Helmikuu 1999
Suomessa on valmisteltu kuluneen vuoden aikana ns. Kansallista metsaohjelmaa (KMO), jonka pitaisi tavoitteensa mukaisesti luotsata metsapolitiikkaamme kestavan kehityksen mukaisesti aina vuoteen 2010 asti. Ministeri Kalevi Hemilan johtama laaja valmisteluprosessi on nyt valmistunut.
Valitettavasti metsaohjelmasta ei kuitenkaan tullut kestavan kehityksen mukaista strategiaa, vaan vanhanaikainen suurteollisuuden ehdoilla laadittu tehometsatalousohjelma. Se nimittain lupaa esim. hakkuiden lisaantyvan 63-68 miljoonaan kuutioon vuodessa, kun viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on ollut noin 50 miljoonaa kuutiota. Avohakkuut lisaantyvat vuodessa noin 20 000 hehtaaria ja metsateita rakennetaan tuhat kilometria lisaa joka vuosi ! Tallaisella tahdilla ei ohjelmakauden lopussa ole metsissamme kuin laajoja hakkuuaukeita, nuoria taimikoita ja joukko entista uhanalaisempia eliolajeja.
KMO:n tavoitteena on myos lisata kunnostusojitusten maaria nykyisesta jopa 35 000 ha vuodessa. Tama tarkoittaa vesistoihimme kohdistuvaan typpi- ja fosforikuormitukseen rajua lisaysta. Voi aiheellisesti epailla, etta tama tavoite on vahvasti ristiriidassa valtioneuvoston jo hyvaksymien ja vuoteen 2005 ulottuvien vesiensuojelutavoitteiden kanssa.
Ohjelman valmistelussa mukana pyristelleet luonnonsuojelujarjestot olisivat halunneet lisaantyvien hakkuiden, metsaautoteiden ja ojikkojen vastapainoksi myos selkeat tavoitteet metsien suojelusta. Nyt ohjelmassa ei kuitenkaan puhuta mitaan siita, etta metsien suojelu on varsinkin Etela-Suomessa pahasti kesken. Suojelutarpeita pohtimaan perustetaan tosin erillinen tyoryhma, mutta esim. MTK on jo hyvissa ajoin ilmoittanut ettei se ole valmis sitoutumaan lisasuojeluun.
Etela-Suomen metsistahan on jo paatettyjen suojeluohjelmien jalkeen suojeltu vasta alle prosentti. Tama ei juurikaan lohduta niita vanhojen metsien lajeja, joiden elinymparistot tulevat entisestaan vahenemaan KMO:n hakkuutavoitteiden tahdissa. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski varoittaakin metsissa uhkaavasta sukupuuttoaallosta; hanen mukaansa ainoastaan pieni osa nykyisistakaan suojelumetsista on ns. vanhoja metsia, joissa suurin osa uhanalaisista metsalajeistamme elaa.
Ohjelmaan on sisällytetty poliittisille paattajille ovela taky, joka lupaa ohjelmakaudelle yli 30 000 uutta tyopaikkaa ! Naiden tyopaikkojen katsotaan ilmestyvan lahinna kasvavien hakkuumaarien myota. Tama oletus on epauskottava, ja sen osoittavat menneiden vuosien tilastot. Hakkuut ovat kahdessakymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet, mutta tyopaikat ovat puolittuneet. Metsantutkimuslaitoksen mukaan metsasektorin tyollisyys paranisi ennen kaikkea puun jatkojalostusastetta nostamalla, mutta kuten KMO:n paasihteeri Aarne Reunala on todennut "mika lie siina, ettei se jalostus ole Suomessa onnistunut. Ei meillakaan ole siihen ratkaisua".
Suomen luonnonsuojeluliittoa on myos narastanyt kunnollisen ymparistovaikutusten arvioinnin (YVA) laiminlyominen. YVA selvityshan pitaisi lain mukaan tehda valmisteltaessa suuria ymparistoon vaikuttavia hankkeita. Nyt nain ei ole tehty.
Kun KMO vielä lupaa metsateollisuudelle runsaasti uutta ja halpaa sahkoenergiaa, eli ydinvoimaa, ei esim. Suomen luonnonsuojeluliitto ole voinut sitoutua nykymuotoiseen metsaohjelmaan, vaikka on ollutkin ohjelmatyossa mukana. Kaytanto tulee osoittamaan, ettei kansainvalisille markkinoille suunnattu kulissi kestavan kehityksen mukaisesta metsapolitiikasta tule pysymaan pitkaan pystyssa.
LISÄTIEDOT: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry, Hannu Tuomisto, puh. (06) 414 3932