30.4.1999
LAUSUNTO
Seutukaavassa tuodaan esiin maakunnan kannalta keskeiset aluevaraukset sekä kannetaan erityisesti vastuuta jo olemassa olevien rakenteiden käytöstä rakennemuutoksessa. Nämä seikat sekä ESDP:n periaatteet kestävästä ja tasapainoisesta kehityksestä ovat hyvä lähtökohta seutukaavalle ja ne tuodaankin kaavaselostuksessa selkeästi esiin. Seutukaavan vaikutusta ympäristölle ei kaavaselostuksessa ole arvioitu huolimatta ympäristövaikutusten arviointi Òluvusta. Vaikka lainsäädäntö ei YVA-menettelyä vielä edellytäkään, olisi arviota silti voitu tehdä. Tämä olisi huomattavasti helpottanut kaavaan tutustumista sekä kaavan merkityksen arviointia.
Paikoin kaavaselostuksessa on monitulkintaisia, väljiä termejä, jotka jättävät viestin epäselväksi. Valitettavasti tämä koskee myös lukuja, joissa otetaan kantaa seutukaavan kehittämispoliittisiin tehtäviin. Kaavakartassa on erittäin paljon informaatiota, jopa siinä määrin, että kartta on asiaan erityisesti perehtymättömälle kansalaiselle jokseenkin vaikeaselkoinen. Toivottavaa olisi, että liitto voisi edelleen kehittää seutukaavan visuaalista ulkoasua. Ehkäpä seuraavaa kaavaluonnosta päästään jo tarkastelemaan verkon kautta erilaisin tarkastelua helpottavin vuorovaikutteisin apuvälinen?
Seuraavassa yksityiskohtaisempia huomioita kaavaselostukseen sekä kaavakarttaan liittyen.
Kaavaselostus määrittelee seutukaavoituksen kehittämispoliittiseksi tehtäväksi toimintojen kehittymisen ja menestymisen edellytysten luonnin. Miten tämä tulisi ymmärtää luonnonsuojelun osalta? Sivulla 6 määritelty suojelun ja virkistyksen kehittämispoliittinen tehtävä ole riittävä. Määritelmästä syntyy sellainen kuva, että n.s. tärkeillä painopistevyöhykkeillä on kiinnitettävä erityistä huomiota kehityksen reunaehtojen turvaamiseen. Lähtökohtana luonnonsuojelussa on oltava luonnon suojeleminen sinänsä. Muun kehittämistoiminnan tulee olla sille alisteista, erityisesti kun valtaosalle alueen maankäyttöä osoitetaan merkintöjä, jotka eivät rajoita luonnon muuttamista. Ehdotammekin, että suojelu- ja virkistys kappaleen (s.6) muotoa muutetaan seuraavaksi: Luonnonsuojeluverkoston toteuttamisen kiirehtiminen. Virkistystoimintojen edellytysten turvaaminen. Ekokäytäväverkoston edellytysten varmistaminen.
Kaavaselostus mainitsee keskustat ja palvelualueet keskeisinä kehittämispoliittisina kysymyksinä. Selostuksesta ei silti yksiselitteisesti selviä, millaisena keskustojen asema nähdään yhteiskuntarakenteessa. Kestävän kehityksen mukaisesti kaavaselostuksessa tulee selvästi tuoda esille, että keskustoissa ja palvelualueissa nojaudutaan toteutuneeseen perusrakenteeseen ja että keskustoiden asema yhdyskuntarakenteessa nähdään keskeisen tärkeänä kehittämisalueena.
On myönteistä, että teollisuusalueiden osalta yhtenä keskeisenä kehittämispoliittisena tehtävänä nähdään alueiden profiloituminen, uuskäyttö sekä rakennuskulttuuriarvot.
Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet on otettu lähtökohdaksi ja suojelun laatimisperiaatteeksi. Tämä ei yksiomaan kuitenkaan riitä, vaan mukaan on otettava näkemys vapaiden ranta-alueiden määrästä sekä ekokäytävärakenteesta.
Kaavaselostuksessa puhutaan maakunnallisesta virkistysaluejärjestelmästä. Karttatasolla tämä ei kuitenkaan toteudu, vaan virkistysalueet jäävät sirpaleisesti kaupunkien ympärille. Samaan tapaan kuin kaava luo edellytykset motorisoidun liikkumisen ja voimansiirron väylästölle, tulisi kaavan avulla varmistaa virkistys- ja suojelualueiden väylästö. Tämän kaltainen luonnonympäristön infrastruktuurin varmistaminen nostaisi maakunnan heikohkoa ympäristöprofiilia ja lisäisi asukkaiden viihtymisedellytyksiä. Samalla väylästö palvelisi ekokäytävärakenteena. Ekokäytävärakennetta olisi voitu tuoda seutukaavaan osoittamalla osa taustakartan M-alueista esim. MU-alueiksi. Maakuntatason ekokäytäväverkoston varaaminen seutukaavaan olisi pitänyt olla mukana käsillä olevassa kaavaluonnoksessa. Mitä pidemmälle maakunnan luonnonalueet ehtivät pirstoutua, sen vaikeampaa ekokäytäväverkoston varaaminen tulevaisuudessa on.
Ekokäytävärakenne sekä luonnon- ja kulttuuriympäristön vaaliminen alueen viihtyisyyden turvaamiseksi ovat maakunnan kannalta keskeisiä kehittämispoliittisia kysymyksiä, jotka esillä olevasta kaavaselostusluonnoksesta kokonaan puuttuvat.
Kymenlaakson alueella vapaita ranta-alueita on niukasti jäljellä ja rakentamispaineet ovat kasvussa. Niinpä kaavaselostuksessa aivan oikein korostetaan rantojen käytön ohjauksen tärkeyttä. Seutukaavassa olisi pitänyt kuitenkin vielä selkeämmin osoittaa yhtenäisiä ranta-alueita rakentamista rajoittavin merkinnöin.
Kymijoen kanava on poistettava seutukaavasta. Merkintä on ristiriidassa Natura 2000 ohjelman kanssa sekä Kymijoen muiden käyttömuotojen kehittämisen kanssa. Sama koskee kaavaselostuksen epämääräistä mainintaa alueidenkäyttökorridoorista Kuusankoskelta merelle. Maininta on poistettava kaavaselostuksesta.
Kulttuurimaisema-alueille kohdistetut varaukset (ma sekä MT hyvillä peltoalueilla) ovat tärkeä osa seutukaavaa. Nämä varaukset ovat edistyksellisiä, sillä niiden myötä seutukaavan perusteissa todettuun kehityslähtökohtaan saadaan kestävän kehityksen ehtoja paremmin täyttävää merkitystä. Maisemahoidon tukia ei kuitenkaan saa kohdentaa yksinomaan näille alueille. Maaseudun maisemanhoitoon osoitetut varat on kohdistettava myös luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille, jollaisia seutukaavan ma- ja MT-alueet eivät useinkaan ole. Kymenlaaksosta on valmistunut selvitys (Hering Frank: Kymenlaakson perinnemaisemat, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen julkaisusarja) niistä kulttuurimaisema-alueista, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Nämä alueet ovat erittäin uhattuja ja kaipaavat kipeästi hoidon mahdollistavaa rahoitusta. Maaseudun maisemanhoidon rahoituksesta päätöksiä tehtäessä ei siksi yksinomaan tule nojautua seutukaavan esitykseen arvokkaista kohteista.
30.4.1999
Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry