Lausunto Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Hailuoto on muun muassa luokiteltu vuonna 1992 kokonaisuudessaan valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, joka on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti edustava, ainutlaatuinen ja tunnettu alue, ja vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Hailuodossa on myös lukuisia suojelualueita ja suojelualuevarauksia ja saari on muutoinkin luonnoltaan arvokas ja monipuolinen. Näin ollen oli selvää, että mahdollinen vanhan maanjaon muuttava tilusjärjestelyhanke on monella tapaa vaikea ja vaativa prosessi.

Tilusjärjestelyt eivät sinänsä vaadi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Sen sijaan on jo vuosien ajan on ollut tiedossa, että mahdollinen Hailuodon uusjako herättäisi voimakkaita näkemyseroja ja todennäköisesti aiheuttaisi merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Hailuodon kunnan tilusjärjestelyjä pohtinut Hailuoto-toimikunta totesi loppuraportissaan (Hailuodon kunnan tilusjärjestelyjen tarveselvitys. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 77, kohta 3.5.2), että Hailuodon tilusjärjestelyt tullevat YVA-menettelyn piiriin monitahoisesti merkittävänä kohteena. Samaisessa selvityksessä arvellaan myös, että ''ympäristö-vaikutusten arviointilain 24 pykälää tulee soveltaa muun muassa uusjakoihin ennen edellytyspäätöksen vahvistumista. Edellytyspäätöksen vahvistumisen jälkeen, mikäli päätös on uusjaolle myönteinen, ryhdytään varsinaiseen ympäristövaikutusten arviontimenettelyn mukaiseen toimintaan.''

Maanmittaustoimisto käynnisti uusjaon asettamansa Hailuoto-toimikunnan tarveselvityksen valmistuttua 10.5.1995 ilman viranomaisen valmisteleman suunnitelman ympäristövaikutusten arviointia ja aloitti varsinaisen uusjakotoimituksen 1996 ilman hankekohtaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arvioinnista onkin todettu, että se ei ole hankeyva eikä se ole ohjelmayvakaan. Valittu menettely herättää ihmetystä. Viimeistään tammikuussa 1996, kun uusjaon toimitusmiehet tekivät päätöksen uusjaon edellytyksistä ja laajuudesta, oli olemassa myös hanke, josta olisi ollut mahdollista laatia koetun mallinen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Ympäristöministeriö päätti Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamisesta 30.9.1996. Kysymys siitä, miksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei käynnistetty heti, vaan jäi odottamaan hankkeen lainvoimaista päätöstä, jää vastausta vaille. Menettely poikkeaa ympäristö-vaikutusten arviointimenettelylain normaalista käytännöstä.

Epäoikeudenmukaiseksi ja virheelliseksi koettu menettely olisi vältetty, jos viranomaiset olisivat ottaneet huomioon luonnonsuojelupiirin, Hailuodon luonnonsuojeluyhdistyksen ja lukuisten kunnan asukkaiden ja maanomistajien 29.5.1995 allekirjoittaman aloitteen ympäristövaikutusten arvioinnista ennen uusjaosta päättämistä ja toimineet sen mukaisesti. Nyt päätös uusjaosta on tehty puhtaasti teoreettisen kustannus-hyöty -laskelman perusteella ilman tietoja ympäristövaikutuksista ja siten todellisista mahdollisuuksista toteuttaa taloudellisuuslaskelman pohjana olevia suunnitelmia. Vaikutelmaksi jää, että uusjaosta hyötyvä valtion laitos on sanellut lain tulkinnan omaksi edukseen ja ympäristöviranomaiset ovat siihen alistuneet. Maanmittauslaitos myös jatkoi uusjaon valmistelua senkin jälkeen, kun oli päätetty ympäristövaikutusten arvioinnista. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on osoittanut selvästi, että valtion viranomaisen on koettu toimineen hätiköidysti ja omavaltaisesti.

Jälkijättöinen menettely vähentää tarkasteltavana olevan ympäristövaikutusten arviointiselostuksen merkittävyyttä. Sen tehtäväksi jää arvioida uusjakotoimituksen haitallisia vaikutuksia lieventäviä toimia, kuten toimitusinsinöörikin esipuheessaan suoraan toteaa.

