välille pitää säästää/ luoda vähintään kaksi, kolme useita satoja metrejä leveää metsäistä käytävää ja useita vähintään 300-500 hehtaarin laajuisia askelkiviä.
Koko suunnitelma-alueen ekologinen verkosto ja arvokkaat luontokohteet jäävät luonnoksessa niin vaatimattomiksi, etteivät ne tule luonnoksen mukaisena turvaamaan lajiston säilymistä.Metsälinnustoa ei suunnitelma-alueella ole huomioitu juuri lainkaan. Mm. pohjantikka, mehiläis- ja kanahaukka sekä kuukkeli eivät selviydy kapeissa käytäväluiruissa tai muutamalla pienialaisella luontokohteella.
Ekologisten käytävien verkosto on alueella suunniteltu luonnonsuojelun kannalta ylipäätään niin järjettömästi, että nämäkin säästöhehtaarit saattaisi olla parempi käyttää askelkivien muodostamiseen.
5.2. Metsien käsittely
5.2.1. Käsittelymallit ja säästöpuusto
Metson kohdalla huomioon pitää ottaa soidinpaikkojen lisäksi myös päivehtimispaikat.
Maisema-alueiden käsittelyä pitää miettiä uudelleen. Kymmenen-viidentoista kuution "puuston" jättäminen hehtaarille jättöpuuryhminä ei pelasta edes maisemaa.
Kuten jo edellä todettiin, myös alueellisesti uhanalaisten ja uhanalaistumassa olevien lajien elämä pitää turvata. Nyt ne vain "pyritään ottamaan käsittelyssä huomioon".
Riista- ja maisema-alueiden käsittelystä puuttuvat selkeät pelisäännöt, jolloin niiden niin ekologiseen kuin esteettiseenkään funktioon alueella on vaikea suhtautua vakavasti.
5.2.2. Vanhojen metsien osuus
Vanhojen metsien kriteereitä pitää monipuolistaa. Suunnitelmaluonnoksessa vanhojen metsien osuudella "tarkoitetaan yli satavuotiaiden metsien osuutta koko suunnittelualueen metsämaasta." Talousmetsissä yli satavuotiaita metsiä on n. 4 %, vajaat 900 ha. Nämä metsät voivat olla useaan kertaan harvennettuja tai jopa siemenpuukuvioita, jotka luokitellaan vanhoiksi metsiksi siihen asti, kunnes alueelle on kasvanut/kasvatettu elinvoimainen taimikko. Vanhojen metsien osuuteen ei liioin pidä laskea mukaan suojelualueita. Tällä hetkellä yli satavuotiaita, käsittelyn ulkopuolelle jääviä metsiä on alueella yhteensä 1815 ha, mistä 1403 ha suojelualueilla.
Yli satavuotiaista metsistä häipyy suunnitelmien mukaan tavalla tai toisella lähiaikoina yli 480 ha. Talousmetsissä (mukaan lukien käsittelyn ulkopuolelle jäävät kohteet, virkistys- ja ympäristöarvometsät sekä jatketun kiertoajan metsät) on taulukon 13 (s. 20) mukaan yli satavuotiaita metsiä vain 412 ha, kun niitä taulukon 4 (s. 9) mukaan on talousmetsissä kaikkiaan vielä 898 ha. Tekstissä mainitaan yli 100-v metsiä olevan noin 9 % pinta-alasta (suojelualueet mukaan lukien), taulukossa 13 prosentuaalinen osuus on vain 7.5%. Jonnekin on haihtumassa 486 ha nyt yli satavuotiasta metsää.
Tavoitteeksi on asetettu, että kymmenen vuoden päästä yli satavuotiaiden metsien pinta-ala kohoaa 7,5 prosentista 9 prosenttiin ja että 50 vuoden päästä niitä on 15 %.
