23.8.1999
Pohjois-Suomen vesioikeus on Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantolupia koskevassa tuoreessa ratkaisussaan ottanut huomioon Siuruanjoen huonon tilan. Kuitenkaan vesistön kannalta välttämättömään turvetuotannon päästöjen pudottamiseen ratkaisun mukaisesti toimittaessa ei päästä. Päästöjen leikkaaminen olisi edellyttänyt luvan epäämistä kaikilta niiltä soilta, joilla turvetuotantoa ei vielä ole aloitettu. Tällainen suo on myös Teerilammensuo, jonka lupaa harkittaessa olisi myös pitänyt ottaa huomioon vesilain määräykset luonnonsuojelulain säädöksistä. Luonnonsuojelulain 47. pykälä kieltää hävittämästä tai heikentämästä erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa, tässä tapauksessa muuttohaukan pesimäsuota.
Luonnonsuojelupiiri vaatii Vesiylioikeutta kumoamaan Teerilammensuon turvetuotantoluvan. Teerilammensuon myönteinen lupapäätös on selkeä virhe, johon osasyynä on ympäristökeskuksen unohdus. Ympäristöviranomainen ei mainitse sanallakaan erityissuojelua vaativaa muuttohaukkaa vesioikeudelle antamassaan lausunnossa, vaikka haukan pesintäyritykset ovat olleet hyvin viraston tiedossa. Kansalaisjärjestöllä ei ole toistaiseksi vesioikeusprosessissa muistutus- tai valitusoikeutta. Ympäristöviraston sisäistä selvilläoloa olennaisesta tiedosta on syytä tehostaa, jotta yleisen edun puolesta puheoikeutta vesioikeusasioissa käyttävän viranomaisen lausunnossa mainitaan kaikki tarvittava tieto.
Samainen vaatimus koskee myös Metsähallitusta, joka maanomistajana antamassaan lausunnossa myös on täysin unohtanut ottaa kantaa muuttohaukan esiintymään. Muuttohaukka on kuitenkin yksi Metsähallituksen luonnonsuojelun kohdelajeista, jonka suojelua on tarkoitus tehostaa ja syystäkin. Viime vuosien uutiset lajin pesimätuloksesta kertovat muun muassa, että Suomen muuttohaukkakanta on edelleen hyvin häiriöaltis.
Teerilammensuon turvetuotanto on hylättävä vesistövaikutustensakin perusteella. Suon vesistöpäästöt ovat hyödynnettävään pinta-alaan ja turvesaantoon verrattuna suuret. Esimerkiksi kiintoainepäästöt olisivat Siuruanjoen katselmuksessa olevista soista kolmanneksi korkeimmat. Pahimmat töhkät ja enimmät ravinteet vastaanottaisivat Litojoki ja Sumuoja-Korpijoki, jotka ovat valuma-alueiltaan vielä lähes luonnontilaisia ja jo harvinaisuutensa takia erityisen arvokkaita pienvesistöjä.
Turvetuotanto Napapiirin eteläisen Suomen ainoan suoerämaan, Litokairan, liepeillä on lopetettava kokonaan. Turverekkarallin Liekokylän tiellä on päätyttävä Pikku-Saarisuon tuotannon loppuessa.
LISÄTIEDOT: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskus, aluepäällikkö
Merja Ylönen, puh. 378 443 ja fax 378 361. Sähköpostiosoite
on slloulu@mail.suomi.net.