Merkittävimmät puuttuvat selvitykset

1. Maanjaon merkitys Hailuodon kansallismaiseman ylläpitäjänä ja maanjaon historiallinen merkitys

Maanjakomuoto on vuosisatojen ajan muokannut saaren maisemaa siten, että se nykyisellään on todettu kansallismaiseman arvoiseksi. Maanjakomuoto näkyy maastossa lukuisine erityispiirteineen. Kansallismaiseman oleelliset, välttämättä säilytettävät elementit olisi pitänyt kartoittaa.

Maanjaon historiallinen arvo jätettiin selvittämättä lukuisista esityksistä huolimatta. Aiheesta on vaiettu täysin. Selvittämättä jättämistä ei ole perusteltu sanallakaan. Aiheesta olisi voinut esimerkiksi pyytää asiantuntijalausunnon, kuten seurantaryhmässäkin esitettiin.

Maanjaon historiallisen arvon selvittäminen on maanmittauslaitoksen velvollisuus. Valtion laitoksen odottaa kunnioittavan rahan ohella muitakin, kuten kulttuurisia ja sivistyksellisiä, arvoja. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana on myös erittäin selkeästi käynyt ilmi, että arvoristiriidat selittävät suurelta osin uusjaon vastustamista. Kun vanha maanjako on koettu arvoksi sinänsä, olisi olettanut, että sen historiallisen merkityksen selvittämisen vaiva olisi nähty.

2. Ympäristötaloudellinen tarkastelu

Kun vapaaehtoinen, omalla kustannuksella tehtävä tilusjärjestely ei selostuksen mukaan kiinnosta, vaikuttaa siltä, että tilusjärjestelytarve ei ole polttava. Tällöin lisäarvoa maanomistukselle odotetaan saatavan ennen kaikkea pelto- ja metsäalueiden maanjakoon liittyvistä ojituksista ja tiestöhankkeista. Uusjaon vastustamisen toinen olennainen peruste taas on se, että uusjaosta ei ole taloudellista hyötyä, vaan päinvastoin siitä joutuu maksamaan ja joutuu vieläpä maksamaan sellaisesta, jota ei arvosta eikä kannata.

Ympäristötaloudellisen tarkastelun puute heikentää oleellisesti yva-selostuksen painavuutta. Uusjaon lainvoimainen päätös on saatu maksimaalisen kustannus-hyöty -laskelman perusteella, jossa hyöty on saatu vähäisellä marginaalilla kustannuksia suuremmaksi. Taloudellisten vaikutusten perinteinen arviointi kuvastaa sitä intressiä ja ideologista perustaa, jonka mukaan koko uusjako on saanut lainvoiman, mutta josta puuttuu kokonaan ympäristövastuun näkökulma. Kun hyöty sitoutuu voimakkaaseen ympäristön muokkaamiseen, jonka kustannuksista lain mukaan suurelta osin vastaa yhteiskunta ja kun uusjakoon liittyvät maanmuokkaukset ovat luonteeltaan sellaisia, joita ei muun lainsäädännön mukaan enää yhteiskunnan varoin rahoiteta, uusjaon uskottavuuskin olisi edellyttänyt taloudellisen tarkastelun näkökulman laajentamista. Sen olisi pitänyt olla oma merkittävä selvityksensä sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tapaan. Aihepiiri toki vaatii erityisosaamista, mutta Hailuodon erityisluonne olisi ansainnut selvitykseen uhratun resurssin. Ympäristökustannuksia arvottavien menetelmien käyttö mahdollistaa erimitallisten tekijöiden tasapuolisemman vertailun ja huomioon ottamisen.

Ympäristövaikutusten arvioinnin ennakkoluonteen ja hankkeen herättämien voimak-kaiden ristiriitojen takia ympäristövaikutusten arvioinnin karsinnat ovat valitettavia. YVAan uhratut resurssit ja hankkeen ulottuvuudet ja merkitys eivät vastaa toisiaan.