Vanhojen metsien osuudessa ollaan nyt 9 prosentin osuuden tavoitetilassa, joka on asetettu kymmenen vuoden päähän. Suunnitelma-alueen nykytilassa vanhojen metsien osuutta ei ole kerta kaikkiaan varaa vähentää välillä 7,5 prosenttiin.
5.2.3. Puulajisuhteet ja palosukkessio
Koivua on suunniteltu myös kylvettäväksi uudistusaloille, vaikka tässä luvussa sanotaan, että koivun uudistaminen ei hirvien takia istuttamalla onnistu. Käyttökelpoisimmaksi tavaksi lisätä lehtipuuta todetaan, että lähinnä koivua pitäisi jättää sekapuuna taimikonhoidossa metsänhoito-ohjeiden mukaiset tavoitemäärät. Taimikonhoidossa luodaan kuitenkin nykyään lähes puhtaita männiköitä poistamalla koivut melkein tyystin.
Paitsi lehtipuiden myös kuusen osuutta on lisättävä huomattavasti.
5.2.4. Kuolleen puun määrä
Silmävaraisella arvioinnilla lahopuuta on arvioitu olevan keskimääräistä selvästi enemmän 332 hehtaarilla (1,6 % metsämaan pinta-alasta). Näistä metsiköistä luontokohteiksi on valittu 164 ha ja niillä lahopuumäärä on keskimäärin 7,2 kuutiota /ha. Koko suunnitelma-alueen keskimääräiseksi lahopuumääräksi on arvioitu 1-2 kuutiota hehtaarilla.
Suunnitelmaluonnoksessa todetaan, että "Aktiivisia toimenpiteitä lahopuun lisäämiseksi ei esitetä." Jos alue-ekologisen suunnittelun ekologisia tavoitteita pyritään edes jossain määrin toteuttamaan, lahopuuta on kuitenkin lisättävä aktiivisesti sekä luontokohteissa että talousmetsissä.
5.2.6. Ennallistettavat kohteet
Alueella pitää ryhtyä mittaviin ennallistamistoimiin. Kunnostusojituksista pitää luopua. Esim. Läämännevan-Lapionevan alueen neva- ja korpiojikot pitää ennallistaa tukkimalla. Korpia ennallistettaessa puustoa ei saa poistaa, vaan pitää jättää lahoamaan alueelle.
Suunnitelmaluonnoksessa ennallistamiseen ei sitouduta, vaan koko ajan käytetään konditionaalia: voitaisiin, voisi olla jne.
Ennallistamisessa tavoitteeksi asetetaan metsätalouden ja luontopalvelujen yhteistyönä tehtävä "arviointi korven, nevan ja lammen ennallistamisen tarkoituksenmukaisuudesta ja päätökset toimenpiteistä vuoden 2002 loppuun mennessä." Ennallistamisessa ei saa tyytyä korven, nevan ja lammen ennallistamiseen, vaan pitää pyrkiä korpien, nevojen ja lampien aktiiviseen ennallistamiseen.
5.2.7. Tiestö
Metsäautotieverkon todetaan tekstissä moneen kertaan olevan kattava, jopa liiankin kattava (esim. luku 4.6. Monikäyttö). Silti tiestöä suunnitellaan täydennettäväksi tarpeellisessa kohdin, ainoastaan ympäristöarvometsään ei suunnitella rakennettavaksi lisää kesämetsäteitä.
Tienrakennuksesta pitää luopua kokonaan, koska verkosto on jo liiankin kattava. Osa teistä pitää sulkea puomein ja teitä pitää palauttaa metsämaaksi.
5.3. Virkistys- ja monikäyttö
5.3.1. Virkistysmetsä
Alueella on Riuttaskorven (ent. Luoteen) virkistysmetsä, n. 1600 ha. Virkistysmetsässä nuorten puustojen osuus on vielä suurempi kuin suunnittelualueella keskimäärin. Alle 40-vuotiaita puustoja on peräti 68 %. Yli 80-vuotiaita puustoista on 8 % (yli satavuotiasta 4 %). Tavoitteena on kuitenkin päästä vanhojen metsien osuudessa yli tavallisten talousmetsien.
