10.3.1999
TO: Ympäristöministeriö. Alueiden käytönosasto, Kasarminkatu 25, 00131 Helsinki
Vastine Dnro 19,10ym./5231/99
Asia: Vastine Tampereen kaupunginhallituksen lausuntoon 25.1.1999 § 109 koskien Tampereen kantakaupungin yleiskaavasta jätettyjä lausuntoja ja valituksia
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry uudistavat aiemmat vaateensa ja toteavat sen lisäksi seuraavaa:
1) Tampereen kantakaupungin yleiskaavan liitteenä olevat ympäristöselvitykset on tehty jälkijättöisinä eivätkä ne ole vaikuttaneet kaavan sisältöön.
Tätä todistaa myös Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunto, jossa ympäristökeskus ilmaisee huolensa Mustalammen ja Messukylän vedenottamoiden pohjaveden laatuun ja määrään.
Ympäristövaikutusten arviointiselvitykset ovat onnettomia eivätkä ne ole vaikuttaneet kaavan sisältöön eivätkä ne jälkikäteen tehtyinä olisikaan voineet vaikuttaa kaavan sisältöön.
2) Tampereen kaupunginvaltuusto tiesi Hallilan alueella (täydennysrakentamisalueet AO313, AR 335 ja AR329) olevista liito-oravista, mutta ei huomioinut niitä mitenkään yleiskaavan yhteydessä. Ranta-Hervannan liito-oravareviireitä ei ollut edes selvitetty.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan liito-oravan selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tämä myönnetään kaupunginkin vastineessa.
Kaupunki vähättelee valitusasiakirjojen liitteenä olevaa todistusaineistoa väittämällä: "verrattain epämääräiset ja satunnaiset merkit liito-oravista eivät ole riittävä selvitys lain edellyttämästä selvästi havaittavista lisääntymis- ja levähdyspaikoista, eikä yleiskaavan vahvistaminen vielä hävittäisi tai heikentäisi selvästi havaittavia esiintymiä."
Valituksemme liitekartassa on selvästi merkitty pesäpuut sekä yhteystiedot henkilöistä, jotka vahvistavat havainnot.
Kaupungin omissa aikaisemmissa selvityksissä on tietoja liito-oravan esiintymisestä alueella.
Sen, että valtuusto tiesi päätöstä tehdessään liito-oravan esiintymisestä alueella, todistavat valituksemme liitteenä olevat lehtileikkeet.
Kaupunki on nyt palkannut biologi Martti Lagerströmin selvittämään liito-oravan esiintymistä Tampereen alueella. Alustava liito-orava selvitys valmistui lokakuussa 1998. Sitä ei ole noteerattu mitenkään kaupungin vastineessa, vaikka siitä selkeästi käy ilmi liito-oran esiintyminen kiistanalaisilla alueilla.
Liito-oravan esiintyminen alueella todentuu neljällä em. tavalla, joten tietoja liito-oravan esiintymisestä alueella ei voi pitää "verrattain epämääräisenä ja satunnaisena" vaan alueet ovat lain tarkoittamia liito-oravan selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.
Kaupunki lupaa vastineessaan, että "mahdollisen suojelun laajuus ja tarve selvitetään asetetussa työryhmässä ja yksityiskohtaisen kaavoituksen yhteydessä."
Apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen on useassa yhteydessä tuonut julki, että liito-oravan suojeluun palataan asemakaavavaiheessa.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys katsovat, että liito-oravan esiintyminen alueella olisi pitänyt huomioida jo yleiskaavavaiheessa.
Uhanalaisen liito-oravan liikkumisen ja lisääntymisen turvaamiseksi sekä ekologisen käytäväverkon säilyttämiseksi tarvitaan yleiskaavatason suunnittelua. Asemakaavataso ei siihen riitä.
Koska kyseessä on ennakkopäätös, jolla luodaan valtakunnallinen linja liito-oravan huomioimisessa kaavoituksessa,
pyydämmekin Ympäristöministeriötä ratkaisua tehdessään kiinnittämään erityistä huomiota siihen, millä tavalla ja millä kaavatasolla, liito-oravan säännöllinen ja tunnettu reviiri pitää huomioida kaavoituksen yhteydessä.
3) Täydennysalue AR534 eli Rasonhaka on upeaa lehtoa, jossa on lahopökkelöitä ym. monimuotoisuutta lisääviä tekijöitä. Ympäristöministeriölle antamassaan lausunnossa Tampereen kaupunginhallitus toteaa, että alueella ei ole erityistä luonnonsuojelullista arvoa.
Myös ympäristöasioista ja yleiskaavasta vastaava Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen on julkisesti monilukuisen kuulijakunnan läsnäollessa ja TV 4:n nauhoittamassa tilaisuudessa väittänyt alueen olevan peltoa.
Tämä todistaa, että kaupungin vastineen laatijat ovat perehtyneet huonosti valituksiin ja että yleiskaavan pohjana oleva ympäristöarviointi on puutteellinen.
