19.8.999
Suomen luonnonsuojeluliiton
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
puh. 08-378 443
fax 08-378 361
Pohjois-Suomen vesioikeus
PL 113
90101 Oulu
Vesiylioikeudelle
Asia:
Päätösnro: 36/99/1
Dnro: 91/94/1
Viitaten lausuntoomme katselmuskirjasta, joka koskee Kaupinsuon, Ison-Teerisuon, Vaaraojan latvasuon, Kömmäsuon, Kalliosuon, Viitasuon, Saarisuon, Pikku-Saarisuon, Kynkäänsuon, Puutiosuon, Ison-Kinttaissuon, Polvisuon, Teerilammensuon ja Karhusuon vesien johtamista Siuruanjoen vesistöön Kuivaniemen, Pudasjärven ja Yli-Iin kunnissa, vaadimme Vesiylioikeutta muuttamaan Pohjois-Suomen vesioikeuden Teerilammensuota koskevan päätöksen ja hylkäämään kyseistä suota koskevan turvetuotantoluvan.
Pohjois-Suomen vesioikeus on Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantolupia koskevassa ratkaisussaan ottanut huomioon vesilain määräysten mukaisesti Siuruanjoen huonon tilan. Kuitenkaan vesistön kannalta välttämättömän turvetuotannon päästöjen pudottamiseen ratkaisun mukaisesti toimittaessa ei päästä. Päästöjen leikkaaminen olisi edellyttänyt luvan epäämistä kaikilta niiltä soilta, joilla turvetuotantoa ei vielä ole aloitettu. Tällainen suo on myös Teerilammensuo, jonka lupaa harkittaessa olisi myös pitänyt ottaa huomioon vesilain 1. luvun 23c pykälän määräykset luonnonsuojelulain säädöksistä. Luonnonsuojelulain 47. pykälä kieltää hävittämästä tai heikentämästä erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa, tässä tapauksessa muuttohaukan pesimissuota, jollainen Teerilammensuo todistettavasti on.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on tehnyt virheen jättämällä lausunnossaan mainitsematta muuttohaukan pesintäyrityksiä Teerilammensuolla ja esittämättä sen nojalla vaatimusta Teerilammensuon turvetuotantoluvan hylkäämisestä. Siksi luonnonsuojelupiiri katsoo, että se on tarkoituksensa ja tehtävänsä mukaisesti oikeutettu saamaan lausuntonsa vesiylioikeuden tutkittavaksi ja vaatimuksensa Teerilammensuon turvetuotantoluvan hylkäämisestä huomioon otettavaksi. Luonnonsuojelupiiri on esittänyt vaatimuksensa muuttohaukan erityissuojelusta myös katselmuskirjasta antamassaan lausunnossa, jonka vesioikeus on ottanut huomioon lausuntona (VL 18. luku 10. § 2. momentti) arvioiden sen perusteella vastauksensa mukaan kuitenkin vain Teerilammensuon hankkeesta aiheutuvaa mahdollisuutta suoriin virallisen Natura-alueen rajauksen sisäpuolisiin vesistövaikutuksiin.
Muuttohaukan pesimisyrityksiä kyseisellä suolla on todistettavasti tapahtunut ainakin kahtena kesänä eli vuosina 1995 ja 1996, mistä keskeiset tahot, kuten Vapo ja ympäristökeskus ovat olleet hyvin tietoisia asiasta käytyjen keskustelujen pohjalta (liite 3). Turvetuotantolupaa hakevan Vapon ei tule hyötyä ympäristöviranomaisten laiminlyönnistä määritellä luonnonsuojelulain mukaisesti muuttohaukan pesimäreviirin rajat ja ilmoittaa siitä maanomistajalle, Metsähallitukselle. Kun muuttohaukka on yksi Metsähallituksen luonnonsuojelun kohdelajeista, jonka suojelua on tarkoitus tehostaa myös Metsähallituksen lausunto ilman mainintaa muuttohaukan esiintymisestä on puutteellinen. Metsähallituksen velvoite olisi ollut arvioida uudelleen ja suoria vesistövaikutuksia ja kalataloudellisia haittoja laajemmin Teerilammensuon sopivuus turvetuotantoon siitä huolimatta, että alue on ojitettu alustavasti vuosina 1981-82. Jäljistä päätellen todennäköisesti häirinnästä johtuva pesintöjen epäonnistuminen ei ole vapauttanut ympäristökeskusta tai Metsähallitusta velvoitteesta tuoda kaikki yleisen edun ja luonnonsuojeluvelvoitteiden kannalta oleellinen tieto vesioikeuden tietoon.