Uudistushakkuita ei ole suunnitteilla vuosina 1998-2006, mutta
kasvatushakkuita todetaan voitavan tehdä metsänhoito-ohjeita
voimakkaampina, metsälain minimipuustovaatimusta noudattaen.
Aikeet jäävät perustelematta. Kunnostusojituksiakin
katsotaan voitavan tehdä, joskin korkeintaan 20 km vuodessa.
Tavallista voimakkaampien kasvatushakkuiden ja kunnostusojitusten
tarvetta pitää tarkastella metsäalueen monikäytön
tavoitetta vasten.
Suunnitteilla olevaa pohjoisen Pirkanmaan moottorikelkkareittiä
on suunniteltu kulkevaksi Riuttaskorven virkistysmetsän kautta,
mitä ei missään tapauksessa pidä sallia. Virkistysmetsää
tulee sensijaan kehittää ennen kaikkea palvelemaan monikäytön
ekologisesti kestäviä muotoja, kuten marjastusta, sienestystä,
lihasvoimin tapahtuvaa retkeilyä sekä rajoitettua metsästystä
ja kalastusta.
Jotta virkistysmetsä toimisi edes luokituksensa mukaisena metsäalueena, luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava painotetusti huomioon alueen suunnittelussa.
5.3.2. Virkistys- ja monikäyttö
Kappaleessa keskitytään lähinnä luontomatkailuun ja retkeilyn suuntaamiseen myös ko. virkistysmetsään.
Moottorikelkkailun arvioidaan kasvaneen merkittävästi viime vuosina ja valvonnan takia reitistöä pidetään välttämättömänä. Moottorikelkkailu tulisi hyötyajoa lukuun ottamatta kieltää kaikkialla suunnittelualueella.
Matkailun yritystoimintaa pitää kehittää luonnon kannalta kestävästi.
6. SUUNNITELMAN TOTEUTUS JA SEURANTA
Epäselväksi jää, miten seurannasta ja sen tuloksista tiedotetaan ja raportoidaan.
7. SUUNNITELMAN VAIKUTUKSET
7.1. Ekologiset vaikutukset
Luvussa todetaan, ettei talousmetsissä ole mahdollista päästä luonnontilaiseen puustorakenteeseen, mikäli halutaan säilyttää puuntuotannon tehokkuus. Tavoitteena "on määrittää tavoitetasot tunnuksille, jotka kuvaavat luonnon monimuotoisuutta ja uhanalaisten lajien mahdollisuutta säilyä myös talousmetsissä." Tavoitetasojen määrittämistä varten pitää arvioida alueelta hävinneet ja taantumassa olevat lajit. Siksi alueella pitää tehdä huomattavasti tehtyjä enemmän kartoituksia ja pyrkiä luotaamaan mahdollisuuksien mukaan myös alueen luonnontilan ja lajiston historiaa.
Vaikka talousmetsissä ei olisikaan mahdollista päästä luonnontilaiseen puustorakenteeseen, tulee kuitenkin pyrkiä kohti luonnonmukaista puustorakennetta.
Pirstoutumiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota, vaikka sen todetaankin olevan yksi merkittävä syy uhanalaisten lajien elinympäristöjen häviämiseen. Suojelualueet noteerataan uhanalaisten lajien "lähtöalueina, joista yksilöitä voi siirtyä ympäröivien talousmetsien sopiviin elinympäristöihin." Talousmetsissä ei kuitenkaan ole paikkoja minne siirtyä eikä ko. suunnitelma turvaa edes käytäviä, joita pitkin siirtyä, jos ihmeen kaupalla löytyykin paikka, minne siirtyä.
