26.5.1999 yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa
YK:n ilmastosopimus, joka Kioton jälkeen on konkretisoitumassa, edellyttää myös suopolitiikan uudelleenarviointia. Kansainvälinen ilmastopaneeli, IPCC määrittelee turpeen ilmastovaikutuksiltaan fossiilisten kaltaiseksi polttoaineeksi, jonka hiilidioksidin päästöt tuotettua energiayksikköä kohti ovat vielä suuremmat kuin kivihiilen. Tästä johtuu, että turve tulisi kasvihuonekaasujen päästöjä vähennettäessä ensimmäisenä korvata haitattomammilla polttoaineilla.
KTM valmistelee parhaillaan EU:n uusiutuvan energian strategiaan, ns. valkoiseen kirjaan perustuvaa kansallista uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaa, tavoitteita vuoteen 2010 ja visiota vuoteen 2025 asti. EU:n keskeisenä tavoitteena on ohjelman avulla merkittävästi vähentää energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. KTM:n ohjelmaluonnoksessa turpeen energiakäyttö esitetään pidettäväksi nykytasolla seuraavan kymmenvuotisjakson aikana. Tämä mitätöi käytännössä suurelta osin ohjelman muilla toimenpiteillä aikaansaadut hiilipäästöjen vähennykset. Siihen Suomella ei ole varaa, sillä vuosikymmenen kuluttua Kiotossa sovitut päästörajat tulisi jo alittaa.
Vain geologisessa mielessä uusiutuvan turpeen suosiminen on Suomessa suurin este hiilen nopeaan biologiseen kierrätykseen perustuvien biomassojen käytön yleistymiseen, koska turpeen tukeminen on tehnyt siitä edullisimman kotimaisen polttoaineen. Tämä hidastaa välttämätöntä muutosta kohti aidosti uusiutuvaa kotimaista energiantuotantoa, joka myös työllistää maaseutua paljon turvetuotantoa tehokkaammin.
Kotimainen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma tarvitsee jo uskottavuus- ja imagosyistä selkeän aikataulun, jonka mukaan turpeenpolton ilmasto- ja ympäristöhaittoja vähennetään. Turpeen energiakäyttö tulee Suomessa puolittaa vuoteen 2010 mennessä (suopeltojen käyttöä lukuunottamatta) ja ajaa alas vuoteen 2025 mennessä. Ympäristöveroja kohdentamalla turvetuotannon haittojen vähentäminen voidaan aloittaa vahingollisimmasta päästä. Luonnon- ja ympäristönsuojelun kannalta ongelmallista turvetuotantoa tulee verottaa tehokkaasti hiilidioksidi- ja haittaveroin. Veron tason täytyy olla vähintään sama kuin kivihiilellä. Metsäojitusalueilla, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja, verotaso voi siirtymävaiheessa olla alempi. Suopelloilta nostetun turpeen verotus voi jäädä nykytasolle.
LISÄTIEDOT: luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, puh. 0400-153 133