Euroopan yhteisön neuvoston lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaan muuttohaukka on laji, joka vaatii erityisiä suojelutoimenpiteitä (direktiivin liite 1). Direktiivin liitteessä 1 mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisluokituksen mukaan muuttohaukkaa tulee pitää Suomessa lisääntyvien yksilöiden tarkasta lukumäärästä riippuen joko vaarantuneena tai erittäin uhanalaisen lajina. Viime vuosien pesimätulokset viittaavat siihen, että Suomen pesimäkanta on edelleen uhanalainen ja erittäin häiriöaltis. Allekirjoittanut järjestö on myös valittanut Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Suomen Natura 2000 -verkoston täydentämiseksi muun muassa liittämällä kohdeluetteloon Teerilammensuo-Iso-Teerisuo-Iso-Puolakkasuo osana Litokairan Natura-aluetta Fl1103827 (liite 2).
Myös vesistövaikutustensa perusteella Teerilammensuon turvetuotantohakemus on hylättävä. Teerilammensuon enemmän tai vähemmän puhdistamattomat jätevedet tultaisiin laskemaan Siuruanjokeen kahden tähän mennessä turvetuotannon ulkopuolella pääosin säilyneen joen, Korpijoen ja Litojoen kautta. Erityisesti Litojokea tulisi suojella ihmistoiminnan kuormitukselta, sillä sen valuma-alueella ei ole vielä lainkaan toiminnassa olevaa turvetuotantoa ja maataloutta ja jo vanhempaa metsäojitustakin on vähän. Valitettava ojitusvuosien 1981-82 jälkeinen ja tuotantovuosien ajaksi suunniteltu Litojoen vesiensuojelun laiminlyönnin on päätyttävä.
Teerilammensuon vesistöpäästöt ovat suon pinta-alaan nähden suuret. Etenkin kiintoainetta suo päästää runsaasti, toimitusinsinöörin lausunnon mukaan 12 561 kiloa vuosittain, mikä on katselmuksen soiden kolmanneksi korkein suokohtainen päästö. Myös kokonaistypen (1123 kg/a) ja fosforin (39 kg/a) päästöt ovat keskiarvoa korkeammalla. Suorien vesistöpäästöjen lisäksi turvepöly kuormittaa ympärisöä. Vaikka jäteveisä ei laskettaisikaan Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvalle alueelle, niin turvepöly sinne kuitenkin leviää kuormittaen sekä vesistöjä suoraan että valuma-aluetta.
Teerilammensuo ei ole myöskään turvetuotannollisesti kannattava kohde, sillä turvetta lasketaan saatavan vain alle 5000 kuutiometriä hehtaarilta, kun parhaimmilla soilla hehtaarisaanto on yli kaksinkertainen. Matalien soiden hyödyntäminen edellyttää huomattavasti suurempaa kerralla käytössä olevaa suopinta-alaa, mikä puolestaan lisää vesistöpäästöjä.
Teerilammensuon turvetuotanto jatkaisi vesistövaikutustensa ohella liikenteellään, konemelullaan ja pölyllään napapiirin eteläisen Suomen merkittävimmän suoerämaan luonnonrauhan ja -tilan häirintää entisestään ja edelleen vuosien ajan Pikku-Saarisuon tuotannon loppumisen jälkeen. Vesioikeudellisen prosessin muutosten kynnyksellä Teerilammensuon turvetuotannon salliminen on pahasti vanhentunut päätös.
Mauri Huhtala Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri
LIITTEET:
1. Kartat 1a+b
2. Allekirjoittaneen järjestön valitus Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle valtioneuvoston päätöksestä
Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksesta
3. Muistiot neuvotteluista muuttohaukan pesimisestä Teerilammensuolla