Vanhojen metsien osuuden lisäämisellä arvioidaan olevan merkitystä esim. metsolle. Kun vanhojen metsien osuutta ensin vähennetään, jotta kymmenen vuoden päästä saavutetaan taas nykytaso, kanta voi romahtaa välillä kohtalokkaasti.
Lahopuueliöiden selviäminen jätetään lahopuun "kertymisen" varaan.
Nykymuodossaan alue-ekologinen suunnitelma ei turvaa miltään osin metsälajien eikä metsä-, suo ja pienvesien luontotyyppien suojelun suotuisaa tasoa eikä toteuta alue-ekologisen suunnitelman tavoitteita.
7.2. Taloudelliset vaikutukset
Hakkuumahdollisuuksia ei pidä aina tarkastella katse tulevassa tai erilaisissa hakkuumahdollisuuksia tulevaisuudessa rajoittavissa tekijöissä. Nykyisiä ja tulevia hakkuumahdollisuuksia pitää tarkastella myös mennyttä vasten. Aure-Haukkamaan alue-ekologisen suunnitelma-alueen hakkuumahdollisuudet on syöty viime vuosikymmenien aikana.
Harri Hölttä, Etelä-Suomen metsäprojektivastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
LIITE 1
Toimenpide-ehdotukset koskevat myös Aure-Haukkamaan suunnittelualueen viereistä Kurun alue-ekologisen suunnitelman aluetta.
1. Suunnitelman koostamista tulee jatkaa vielä vuodella. Sinä aikana ei tule tehdä toimenpiteitä (esim. hakkuita luonnonsuojelupiirin tärkeinä pitämillä alueilla), jotka vaikeuttavat suunnitelman parantamista.
A. LAJISTO, TIEDONKERUU JA NIIDEN HUOMIOINTI
1. Suunnitelma-alueelta tulee arvioida alueelta hävinneet ja taantumassa olevat lajit. Esimerkiksi niinkin tavallinen laji kuin orava on selvästi taantunut alueella. Siksi pitää tehdä huomattavasti enemmän kartoituksia ja pyrkiä luotaamaan mahdollisuuksien mukaan myös alueen luonnontilan ja lajiston historiaa.
2. Alueen lajistotietoja pitää selvittää alueella toimivilta luonnonharrastusyhdistyksiltä, joilta tulee myös pyytää lausunto suunnitelmasta.
3. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoissa ja niitä ympäröivillä valtionmailla tulee toteuttaa kuukkeli-, riekko- ja metsokartoitus vuosina 2001-2003.
4. Hävinneitä lajeja pitää palauttaa ja alueellisesti uhanalaisten ja taantuvien / taantuneiden lajien elinmahdollisuudet pitää turvata. Esimerkiksi metson kohdalla huomioon pitää ottaa soidinpaikkojen lisäksi myös päivehtimispaikat.
5. Kanalinnut, vähintään metso, pitää rauhoittaa metsästykseltä valtionmailla.
B. METSIEN RAKENNE JA KÄSITTELY
1. Tavoitteeksi tulee selkeästi ottaa pyrkiminen kohti luonnonmukaisempaa puustorakennetta.
1.1. Lehtipuiden ja kuusen osuuden huomattava lisääminen.
- Taimikonhoidossa säästettävä koivua ja muita
lehtipuita.
- Haavat pitää säästää kaikkialla.
- Varttuneita (yli 60-v.) kuusikoita ja kuusisekametsiä ei
saa hakata lainkaan.
- Kaikenikäiset kuusi- ja sekametsät (kuusen ja lehtipuun
yhteenlaskettu osuus yli 40 %) säästettävä.