Vaihtoehdot

Ympäristövaikutusten arviointi lepää köykäisten oletusten varassa. Strategisen YVAn strateginen tarkastelu on todettu epävarmaksi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä Hailuodon osalta edes kunnassa ole asiaa mietitty, mikä tarkoittaa myös sitä, että kunnassa ei ponnekkaasti tai suunnitelmallisesti toimita jonkin tietyn tulevaisuuden strategian pohjalta.

Selostuksessa vertailtavia vaihtoehtoja on kehitetty ja monipuolistettu arviointiohjelmasta saadun palautteen ja työtä ohjaamaan perustetun seurantatyöryhmän ehdotusten pohjalta. Vahvojen etukäteispäätösten takia 0- ja 0+-vaihtoehtojen tarkastelu on kuitenkin jäänyt pinnalliseksi ja muodolliseksi.

Hailuodon peltoalueiden viljeltynä pitämisen mahdollisuuksia ilman uusjakoa ei käsitellä mitenkään. 0-vaihtoehdossa olisi pitänyt pohtia maaseututukien ja muun kuin tehomaatalouden mahdollisuuksia säilyttää Hailuodon maataloustyöpaikat ja avoin viljelymaisema.

Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointimenettelyn 0+-vaihtoehto vapaaehtoisesta tilusjärjestelystä osoittautui toteuttamiskelvottomaksi. Maanomistajat eivät olleet selvityksen mukaan halukkaita käyttämään maapankkia, koska järjestely olisi pitänyt tehdä omin kustannuksin. 0+-vaihtoehto osoittautui kelvottomaksi myös rajaukseltaan. 0+-vaihtoehtoissa olisi ollut ensinnäkin tilaisuus asiallisesti käsitellä kiinteistönmuodostamislain mukaiset uusjakoa lievemmät tilusjärjestelymuodot. 0+-vaihtoehdossa olisi tarkemmin voinut pohtia myös pelkästään peltoalan tilus-järjestelytarvetta ja ratkaisumalleja maanviljelyn ongelmien poistamiseksi ja jatkon turvaamiseksi myös peltoalaa rationalisoimalla. Muita maanviljelyksen tulevaisuutta turvaavia keinoja ovat toki muun muassa maatalouden ympäristötuen ja erikoistukien räätälöiminen siten, että niillä tuettaisiin osaltaan myös kansallismaiseman ylläpitoa ja että järjestelmän säilymiseen voisi luottaa pitemmälläkin tähtäimellä. Täten ympäristö-vaikutusten arviointimenettely olisi tuottanut useita todellisia ja toimivia ratkaisumalleja maanjaosta aiheutuviin ongelmiin ja Hailuodon maatalouden tulevaisuutta varten.

Uusjaolla tavoitellaan yksityis- ja yhteiskuntataloudellista hyötyä rationalisoimalla tiluksia. Yhteiskunnan tukemien tilusjärjestelyjen monipuolistaminen on myös yhteiskunnan etu, jos maanjaon ongelmat voidaan siten ratkaista tyydyttävästi varsinaista uusjakoa keveämmin ja huomattavasti vähemmin kustannuksin. Tässä yhteydessä olisi voinut myös pohtia kiinteistönmuodostamislain uudistamisen tarpeita, jotta muukin kuin uusjako olisi mahdollinen ja toimiva malli maanjako-ongelmien ratkaisemiseksi. Selvät ja järkevät parannukset voivat olla sovellettavissa hyvinkin nopeasti jo ennen varsinaista lain uudistamista.

Varsinaiset uusjakovaihtoehdot ovat ympäristövaikutuksiltaan lähes samankaltaisia. Merkittävin ero koskee vanhan kulttuurihistoriallisen kyläalueen asemaa uusjaossa. Uusjaon ympäristövaikutukset ovat haluttaessa arvioitavissa vasta tarkemmista hankesuunnitelmista, jotka tehdään ensisijassa uusjaon hyötyjen ulosmittaamiseksi. Koko saari on uusjakoaluetta. Sillä perusteella myös metsäalueet ovat osa uusjakoa ja niiiden muokkaukseen voidaan ohjata uusjaon varjolla valtion varoja, vaikka kiinteisönmuodostamislain mukaisia tilusjärjestelyjä ei tehtäisikään. Epäselväksi jää, onko ojitus- ja teidenrakennussuunnitelmien maksamiseen ja toteuttamiseen osallistuminen myös vapaaehtoista.

