26.5.1999
Pohjois-Pohjanmaan nykyisestä suoalasta on yli 60 prosenttia
metsäojitettua. Erityisen voimaperäistä ojitus
on ollut eteläisissä jokilaaksoissa. Esimerkiksi Haapavedellä
Geologian tutkimuskeskuksen perusteellisesti tutkimilla soilla
luonnontilaista suota löytyi enää 17 prosenttia
suoalasta. Viimeisimmäksi suoluonnon hävittäjäksi
on parin viimeisen vuosikymmenen aikana Pohjois-Pohjanmaalle kehittynyt
ennätysmäisen laaja turvetuotanto, joka uhkaa paitsi
vielä jäljellä olevaa suoluontoa myös alueen
jo ennestäänkin ylikuormitettuja vesistöjä.
Valtakunnallinen soidensuojelun aste on yhdeksän prosenttia
alkuperäisestä ja kymmenisen prosenttia nykyisestä
suoalasta. Aapasuoalueen sydämessä, Pohjois-Pohjanmaalla
päästään 7.3 suojeluprosenttiin nykyisestä
suoalasta. Lisäsuojelun tarve on ilmeinen maakunnassa, jolla
on erityisvastuu aapasoiden ja maannousemarannikon soiden suojelusta.
Alueellisesti kattavaa soiden lisäsuojelua tukee myös
vahva soiden monikäytön perinne.
Pohjois-Pohjanmaan runsaita suovaroja on käytetty säälittä
ja tuhlaillen, ikäänkuin kysymyksessä olisi rajaton
resurssi. Suoluonnon arvojen sekä soiden monikäyttömahdollisuuksien
turvaaminen edellyttävät, että maakunnassakin soiden
merkitys arvioidaan uudelleen:
- soidensuojeluaste nostetaan 20 prosenttiin maakunnan kokonaissuoalasta,
- luonnontilaisen suon metsäojitukset ja turvetuotanto lopetetaan,
- suoluonnon monimuotoisuutta aletaan aktiivisesti palauttaa ennallistamalla,
- turvetuotannon kaluamat suopohjat soistetaan uudelleen.
ENNALLISTAMISOHJELMAN TYÖLISTA:
Suoluonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii suojeluohjelman ohella ennallistamisohjelmaa. Soidensuojelualueiden ulkopuoliset luonnontilaiset suoyhdistymät ovat harvinaisuuksia. Aapasoidenkin puustoiset reunaosat on järjestään ojitettu.
1. Metsätalouteen soveltumattoman ojitetun suon todellinen määrä selvitetään. Selvityksessä otetaan huomioon myös huonokasvuiset, huonosti uudistettavat, sijainniltaan hankalat sekä sellaiset alueet, joiden täydennysojituksessa vastaanottavan vesistön vesiensuojelusta ei voida riittävästi huolehtia. Tällaiset alueet jätetään ennallistumaan. Kyseisille paikoille kasvanut puusto voidaan poistaa, mutta alueille ei tule rakentaa metsäautoteitä.
2. Aapasuo on minerotrofinen suo, jonka valuma-alueeseen kuuluvat reunarämeet ja -korvet. Suon ja kivennäismaan vaihettumisvyöhykkeen ennallistamistarve koskee sekä suojelualueita että metsätalousmaata. Aapasuon valuma-alueen luonnonmukaistaminen on osa jokaista kunnostusojitusta.
3. Turvetuotantoon osittain jo valmistelluista soista valitaan kiireellisesti ennallistettaviksi ne, joilla on tai joille voidaan palauttaa erityisiä luontoarvoja (esimerkiksi muuttohaukan pesimäsuot).
Soidensuojelu Pohjois-Pohjanmaan kuntien suopinta-alaan ja turvetuotantokelpoiseen alaan verrattuna
Kunta / Suoala, ha / Turvetuotantokelpoinen suoala, ha / %
suoalasta / Soidensuojelu, ha / % suoalasta
Alavieska 8 603 / - / - / 0 / 0
Haapajärvi 34 107 / 1 724 / 5 / 450 / 1.3
Haapavesi 48 815 / 7 103 / 14.5 / 1 750 / 3.5
Hailuoto 6 836 / - / - / 600 / 8.7
Haukipudas 18 134 / 110 / 0.6 / 1 300 / 7.1
Ii 30 982 / 515 /1.6 / 80 / 0.2
Kalajoki 26 380 / - / - / 635 / 2.4
Kempele 6 128 /- / - /0 /0
Kestilä 36 139 / 2 400 / 6.6 / 4 700 /13.0
Kiiminki 15 577 / 695 / 4.6 / 750 /4.8
Kuivaniemi 52 334 / 6 812 /13 5 / 200 / 9.9
Kuusamo 167 843 / - / - / 12 500 / 7.4
Kärsämäki 32 985 / 4 600 / 13.9 / 180 / 0.5
Liminka 34 431 / 365 / 1 / 2 700 / 7.8
Lumijoki 18 498 / - / - / 2 400 / 12.9
Merijärvi 8 594 / - / - / 0 / 0
Muhos 40 224 / 6 826 / 16.9 / 2 700 / 6.7
Nivala 14 364 / 0 / 0 / 450 / 3.1
Oulainen 22 540 / 1 250 /5.5 / 770 / 3.4
Oulu 10 313 / 0 /0 / 864 / 8.3
Oulunsalo 7 701 0 0 350 4.5
Pattijoki 11 103 612 5.5 500 4.5
Piippola 28 418 3 300 11.6 680 2.3
Pudasjärvi 299 911 33 460 11.1 42 800 14.2
Pulkkila 21 358 2 000 9.3 300 1.4
Pyhäjoki 23 593 - - 0 0
Pyhäjärvi 62 033 5 295 8.5 1 100 1.7
Pyhäntä 49 795 3 000 6.0 2 250 4.5
Raahe 10 537 - - 50 0.4
Rantsila 38 182 1 854 4.8 800 2.0
Reisjärvi 19 737 0 0 300 1.5
Ruukki 41 031 2 927 7.1 4 200 10.2
Sievi 35 796 0 0 1600 4.4
Siikajoki 13 372 - - 1 100 8.2
Taivalkoski 89 216 - - 5 000 5.6
Temmes 6 335 - - 1500 23.6
Tyrnävä 19 066 350 1.8 100 0.5
Utajärvi 103 203 8 065 7.8 17 700 17.0
Vihanti 24 463 3288 13.4 80 0.3
Yli-Ii 42 790 4310 10.0 500 1.1
Ylikiiminki 59 147 9150 15.4 2 000 3.3
Ylivieska 21 749 0 0 500 2.2
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kaikki 42 kuntaa 1 662 363 / 110 011 / 6.5 / 121 439 / 7.3
Taulukossa esitetty kuntien suoala tarkoittaa metsätalouden määritelmän mukaista kokonaissuoalaa. Soidensuojelun suopinta-alaa kuvaavista luvuista on suurinpiirteisellä tarkkuudella vähennetty kivennäismaan osuus. Viivat kertovat siitä, että kunnan suoalaa ei ole tarpeeksi tutkittu, jotta kokonaisarviota turvetuotantokelpoisesta suoalasta olisi voitu laskea ja nolla puolestaan tarkoittaa, ettei kunnassa ole sarakkeen kuvaamaa suoalaa.
Taivalkosken luku on pelkkä arvio, sillä kunnan suojeltu suoala on pääosin hajallaan pienpiirteisissä kuvioissa vanhojen metsien suojelurajausten sisällä. Kunnan soidensuojelualasta on 10 prosenttia arvioitu kivennäismaaksi ja vanhojen metsien alueista neljäsosa suoksi, mistä on päädytty taulukossa esitettyyn lukuun.
Taulukon luvut ovat hyvin ajantasaisia, sillä niissä on mukana myös Natura-ohjelmaan ehdolla olevat alueet.
Maakunnan soidensuojelu keskittyy pariin laajaan suopitäjään, Utajärvelle ja Pudasjärvelle. Näissä kunnissa aapasuoluonto esiintyy laajimmillaan ja on parhaiten säilynyt metsäojituksilta. Muutamien pienten suokuntien suhteellinen suojeluprosentti nousee myös samalle tasolle.
Noin kahdessa kolmasosassa kunnista jäädään kuitenkin alle 5 prosentin. Nollakuntien lisäksi heikoin tilanne on Haapavedellä, Haapajärvellä, Kärsämäellä, Pulkkilassa, Pyhännällä, Rantsilassa, Vihannissa ja Yli-Iissä. Näiden kuntien turvetuotantokelpoisesta suoalasta on jo käytössä 20-47 prosenttia ja suojeltua tuskin nimeksi. Soidensuojelun lisäämismahdollisuudet kullakin paikkakunnalla ovat kääntäen verrannolliset turvetuotannon määrään, sillä turvetuotanto vie päältä parhaat suot.
Metsätaloudessa suoksi luetaan turvemaat sekä sellaiset ohutturpeiset alueet, joiden kasvillisuudesta suokasveja on yli 75 prosenttia. Turvemaita pidetään metsäojituksenkin jälkeen suona suokasvien vähenemisestä huolimatta.
Geologisen suon määritelmän mukaisessa suossa täytyy olla yli 30 sentin turvekerros yli 20 hehtaarin alalla.
LISÄTIEDOT:
- Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Mauri
Huhtala, puh. (016) 246 137
- aluepäällikkö Merja Ylönen, luonnonsuojelukeskus,
puh. (08) 378 443
- luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, puh. 0400-153
133