- Yli 100-vuotiaita metsä ei alueella tule hakata lainkaan
1.2. Harvennuksissa poistettava vain mäntyä.
2. Lahopuun lisääminen. Lahopuuta pitää lisätä systemaattisesti, myös talousmetsäalueilla. Erityisesti tätä on tehtävä alueen yli 60-vuotiaissa metsissä, jotka sijaitsevat nykyisten lajistoydinten lähialueille. Suojelualueille ja luontokohteille itsekseen syntyvä lahopuu ja talousmetsien jättöpuut eivät riitä turvaamaan lahopuueliöstöä. Tavoiteltava lahopuumäärä tulee suojelualueiden lähialueilla olla vähintään 30 kuutiota /ha ja muissa varttuneissa metsissä 15-20 kuutiota /ha.
3. Kulotuksen lisääminen. Metsänhoidollisten kulotusten ja luonnonsuojelualueiden ennallistamiskulotusten lisäksi nuorien kasvatusmänniköiden kulotusta myös talousmetsissä. Tällöin on erityisesti huomioitava se, että poltettaville / kulotettaville alueille jää riittävästi (yli 30 kuutiota / ha) elävää puustoa.
4. Metsien pirstoutumisen ehkäiseminen tulee ottaa suunnittelun selkeästi tavoitteeksi.
5. Viime vuosina uudelleen aloitetuista ja mm. ympäristöarvometsässä tehdyistä metsien lannoituksista on luovuttava kokonaan.
C. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA EKOLOGINEN VERKOSTO
1. Kaikki jäljellä olevat varttuneet (yli 80-vuotiaat)
kuusikot ja kuusisekametsät arvokkaiksi luontokohteiksi.
2. Kansallispuistojen ja muiden suojelumetsien väliset metsäiset
yhteydet säilytettävä ja niitä on luotava
lisää. Tavoite on metsälajiston säilymisen
ja leviämisen turvaamiseksi äärimmäisen tärkeä.
Kansallispuistojen välille pitää muodostaa vähintään
kaksi, kolme leveää metsäistä käytävää
ja useampia riittävän suuria (useita satoja hehtaareja)
ns. askelkiviä mahdollistamaan lajien leviämisen. Suojelualueiden
ympärillä ei saa tehdä uudistushakkuita eikä
minkäänlaisia ojituksia. Pienialaisten suojelumetsien
ympärille tulee laatia pikaisesti hoito- ja käyttösuunnitelmat,
jotka ehkäisevät alueiden ennallistamispotentiaalin
menetykset ja edistävät lajiston säilymistä
pitkällä tähtäimellä.
3. Ekologisten käytävien riittävä ala ja puustoisuus. Ekologiset käytävät ovat pääsääntöisesti aivan liian kapeita puronvarsien puurivejä. Käytävien tulee edustaa alueen elinympäristöjä monipuolisesti. Käytävät on rajattava huomattavasti nykyistä leveämpinä. Metsäisten ympäristöjen käytävien tulee olla puustoisia ja niissä pitää olla laajempia kohtia, missä lajisto pystyy myös elämään. Ekologisen verkoston tulee turvata erilaisia elinympäristöjä vaativien lajien leviäminen.
4. Myös kuivahkojen kankaiden ja sitä karumpien kasvupaikkojen (KVK-) ekologiset yhteydet pitää jättää kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.
D. MAISEMA- JA RIISTA-ALUEET
Maisema-alueiden käsittelyä pitää miettiä uudelleen. Kymmenen-viidentoista kuution "puuston" jättäminen hehtaarille jättöpuuryhminä ei pelasta edes maisemaa.
Riista-alueiden käsittelyssä pitää lähteä nimenomaan lajien tarpeista.
E. VANHAT METSÄT
Vanhojen metsien kriteereitä pitää monipuolistaa. Pelkkä valtapuuston ikä ei kerro riittävästi metsäalueen todellisesta tilasta.
F. ENNALLISTAMINEN
1. Alueella pitää ryhtyä mittavaan ja aktiiviseen ennallistamiseen. Ennallistamisessa ei saa tyytyä korven, nevan ja lammen ennallistamiseen, vaan pitää pyrkiä korpien, nevojen ja lampien aktiiviseen ennallistamiseen. Metsä-, suo- ja pienvesiluonnolle tulee tehdä paikkakohtaiset ennallistamissuunnitelmat.