Uusjakovaihtoehtojen vaikutukset

6.2.1 vaikutukset luonnonympäristöön
Uusjakoon liittyvistä perusparannushankkeista aiheutuu haitallisia ympäristövaikutuksia, olipa ne suunniteltu ja toteutettu huonosti tai paremmin. Ojitusten lisääminen esimerkiksi ei jalosta luonnonympäristöä paremmaksi. Ojitusten rantavesiä pilaavasta vaikutuksesta on jopa jonkin verran tutkimustietoakin loppukesän tilanteesta. Laajojen alueiden uudis- ja kunnostusojituksien vaikutusten voimakkuus eri vuodenaikoina jää kuitenkin arvioimatta.

Analyysi siitä, mitä olisi toteutettu tai on jo lähes tai kokonaan toteutettu ja minkä lisän uusjako aiheuttaa, jää tekemättä. Ojitusten vaikutusten arvioinissakin viitataan kuitenkin joihinkin suunnitelmiin, kuten Hiidenniemen alueen uudisojitussuunnitelmaan. Tällaiset viittaukset ja sivun 42 kuvat kielivät hankkeen olemassaolosta. On kovin kummallista, että niitä ei ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä konkretisoida, vaan vasta menettelyn päätyttyä. Maastoselvitykset halutaan tehdä vasta osana uusjaon toteutusta. Ympäristövaikutusten arviointi sen sijaan pohjaa kirjalliseen materiaaliin ja on yleisluonteista. Olemassa olevaa kirjallista materiaalia ei ole kuitenkaan tuotettu mahdollista uusjakoa silmällä pitäen. Esimerkiksi peltoalueiden pienpiirteisyyttä ei ole inventoitu ja kuvattu. Sitä tuskin kovin seikkaperäisesti tehdään uusjaonkaan osana. Jotta asia ei jää yksittäisten henkilöiden harrastuneisuuden varaan, seurannan osana tulisi tehdä riittävää pohjatyötä, jotta voidaan sitten seurata ennen-jälkeen -tilanteita tai vielä paremmin käyttää kartoituksia peltoalueiden rationalisoinnin haitallisten tai maisemaa ja luontoa köyhdyttävien vaikutusten lieventämiseen.

Peltojen säilyminen viljeltynä edesauttaa arvokkaan maisema-alueen säilymistä, jota uusjako saattaa tukea tai uhata. Vastaisuudessa varsinkin voi olla kulttuurimaiseman säilymiseksi moniakin toimintamalleja, jos arvokas maisema-alue halutaan säilyttää. Uusjaon taloudellisten vaikutusten tarkastelu eri elinkeinoihin on ylimalkaista ja arvailevaa. Matkailuelinkeinon hyötymisestä uusjaosta ei tosiasiassa tämän selostuksen perusteella voida sanoa mitään.

Johtuneeko selostuksen yleisluonteisuudesta, että saaren välimatkat hahmotetaan huonosti. Uusjaon tuomaksi varmaksi hyödyksi lasketaan metsätieverkoston tihentäminen, mutta kertaakaan ei kuvat, miten tiheä on nykyinen tieverkko ja kuinka pitkiä ne hailuotolaiset tiettömät taipaleet oikein ovat tänä päivänä. Kokemuksellinen tieto Hailuodon pohjoisrannan metsistä ei tue selostuksen kuvaa Hailuodon metsäalueiden harvasta tieverkosta. Teiden keskittäminen voi eroosioherkällä alueella olla eduksi, jos tieuria jää pois käytöstä jossain muualla. Selostuksesta, tilusjärjestelyjen tarveselvityksestä ja uusjakopäätöksen lainvoimaisuuden varmistaneesta kustannus-hyöty -laskelmasta saa kuitenkin sellaisen kuvan, että uusjakoon liittyvä tiestön kehittäminen tarkoittaa tieurien lisäämistä. Uusjaon hyödyiksi lasketaan sitten välimatkojen lyheneminen, vaikka tiettömien taipaleiden pituus ei olisi tähänkään asti ollut ongelma Hailuodossa. Kun kokonaistarkastelu puuttuu, on uskaliasta ja tarkoitushakuista väittää esimerkiksi, että lisämaan uhraaminen tieurien alle suojelee jäkäläkankaita tai tuo ylipäänsä taloudellista hyötyä. Selostuksen perusteella ylipäänsä vaikuttaa siltä, että uusjako on ainoa maaseudun tukimuoto.

