13.2.19978 Tampereen kaupunginhallitukselle
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry kannattaa Tampereen kantakaupungin yleiskaavaehdotuksen yleisiä periaatteita eli niinsanottua ekologista tiivistämisrakentamista sekä kestävän kehityksen periaatetta. Kun vielä Tamperetta ja sen lähialueita aletaan kehittää kokonaisuutena riippumatta keinotekoista hallinnollisista kuntarajoista, ollaan oikeilla jäljillä. Konkreettisena esimerkkinä oikean suuntaisesta ekologisesta tiivistämisrakentamisesta mainittakoon myös Nurmi-Sorilan alueesta luopuminen.
Valitettavasti hienojen periaatteiden vieminen käytännön tasolle eli yleiskaavaehdotukseen ontuu pahemman kerran:
* Kuntien välinen kaavoitusyhteistyö on vielä lapsenkengissä. Iloisen poikkeuksen tästä tarjoaa Vuoreksen alueen kaavoitusyhteistyö Lempäälän kanssa. Vastaavaa yhteistyötä tulisi tehdä Kangasalan, Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kanssa.
* Radanvarressa olevien entisten teollisuusalueiden ja -rakennusten uusiokäyttö on selvittämättä. Alueiden rakentaminen asumiskäyttöön ja liikennepulmien ratkaiseminen paikallisjunilla pääkaupunkiseudun malliin on tehtävä.
* Yleiskaavaehdotus tarkoittaa käytännössä useiden puisto- ja viimeisten virkistysalueiden rakentamista. Tiivistämisrakentamisen mitoitusta ja sen kohdistamista tulisikin tarkastella uudestaan.
Em. syistä kaavaehdotus ei takaa Tampereen kaupunkialueen säilymistä kaupunkilaisten kannalta viihtyisänä, tekee pilkkaa täydennysrakentamisen hienoilta ekologisilta perusteilta ja vie pohjan kestävältä kehitykseltä, jonka kärkikaupungiksi Tampere on julistautunut.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri muistuttaa, että kaavaesityksessä on 140 täydennysrakennusaluetta. Julkisuudessa on paljon puhuttu neljän kohteen eli Ala-Pispalan kasvimaa-alueen, Hervantajärven pohjoispuoleisen metsän, Kaukajärven Isolammin puiston sekä Tohloppijärven viereisen metsän säilyttämisestä nykyisellään.
Em. kohteiden poistaminen ei vaikuta koko kaavan toteutumiseen, sillä niiden merkitys koko asukas- ja asuntomäärään jää alle 10%. Jos Tampereen väestömäärä kasvaa vuoden 2010 jälkeen, jolloin yleiskaavan kohteet on rakennettu, joudutaan joka tapauksessa miettimään uusia ratkaisuja. Viimeisten puistojen ja lähivirkistysalueiden rakentaminen nyt ei ratkaise kaikkia tulevaisuuden ongelmia.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri iloitsee kuntien välisen kaavoitusyhteistyön käynnistymisestä. Ensimmäinen esimerkki tästä on Vuoreksen alueen poistaminen kaavaluonnoksesta ja alueen merkitseminen selvitysalueeksi.
Tamperetta ja sen lähialueita tulee kehittää kokonaisuutena riippumatta keinotekoista hallinnollisista kuntarajoista. Jätehuollon puolella kuntien välinen yhteistyö toimii Pirkanmaan Jätehuollon kautta, jonka seurauksena jätteiden keruu hyötykäyttöön on tullut mahdolliseksi kohtuukustannuksin. Alueen liikennöitsijät tekevät seutulipun merkeissä yhteistyötä, josta liikennöitsijöiden lisäksi hyötyvät kuntalaiset ja luonto.
Vuoreksen aluetta suunnitellaan nyt Lempäälän kanssa. Samanlaista kuntien välistä kaavoitusyhteistyötä pitäisi tehdä myös Kangasalan, Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kanssa. Näin saataisiin ns. nauhakaupunki nykyisten tie- ja kunnallisteknisten reittien varrelle. Tämä olisi oikeaa ekologista tiivistämistä sekä kestävän kehityksen mukaista.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ei muistutuksessaan tarkemmin puutu kaavaehdotuksen yksityiskohtiin. Ne löytyvät piirin paikallisyhdistyksen, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen muistutuksesta, jossa on puututtu seuraaviin ongelmakohtiin:
1) Kaukajärven täydennysalueet AR303 ja AR304: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys esittää, että täydennysalueet AR303 ja AR304 jätetään rakentamatta.
2) Hervannan täydennysalueet: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys esittää, että Hervannan alueesta - lukuunottamatta täydennysalueita AK338, AK339, AK340, AK341 ja PK-3 383 - laadittaisiin osayleiskaava, mikä vahvistettaisiin vuonna 1999 ja merkittäisiin nykyiseen kaavaehdotukseen merkinnällä SE1999.
3) Tohloppijärven länsipuolen täydennysalueet AR350 ja AR351: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys esittää, että täydennysalueita AR530 ja AR531 ei rakenneta.
4) Ala-Pispalan täydennysalue AR557: Ympäristönsuojeluyhdistys esittää, että täydennysaluetta AR557 ei rakenneta.
5) Rantaperkiön täydennysalue AK415: Ympäristöyhdistys vaatii Rantaperkiön täydennysalueen AK415 poistamista.
6) Iidesjärven itäpään täydennysalue PY: Yhdistys vaatii, että läheisen rantaniityn luonnonarvojen säilyminen taataan.
7) Särkijärven alue (AR336, AK337 JA SE): Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ilmoittaa jo tässä vaiheessa vastustavansa Särkijärven yli kaavailtua siltaa ns. Vuoreksen alueen liikenneratkaisuna.
Yleiskaavaesitys ei huomioi luontoselvityksiä eikä uutta luonnonsuojelulakia. Esimerkkinä mainittakoon EU:n luontodirektiivin nojalla erityissuojelua vaativa liito-orava, joka on suojeltu mm. vuonna 1997 voimaan astuneen luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentilla: "Luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty."
Kielto ei edellytä tahallisuutta, vaan ulottuu myös piittaamattomuudesta tai ajattelemattomuudesta johtuvaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiseen ja heikentämiseen. Liito-oravan elinpiirin osoittaminen asuntorakentamiseen (kaavailluttäydennysalueet AR336 ja AK337) on luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen.
Vaikutustarkastelun mukaan myös muutamilla teollisuus- ja asumiskäyttöön osoitetuilla alueilla esiintyy eräitä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Luonnonarvojen turvaamiseksi tulisi näiden alueiden yksityiskohtaista kaavasuunnittelussa varmistaa kyseisten kasvilajien esiintymispaikkojen olosuhteiden muuttumattomuus.
Edistyksellisistä periaatteista huolimatta Tampereen Yleiskaavaehdotus jää henkisesti 1960-luvulle. Asukkaiden kuuleminen ja luontoselvitysten huomioiminen poistaisivat yleiskaavan pahimmat puutteet.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry,
Helena Pesonen, puheenjohtaja Harri Helin, piirisihteeri
LISÄTIEDOT: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh. 213 13 17