2. Kunnostusojituksista pitää luopua ja nevoja ja korpia ennallistaa ojia tukkimalla. Korpia ennallistettaessa puustoa ei saa poistaa suoraviivaisesti, vaan vain ekologiseen tietämykseen perustuen. Metsätaloudesta ja metsätalousmtoimista korvissa tulee luopua, vain niiden monimuotoisuuden säilyttämiseen ja parantamiseen ja ennallistamiseen tähtäävät toimet sallitaan.
G. TIESTÖ
Tienrakennuksesta pitää luopua kokonaan, koska verkosto on jo liiankin kattava. Osa teistä pitää sulkea puomein ja teiden palauttamista metsämaaksi tulee kokeilla.
H. MONIKÄYTTÖ
Talousmetsissäkin tulee huomioida metsien monikäytön ekologisesti kestävät muodot, kuten marjastus, sienestys, lihasvoimin tapahtuva retkeily sekä rajoitettu metsästys ja kalastus.
Moottorikelkkailua ei tule sallia missään suunnittelualueella.
LIITE 2
Ympäristöarvometsälle soveltuvat seuraavat tavoitteet:
1. Ympäristöarvometsän alueelle on tehtävä alue-ekologista suunnitelmaa tarkempi hoito- ja käyttösuunnitelma.
2. Olemassaolevat, vanhojen metsien ydinalueet otetaan erillistarkasteluun ja niiden ympäristön metsä-, suo- ja pienvesiluonto pyritään pitkällä tähtäimellä palauttamaan luonnontilaan. Alueiden läheisyydessä (n. 300-500 m) ei tehdä muuta kuin ennallistamismielessä perusteltuja hakkuutoimenpiteitä.
3. Ympäristöarvometsän alueella säästetään
avo-, siemenpuu- ja harvennushakkuilta
- kaikki yli 80-vuotiaat metsät,
- kaikki lehtipuuvaltaiset metsät,
- kaikki yli 60-vuotiaat kuusivaltaiset metsät, kuusisekametsät,
mäntysekametsät sekä ne mäntymetsät,
joissa on yli 30 % muuta puulajia kuin mäntyä (puiden
runkoluvusta) sekä
- varttuneiden metsien keskittymien ja suojelumetsien ympärillä
olevat nuorehkot metsät.
4. Olennaiset ekologiset yhteydet säilytetään sekä tarvittaessa ennallistetaan huomattavasti laajempina kuin mitä alue-ekologisten suunnitelmien käytäntö on.
5. Ympäristöarvometsän alueella olevaa suoluontoa pyritään mahdollisuuksien mukaan ennallistamaan sekä aktiivisen että passiivisen ennallistamisen keinoin.
6. Ympäristöarvometsän sisällä oleva pienvesiluonto pyritään palauttamaan luonnontilaan.
7. Ympäristöarvometsän alueella ei tehdä uudis- eikä täydennysojituksia. Kunnostusojituksia voidaan tehdä vain niillä suoalueilla, joiden palauttaminen soiksi on teknisesti mahdotonta.
8. Niillä ympäristöarvometsän metsillä, jotka eivät ole lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä luonnonsuojelun kannalta erityisen olennaisia, pyritään mahdollisimman luonnonmukaiseen puustorakenteeseen. Tavoitteena on, että alueen metsissä on tulevaisuudessa nykyistä huomattavasti runsaammin lahopuustoa. Vastaavasti alueen taimikoiden käsittelyssä kohdistetaan harvennukset lähinnä mäntyyn.
9. Metsäautoteitä ei rakenneta lisää, vaan osa nykyisistä teistä ennallistetaan kokonaisuudessaan. Vastaavasti osa teistä voidaan sulkea yleiseltä liikenteeltä puomein.
10. Lahopuuston määrää kaikkialla (niin nuorissa kuin vanhoissakin metsissä) ympäristöarvometsässä tulee kasvattaa aktiivisesti, tavoitteena tulisi olla yli 80-vuotiaiassa metsissä 30 kuution hehtaarimäärän saavuttaminen v.2005 mennessä. Suojelualueiden lähistöllä määrän tulisi olla korkeampi.
LIITE 3
A.1. Lapioneva-Ilvesmäki-Isoneva
Aluekokonaisuus muodostaa ympäristöarvometsän merkittävimmän 80-130-vuotiaiden kuusivaltaisten metsien keskttymän. Lisäksi sen alueella on kaksi vanhan metsän ydinaluetta, jotka on sisällytetty myös Natura 2000 -ehdotuksen täydennyskohteisiin.
Aluekokonaisuutta monipuolistavat luonnontilainen Lapioneva sekä alueen pohjoisosassa oleva Isoneva-Koukkulammen alue. Läämännevan ympäristössä sekä Ulpukkalammien ympäristössä on ojitettuja, varttuneita korpimetsiä, joiden korpiluonne on ennallistamisen avulla palautettavissa. Saamiemme tietojen mukaan ainakin Läämännevan ympäristön korpimetsiä aiotaan hakata talvella 2000-2001.
Ulpukkanevan alueesta sekä Isonevan ympäristöstä on olemassa erilliset raportit, jotka toimitetaan Metsähallitukselle lähipäivinä.
Lapioneva, Isoneva sekä alueella olevat lammet lähiympäristöinene tulisi AES -suunnitelmassa merkitä arvokkaiksi luontokohteiksi. Tämä koskee myös Läämännevan ympäristön varttuneita korpimetsiä. Isonevan itäpuolisia vanhoja metsiä, Läämännevan ja Natura-alueen välistä noin 100-vuotiasta metsää sekä Ulpukkalammen ympäristön 80-110-vuotiaiden metsien ja ojikoiden keskittymää. Muulle alueelle soveltuu alue-ekologisessa suunnittelussa ennallistettavan / ennallistuvan luontokohteen asema.
A.2. Mustajärven-Jouttenuslammen ympäristö
Valtion kokonaan omistama Mustajärvi on ympäristöarvometsän alueen erämaisin järvi.
Koko järveä ympäröi 50 - 80-v. mäntyrämeikkö lukuunottamatta W- reunan varttunutta kuusikkoa ja sen S-puolen nuorta taimikkoa. Rämeellä on paikoin kiintoisan näköisiä allikoita. Siellä täällä esiintyy ruohoisuutta, mm. järviruokoa, suoputkea (Peucedanum palustre), myrkkykeisoa (Cicuta virosa) ja alpeja (Lysimachia ssp.). Itäranta on kallioinen ja luotoinen, samoin saaret. Luoteiskulmassa näytti olevan rehevämpää. Rannoilla muutamia veneitä ja nuotiopaikkoja eli järvi on kalastajien suosiossa.
Länsipuolella, keskellä järveä on varttunut, noin 110- vuotias MT-VT- metsikkö. Metsikön pohjoispää on mäntyvoittoinen, muutoin kuusikkoa, niukasti koivua ja keloa/maapuuta, hienoa salskeaa puustoa.
Järven linnustoon kuuluvat ainakin laulujoutsen ja heinätavi. Se soveltuisi mainiosti myös kaakkurille.
Jouttenuslemmen eteläpuolella on ympäristöarvometsän kolmas 60-100 -vuotiaiden metsien ja korpiojikoiden keskittymä. Kolme lampea monipuolistavat merkittävästi aluetta. Pikku Jouttenuslammen länsipuolella on ilmeisesti entisiä yksityismaita, joilla kasvaa nykyisin hyvin lehtipuuvaltaisia nuoria metsiä. Lisäksi alueella on Sauna-Matin neva, jonka ennallistaminen olisi perusteltua.