Hakkuiden tekeminen talvisaikaan ei ole ympäristöongelma eikä sen ongelmallisuudesta metsänomistajallekaan kerrota mitään. Kesähakkuut sitä vastoin tuhoavat luontoa ja aiheuttavat vahinkoa myös kasvavalle puustolle ja maaperälle, joka Hailuodon pohjoisrannalla on pääosin ohuthumuksista, kuivaa jäkäläkangasta.

Taulukot

Muutamia kommenteja kauttaaltaan hyvin tulkinnavaraisista vaikutusten painotusten arvioimisesta myönteinen/neutraali/kielteinen -asteikolla:

7.1. Vaikutukset luonnonympäristöön: Tekstin mukaan uusjako lisää rantarakentamista, vaikkakin ryppäissä. Siitä seuraa, että vaihtoehdoissa 3 ja 4 uusjaon vaikutus ranta-alueiden monimuotoisuudelle on kielteinen. Kaikissa kolmessa vaihtoehdoissa tiestön vaikutus on kielteinen ranta-alueille ja metsäalueille. Miksi vain vaihtoehdolla 5 on kielteisiä vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin tai muihin suojelualueisiin, kun jokaisen uusjakovaihtoehdon ojitus- ja tiestösuunnitelmat ovat lähes samoja ja vielä tarkentumattomia. Sivulla 60 uusjaon vaikutuksista luonnonympäristöön vaihtoehdossa kolme todetaan muun muassa, että ojitukset ovat melko mittavia ja niitä suoritetaan suojelualueiden läheisyydessä, millä voi olla haitallisia vaikutuksia suojelukohteisiin. Viidennen vaihtoehdon erohan on vain pohjoisrannan suuntaisessa tiessä ja peltojen aluekuivatuksessa.

7.3. Taloudelliset vaikutukset: uusjaon taloudellinen edullisuus on ideologinen käsite. Väite uusjaon positiivisesta vaikutuksesta matkailuun on hatusta vedetty. Matkailuelinkeinon kehitystä uusjaon kera tai ilman sitä ei ole selvitetty, kuten ei muidenkaan elinkeinojen kehitystä. Samoin arviot uusjaon myönteisestä vaikutuksesta muihin palveluihin on puhtaasti arvailua. Todetaanhan selostuksessakin, että kehitys saarella voi lähteä suuntaan jos toiseenkin uusjaosta riippumatta.

Tilusjärjestelyjen tekemättä jättäminen arvioidaan aivan oikein taloudellisilta vaikutuksiltaan neutraaliksi. Sen sijaan on liioittelua arvioida uusjaon taloudelliset vaikutukset järjestään myönteisiksi. Maanmuokkauksen tukeminen ja ojituksista ja tiestöstä koituva taloudellinen hyöty riippuvat siitä, miten maaomaisuuttaan haluaa ja aikoo käsitellä.

Metsäalueiden uusjaosta katsotaan periaatteessa olevan taloudellista hyötyä. Kuitenkaan metsäalueiden uusjakoa ei pidetä kovin merkityksellisenä, koska on suostuttu siihen, että metsäalueiden uusjako on vapaaehtoista. Metsien jako liitetään prosessiin vain sen takia, että voidaan valtion varoin ojittaa ja rakentaa teitä, koska muu lainsäädäntö ei sellaista enää salli. Joillekin metsänomistajille uusjaosta voi siten olla hyötyä.

