19.4.1999
FROM: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, PL 326, 90101 Oulu
TO: Pohjois-Suomen vesioikeus, Isokatu 14, 90100 Oulu
Viite: 13/99/1
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että Pohjois-Suomen vesioikeus hylkää Vapo Oy:n hakemuksen vesilain 1. luvun 15., 19. ja 23c pykälien ja luonnonsuojelulain 2. luvun 9. pykälän ja 10. luvun 65. ja 66. pykälien perusteella. Lisäksi katsomme, että huolimatta Lapio-ojan sijainnista juuri Lapin läänin puolella, luonnontilaisen pienvesiluonnon harvinaisuuden takia vesilain pykälä 17 a tulee koskea Litokairan pienvesistöä kokonaisuudessaan. Lapio-oja on vesilain 1. luvun 5. pykälän mukainen puro.
LapiosuonIson Äijönsuon soidensuojelualue, Litokaira on laajin napapiirin eteläpuolella säilynyt erämaa. Aluetta myös ehdotetaan liitettäväksi osaksi Suomen Natura 2000 -verkostoa. Suoerämaalle ovat leimaa antavia vanhat metsät, luonnontilaiset suot ja pienvesistöt, erämaaeläimistö sekä muualta jo lähes kadonnut luonnonrauha ja hiljaisuus.
Lapin vesi- ja ympäristöpiirin vuosina 1988-1991 valmistelema ojitus aivan suojelualueen kylkeen ja osittain suojelurajauksen sisällekin, luonnontilaisen pienvesistön latvoille on sarja vakavia, jopa tahallisia virheitä ja laiminlyöntejä. Soidensuojelualueen alustava rajauskartta on jo tuolloin ollut olemassa (liite 1). Sen mukaan laitimmainen kanava on kaivettu jopa 500-600 metriä suojelualueen puolelle.
Turvetuotantoa varten on kirjattu Litokairaa koskevaan Natura 2000 -verkoston aluevaraukseen varauma, että ''alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura 2000 -alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvilla suoalueilla. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen kuivatusvedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura 2000 -alueeseen kuuluvaan vesistöalueeseen tai suojelusuolle. Uusien käyttöönotettavien turvetuotantoalueiden lupaharkinnassa noudatetaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 pykälien säännöksiä''.
Varauma ei automaattisesti salli turvetuotantoa. Turvetuotantohankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä, jotta kävisi ilmi, onko hankkeesta sellaista haittaa, että se ei luonnonsuojelulain perusteella voi saada lupaa. Nämä selvitykset Vapo on tyystin jättänyt tekemättä sillä perusteella, että alue on esikuivatettu. Esikuivatus ei kuitenkaan poista turvetuotannon ympäristövaikutuksia tai tuottajan velvollisuutta olla tietoinen toimintansa ympäristövaikutuksista. Toisekseen jo esikuivatuksesta on koitunut sellaisia ympäristövaikutuksia, jotka estävät luvan myöntämisen varsinaiselle tuotannolle, joka vain merkitsisi ympäristön pilaantumisen voimistumista.
Hakemusasiakirjojen mukaan Nuolisuon valmisteluvaiheessa tuotantoalueen kuivatusvesiä ei ole pystytty riittävän tehokkaasti käsittelemään eikä siihen pystytä myöskään tuotantovaiheessa. Suojelualueelle aikanaan rakennettu laaja pintavalutuskenttä muun muassa ei ole toiminut. Sitäkään ei kuitenkaan ole ajoissa havaittu, koska Lapin vesi- ja ympäristöpiirin 15.6.1987 antamaa määräystä laatia velvoitetarkkailuohjelma ja aloittaa vesistökuormituksen ja vesistövaikutusten seuranta viipymättä ennen ojitustöiden aloittamista ei ole noudatettu. Vesistötarkkailutulokset koskevat vuotta 1995 ja sen jälkeisiä vuosia. Niiden tulosten mukaan ojien veden laatu on heikko ja laadun vaihtelu on voimakasta. Alun perin vesistöt ovat karuja, mutta nyttemmin ne ovat voimakkaasti rehevöitymässä.
Kuvassa 1 (liite 2) on esimerkiksi nähtävissä kevättulvan jälkeinen tilanne suojelualueen puolelta Kirkisenojan varresta kolme vuotta ojituksen jälkeen eli vuonna 1993. Vielä usean vuoden kuluttua ojituksesta lietteitä on kulkeutunut tulvan aikaan pitkin metsiä jopa kilometrejä alavirtaan. Myös Lapio-ojan varresta 13.-14.6.1995 otetut kuvat osoittavat turveliejun kulkeutuneen vuosien ajan pitkin Lapio-ojaa pilaten muutoin valuma-alueeltaan lähes luonnontilaisen pienveden vedenlaatua ja rantoja. Lieju oli levinnyt Lapio-ojaa pitkin Lapio-ojan ja Papinojan yhtymäkohdan paikkeille saakka (liite 2, kuvat 2-5). Kun Kirkisenoja ja Lapio-oja muutoin ovat hienoja, täysin luonnontilaisia pienvesistöjä, täytyy turvetuotantoalueen valmistelua pitää vesilain 1. luvun 15. pykälän 2. ja 3. momentin vastaisena toimintana.
Kuivatusvesien vesistövaikutusten lisäksi turvetuotantohankkeesta vastaavien velvollisuutena on selvittää muun muassa turvetuotannosta aiheutuva liikenteen määrän kasvu ja sen ympäristövaikutukset, turvepölyn leviämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset sekä kesäaikaisesta ympärivuorokautisesta ja alavassa suomaastossa kauas kantautuvasta melusta aiheutuvat luonto- ja virkistysarvojen menetykset. Mainitut seikat ovat oleellisia arvioitaessa luonnonsuojelulain 10. luvun 65. pykälän perusteella mahdollisuutta harjoittaa turvetuotantoa Natura 2000 -alueen kyljessä.
Monet tahot, myös ympäristöviranomaiset, pitävät tarpeellisena monin paikoin varata tilaa suojelualueiden ympäriltä puskurivyöhykkeeksi suojelualueen luontoarvojen säilymiseksi myös pitkällä aikavälillä. Erityisen painokkaasti asia koskee aapasuovyöhykkeen soidensuojelualueita, joiden rajaukset ovat usein suon vesitalouden kannalta epäonnistuneita. Suojelualueen halki virtaavien pienvesien latvoilla sijaitsevana ja välittömästi suojelualueeseen rajautuvana NuolisuoKirkisensuo muodostaa merkittävän suoja-vyöhykeen suojelualueen koillisnurkalle. Turvetuotanto, joka totaalisesti tuhoaa toiminta-alueensa luonnontilan, ei tällaiselle suoja-alueelle sovellu.
On selvää, että tänä päivänä tapahtuvana vastaava, Nuolisuolla todetun kaltainen toiminta johtaisi syytetoimiin. Valtion yhtiö, Vapo Oy kuitenkin edelleen jatkaa hankkeen suunnittelua ja valmistelua, ikään kuin muuttunut lainsäädäntö ei koskisi lainkaan turvetuotantoa (luonnonsuojelulain 2. luvun 9. pykälä). Eräänä tarkoituksena voikin olla uusien lakipykälien testaus, mikä asettaa vesioikeuden tulkinnoille lisää painoarvoa ja vastuuta.
Valtion alueellisen ympäristöviranomaisen ja valtion yhtiön aiempi rikosluonteinen huolimattomuus ja laiminlyönnit eivät saa johtaa toiminnan palkitsemiseen. Luvan myöntämisen sijaan Pohjois-Suomen vesioikeuden tulee määrätä ojitustoiminnasta 13.5.1987 pidetyn kokouksen pöytäkirjan perusteella hakija ennallistamaan Nuolisuo.
Nuolisuon turvetuotannosta yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuva haitta on merkittävä. Vesilain 10. luvun 24. pykälän mukaan Nuolisuota ei siten voida ottaa turvetuotantoon. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Ranualta löytyy yli 16000 hehtaaria turvetuotantokelpoista suota, josta käytössä on vasta vähäinen osa. Nuolisuota ei näin ollen voida pitää myöskään valtakunnalliselle energiahuollolle tarpeellisena, vaan Nuolisuon turvetuotannon lupaa harkittaessa on noudatettava luonnonsuojelulain 65. ja 66. pykälien säännöksiä (valtioneuvoston päätös Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998).
Jos Pohjois-Suomen vesioikeus ei hylkää Vapo Oy:n hakemusta suoraan toteuttamiskelvottomana, se on palautettava puutteellisesti valmisteltuna hankkeesta vastaavalle. Hakijalta on edellytettävä ennen vesioikeusprosessin jatkamista vähintään luonnonsuojelulain 10. luvun 65. pykälän mukaista ympäristövaikutusten arviointia.
Mauri Huhtala, puheenjohtaja
Merja Ylönen, sihteeri