Nykyinen alue-ekologinen suunnitelma ei huomio riittävässä
määrin aluekokonaisuuden luonnonsuojelullista merkitystä.
Mustajärven ympäristön rämeille ja varttuneille
metsille tulsi suunnitelmassa antaa arvokkaan luontokohteen asema.
Muille järveä ympäröiville metsille soveltuisi
parhaiten ennallistuvan/ennallistettavan luontokohteen käyttörajoite.
Jouttenuslammen eteläpuolisen metsä- ja korpialueen
arvo on myönnetty Metsähallituksessakin. Valtaosalle
alueen varttuneista metsissä on annettu suunnitelmassa arvokkaan
luontokohteen koodi.
Varttuneiden metsien alueen laajuus on kuitenkin hieman suurempi kuin mitä MH:n suunnitelmassa on huomioitu. Kaikki alueen yli 60-vuotiaat metsät ja korvet tulisikin merkitä arvokkaiksi luontokohteiksi. Nuoremmat, usein lehtipuustoiset muut metsät ja suo-ojikot tulee merkitä ennaltuviksi/ennallistettaviksi luontokohteiksi.
A.3. Jänisjärvien-Alkkunanevan alue
Jänisjärvien ja Alkunanevan välillä sijaitsee erittäin merkittävä, yli 60-100 vuotiaiden metsien keskittymä. Lisäksi alueella on lähes luonnontilainen Alkkunaneva sekä useita rauhallisia pikkulampia. Metsähallitus on äskettäin hakannut alueen liepeiltä eräitä sen arvokkaimpia vanhoja metsiä. Tästä huolimatta piirin rajaamalla alueellla on säilynyt merkittäviä luontoarvoja. Lisäksi alueen varttuvilla ja varttuneilla metsillä on pitkällä tähtäimellä erinomainen kehityspotentiaali.
Aluekokonaisuus on huomioitu erittäin heikosti MH:n alue-ekologisen suunnitelman luonnoksessa. Suunnitelmaluonnosta tulisi muuttaa niin, että alueen edustavimmille metsille annettaisiin arvokkaan luontokohteen asema. Vähemmän edustavat metsät voitaisiin merkitä suunnitelmassa ennallistuviksi/ennallistettaviksi luontokohteiksi. Myös Alkkunaneva tulisi merkitä arvokkaaksi luontokohteeksi nykyisen riistakohde -käyttörajoitteen sijasta.
A.4. Hemmingin eteläpuolen liito-orava-alue
Alue tulisi merkittä alue-ekologisessa suunnitelmassa arvokkaksi luontokohteeksi lajiston perusteella: liito-orava, mehiläishaukka, metso. Kartta alueesta toimitetaan myöhemmin.
1. Alkkunaneva-Haaraneva
Kurun itäpuolella sijaitsevalla Alkkunanevan- Haaranevan avosoilla on huhtikuisessa riekkotakseerauksessa todettu alueen pesimälinnustosta seuraavaa: riekko (2 rev.), kapustarinta (1 rev.), niittykirvinen (1 rev.), kurki (jälkiä), isokäpylintu, metson jätöksiä, teerien soidinpaikka (16.4.1997 30 yksilöä).
2. Lapioneva
Alkkunanevan pohjoispuolella sijaitsevalla edellistä metsittyneemmällä suolla Lapionevan alueella todettu seuraavat lajit: riekko (1 rev.), kurkipari, metsäviklo, niittykirvinen. Aiempina vuosina paikalla on todettu liro, kapustarinta, lapinharakka.
3. Pallineva
Suolla on riekkoreviiri.
4. Putkineva
Itä-Auren Putkinevalla ei ole käyty, mutta riekkokoiras on vastannut suon suunnasta läheisellä tiellä soitettuun riekkoatrappiin.