Ympäristöviraston toimittamassa viheralueselvityksessä Tohlopinjärven eteläreuna on luokiteltu säästämisen arvoiseksi kasvialueeksi ja Tohlopinpuisto merkittäväksi viheralueeksi. Alueista ei ole tehty kattavaa kasvillisuus- tai muuta eliöselvitystä.
Luonnon monimuotoisuus on monen eliölajin muodostama kudelma, joka elää jatkuvassa riippuvuus- ja avustussuhteessa toisten lajien kanssa. Rasonhaan puusto on vanhaa. Metsässä on runsaasti 100 - 200 vuotta vanhoja koivuja, haapoja ja leppiä sekä niiden lahopökkelöitä. Myös muita vanhoja lehtipuita, kuten tuomia, raitoja ja pihlajia on kosolti. Luonnon monimuotoisuuden kannalta vanhat lehtipuut ja niiden lahopökkelöt ovat erittäin arvokkaita. Alueelta löytyy mm. piirtojäkälä.
Keväisin rinteellä kukkivat mm. näsiä ja kevätlinnunherne, kevätlinnunsilmä sekä laajat sini- ja valkovuokkokasvustot. Metsäkurjenpolvet edustavat keskikesän kukkaloistoa ja myöhemmin kesällä rinteet peittyvät pehmeään saniaisvaippaan. Kallioilla kasvaa sammaleiden ja jäkälien joukossa kallioimarretta.
Rasonhaan metsässä esiintyvät Tampereen ympäristössä ainutlaatuiset pähkinänakkeli ja pikkutikka. Puukiipijä ja töyhtötiainen ovat vakituisia asukkaita. Metsän pesimälinnusto on erittäin runsas sekä laji- että lukumäärältään. Keväällä metsä täyttyy huumaavasta lintujen kuorosta, kun punavarpuset, sirittäjät, punarinnat, lehtokertut ja mustarastaat sekä muut paluumuuttajat ilmoittavat pesintänsä alkamisesta. Nisäkkäistä metsän suojassa asuvat sekä rusakko että metsäjänis. Metsässä on nähty myös näädän ja rannassa piisamin jäljet. Lukuisten silkkiuikkuparien soidinmenot ovat jokakeväinen näytelmä järvellä.
Tohlopinjärven rantaa myötäilee vanhan tien pohjalle muotoutunut kevyen liikenteen reitti, joka on ympäristön ulkoilijoiden suosiossa. Metsässä on luontaisen käytön kautta muodostunut viehättävä polkuverkko. Järven etelä- ja länsirannan lehto tarvitsee länsirinteellä jäljellä olevan metsän suojavyöhykkeeksi. Kaavoitettu täydennysalue ulottuisi lehtoon saakka, kaventaisi lintujen ja muiden eliöiden elintilaa ja mitätöisi rannan viheralueen arvoa.
Alue on luontoarvoiltaan merkittävä. Vaadimme, että täydennysalue AR530 merkitään SL (suojelualue) tai VL (lähivirkistysalua) merkinnällä.
4) Kyseenalaistamme kuntalaisten kuuleminen yleiskaavoituksen yhteydessä.
Esim. Pispalan asukasyhdistys ja paikallinen väestö ovat aktiivisesti puolustaneet ns. Tahmelan ryytimaata (täydennysrakennusalue AR557). Yleiskaavasta jätettiin yli 300 muistutusta, joissa valtaosassa vaadittiin alueen säilyttämistä nykyisessä palstaviljelykäytössä.
Alue on jossain vaiheessa kaavoitettu julkiselle rakentamiselle, mutta kaava ei ole toteutunut. Alue on näin säilynyt ikiaikaisessa käytössä. Aiemman ravinnontuotannon lisäksi alueella on sosiaalista, maisemallista ja monimuotoisuutta lisäävää merkitystä.
Alueella on lisäksi virkistyskäyttömerkitystä Pyynikin, Tahmelan, Pispalan ja keskustan asukkaille. Palstojen lomitse kulkevat tiet ja polut muodostavat myös viihtyisän ulkoilualueen. Paikka on perinteikkäänä palstaviljelykeitaana kulttuurisesti ja kulttuurihistoriallisestikin merkittävä. On korvaamaton menetys kaupungille jos ikiaikaisen viljelyalueen päälle rakennetaan asuinalue.
Asukkaat ovat käyttäneet kaikki mahdolliset keinot vaikuttaa alueen tulevaisuuteen. He ovat tehneet aloitteita ja ehdotuksia sekä järjestäneet tilaisuuksia. He ovat myös todistaneet, ettei alueen rakentamisella tai rakentamattajättämisellä ole merkittävää vaikutusta Tampereen asuntomäärään.
Yleiskaavasta annetut, ennätysmäiset yli 300 muistutusta eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet lopputulokseen.
Katsommekin, että kuntalaisia ei ole kuultu ja vaadimme yleiskaava jätetään vahvistamatta ja palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.
Tampereella 10.3.1999
Pirkka Lappalainen, puheenjohtaja Harri Helin, piirisihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Laukontori 4, 33200 Tampere
Seija Marjamäki, puheenjohtaja Marita Heikkinen, sihteeri
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, Kalimankuja 3, 33270 Tampere