Johtopäätökset

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on ollut uusjaon vastustajien terapointia, tilaisuus keskustella hankkeesta. Näkemyserot uusjaon välttämättömyydestä ja oikeutuksesta tai tarpeettomuudesta ja oikeudettomuudesta säilyvät ennallaan. Menettely ei tuo lisätietoa millekään osapuolelle. Itse uusjakoprosessi voi jatkua samoin periaattein ja olemassa olevin päätöksin, kuten se olisi tehnyt ilman ympäristövaikutusten arviointiprosessiakin.

Selostuksen mukaan Hailuodon ilme ja luonnonolot jäävät vastedes uusjaon toteuttajien hyväntahtoisuuden varaan. Millaista se on käytännössä, tekee tietenkin seurannasta sosiologisesti mielenkiintoisen. Kummallista on, miten siihen on varaa. Ojittajien ja tientekijöiden hellävaraisesta, ympäristöä säästävästä työnjäljestä ei ole todisteita viime vuosikymmeniltä.

Kiinteistönmuodostamislaki käy ylitse kaiken muun suomalaisen lainsäädännön. Esimerkiksi Kestävän metsätalouden rahoituslain tarkoituksena on ollut nimenomaan jakaa ympäristövastuuta myös maanomistajalle. Uusjako toteutetaan kuitenkin edelleen kuin maanomistajalla ei olisikaan ympäristövastuuta eikä esimerkiksi Suomen hallitusmuodon 14 a pykälää olisikaan säädetty. Sen mukaan ''vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon''. Vääryydeksi koettuun menettelyyn tarjotaan lääkkeeksi seurantaryhmän perustamista. Se onkin ilmeisen välttämätöntä, jotta esimerkiksi ''metsäautoteiden toteutuksessa vältetään kaavamaisia ratkaisuja'' tai ''ojituksin aiheutetaan luonnon monimuotoisuudelle hyvin vähän vahinkoa''.
Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointiprosessi on ollut turhauttava. Uusjaosta tehdyn päätöksen jälkeisenä prosessina se ei ole ollut toimiva. Menettely tällaisenaan kuvattuine vaihtoehtoineen olisi ollut järkevä, jos se olisi suoritettu ennen päätöstä uusjaosta. Tällöin 0- ja 0+ -vaihtoehdot olisivat olleet myös todellisia vaihtoehtoja ja olisivat saaneet asiallisen ja merkityksellisen sisällön. Luonnonsuojelupiiri katsoo, että maanmittauslaitos on syyllistynyt virkavirheeseen päättämällä hankkeeseen ryhtymisestä ennen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista. Ympäristövaikutusten arviointiprosessia arvostavat ja siihen tosissaan osallistuneet tulivat petetyiksi. Uusjaon sinänsä kyseenalaiseksi asettaneet eivät ole tulleet tasavertaisesti huomioonotetuiksi.

Uusjaon toteutumisen dokumentointia ja prosessin tulosten analysointia on käytettävä hyväksi ilmeisen tarpeellisessa kiinteistönmuodostamislain uudistamisessa. Tilusjärjestelyihin, ennen kaikkea uusjakoon liittyvät epädemokraattiset piirteet ja muun lainsäädännön vastaiset menettelyt on pikaisesti korjattava.

Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointimenettely on maanmittauslaitoksen ensimmäinen täysimittainen yvaprosessi. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry pitää Hailuodon uusjaon ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn perehtyneenä ja seurantaryhmään osallistuneena erittäin tarpeellisena, että maanmittauslaitoksen toimintaohjeita ympäristövaikutusten arviointimenettelyä varten selkeytetään vastaisen varalle. Voi vain toivoa, että Hailuodon esimerkki sysää liikkeelle tilusjärjestelyjen uudistusprosessin. Valitettavaa on, ettei se itse ehdi hyötyä ansionsa mukaan erittäin tarpeellisesta ja toivottavasti myös todennäköisestä maanmittauslaitoksen toimintamallien ja kiinteistönmuodostamislain tervehdyttämisestä ja ajantasaistamisesta.

Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO