19.10.1999
Uhanalainen muuttohaukka on erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulain 47. pykälä). Lajin suotuisan suojelun taso Suomessa riippuu pitkälti Pohjois-Pohjanmaalla tehtävistä soiden käyttöä koskevista päätöksistä. Suomen nykyisestä muuttohaukkakannasta karkeasti ottaen 30 prosenttia pesii Oulun läänissä ja loput 70 prosenttia Lapin läänin puolella. Muuttohaukan lupaavasti alkanut paluu on viime vuosina taantunut huonojen pesimätuloksien takia.
Pohjois-Pohjanmaalla on tällä hetkellä tiedossa alle 40 pesivää paria. Näistä noin neljäsosa pesii soidensuojelualueiden ulkopuolella. Kannan kasvu Pohjois-Pohjanmaalla on ensisijaisesti kiinni sopivien pesimäsoiden säilymisestä. Muuttohaukan reviiri on laaja. Siksi vain kaikkein suurimmille suoalueille sopii useampi muuttohaukkapari. Vapaana olevat potentiaaliset reviirit sijaitsevatkin pääosin suojelualueiden ulkopuolisilla soilla. Lähes kaikilla suojelun ulkopuolisilla suuremmilla soilla ja samalla potentiaalisilla muuttohaukan pesimäsoilla on kuitenkin turvetuotantovaraus, joten uhka elinympäristön voimakkaasta supistumisesta lajin ydinalueillakin on edelleen hyvin todellinen. Lajin leviäminen edes vähäisessä määrin vanhoille pesimäsijoilleen Oulun läänin eteläpuolelle edellyttää maakunnan kannan vahvistumista.
Suotuisan suojelun käsite vaatii jokaisen erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan tärkeyden arviointia. Ympäristöviranomaisten neuvottomuus soveltaa luonnonsuojelulain 47. pykälä käytäntöön heikentää lajien suojelua. Esimerkiksi turvetuotantolupien saantiin ei muuttohaukan pesintä vaikuta. Tuorein tapaus koskee Pudasjärven Teerilammensuota, jonka vesioikeuskäsittelyn aikana nukkuivat sekä ympäristöviranomainen että maanomistaja, Metsähallitus.
Uhanalaisten lajien säilymiselle tärkeiden ympäristöjen suojelusta luonnonsuojelulain 47. pykälän mukaisesti on laadittava selkeä kriteeristö, jottei pykälä enää jatkossa jää kuolleeksi kirjaimeksi. Muuttohaukan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi ajan myötä suon periaatteellinenkin soveltuvuus haukan pesimäsuoksi on arvioitava - harkittiinpa suolle turvetuotantoa tai virkistyspalveluvarustusta, kuten pitkospuu-polkuja ja nuotiopaikkoja. Muuttohaukkaa ei suojella rakentamalla tekopesiä tai viemällä pönttöjä maastoon. Vaikeakulkuisten rimpinevojen asukin suojelu edellyttää soiden säilyttämistä luonnontilassaan.
LISÄTIEDOT:
- aluepäällikkö Merja Ylönen, luonnonsuojelukeskus,
puh. 378 443.
- ympäristöministeri Satu Hassille osoitettu kirjelmä
on luettavissa osoitteessa www.sll.fi/tiedotus/piirit1999/EsiintymispaikkojenSuojelu.html