18.2.1998
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri r.y. kannattaa lämpimästi ympäristöministeriön esitystä Natura 2000:n lisäyskohteiksi sekä SPA-lisäyksiksi. Luonnonsuojelupiirin mielestä lisäyskohteitten määrä ja pinta-ala tulisi olla vieläkin suurempi, jotta Naturan tavoitteet täyttyisivät, sillä Naturan karsintaa on tehty kovalla kädellä (rajausten supistukset tai kohteitten poistaminen ohjelmasta). Naturan karsiminen on jo nyt vaarantanut usean lajin ja luontotyypin suotuisan suojelun tason toteutumisen, joten nykyisen esityksen lisäkarsiminen johtaisi surulliseen lopputulokseen. Karsintaa on tapahtunut muilla kuin Naturan hengen mukaisilla luonnontieteellisillä perusteilla, perusteet näyttävät usein olevan maanomistusoloihin liityyviä (yksityismaita) tai muita kriittistä tarkastelua kestämättömiä perusteita.
Luonnonsuojelupiiri viittaa myös 12.11.1997 päivättyyn Natura-kannanottoon (mm. Turun Sanomat 13.11.1997 ja Helsingin Sanomat 13.11.1997), jossa piiri toi esiin huolensa Naturan karsimisen seurauksista maakunnassa. Tässä kannaotossa piiri oli erityisen huolissaan metsistä, soista, lintuvesistä, lehdoista ja kalliosta sekä harjuista. Rajausten supistaminen ja alueiden karsinta näitä luontotyyppejä edustavissa kohteissa on ollut paikoin rajua. Esimerkiksi ekologisesti ja monimuotoisuuden kannalta tärkeät soiden reuna-alueet on karsittu useassa kohteessa kokonaan tai suurelta osin pois. Erityisesti Karhunperänrahkan karsinta on ollut kohtuutonta. Ohessa kannoton tiivitelmä tärkeimmistä kohteista, joita EI TULE SUPISTAA NATURASSA:
Laitilan metsät (Laitila, Mynämäki, Mietoinen
Kivijärven metsät (Vehmaa, Laitila, Mynämäki, Mietoinen)
Pyhämaan Kuljun vanha metsä (Uusikaupunki)
Karhunperänrahka (Marttila, Halikko)
Pomponrahka (Turku)
Kurjenrahka (Turku, Mynämäki, Masku, Vahto; Nousiainen, Yläne, Pöytyä, Aura)
Vaskijärvi (Yläne, Mynämäki)
Ruissalo (Turku)
Särkisalon kalkkikalliot (Särkisalo)
Mietoistenlahti (Mietoinen, Mynämäki, Askainen, Lemu)
Sjölax (Kemiö)
Lautvesi (Uusikaupunki)
Viurilanlahti (Halikko, Salo)
Hyyppärän harjualue (Kiikala, Somero, Suomusjärvi , Nummi-Pusula)
Säkylänharju (Säkylä, Köyliö, Alastaro, Oripää, Vampula)
LUONNONSUOJELUPIIRIN EHDOTTOMAT LISÄYKSET NATURAAN:
Västanfjärdin Galtarbyviken
Yläneen Huvituksen-Pitkäkallion alue
Uudenkaupungin Sirppojoen suiston vanha metsä
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri viittaa myös 3.6.1997 päivättyyn ympäristökeskukselle toimitettuun Natura-lausuntoon. Millä tavalla piirin esitykset ja myöhemmät kannanotot on huomioitu alueellisessa ympäristökeskuksessa ?
Luonnonsuojelupiiri kannattaa SPA -lisäysmerkintöjä maakunnan lintuvesikohteille, jotta linnustollisten (pesimä- ja muutonaikainen linnusto) suojeluarvo voidaan parhaiten huomioida hoito- ja käyttösuunnitelmien sekä suojelumääräysten laadinnassa. SPA -merkintää ollaan ehdotettu seuraaviin kohteisiin: Seilin saaristo, Keistiön Fladat, Kiskonjoen vesistö, Saaristomeri, Houtskarin pohjoiset saaret, Mustfinnöträsket, Langstedt, Lohm-Kulm-Ängö, Pyhäjärvi. Valitettavasti näissäkin arvokkaissa kohteissa on tehty haitallisia karsintoja, merkittävimpänä karsinnant Saaristomerellä ja Örön saaren jättäminen pois Naturasta:
Dragsfjärfin Örö; "Yksi ulkosaaristovyöhykkeen hienoimmista kohteista. Örön länsiranta on luontoarvoiltaan monipuolinen ja täysin korvaamaton. Alueella esiintyy useita uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja sekä luontotyyppejä. Kohde on myös merkittävä lintujen pesimä- ja muuttoalueena. Alueiden suojelu ja käyttö voidaan toteutettaa puolustusministerön päätöksellä. Alue kuuluu Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueeseen."
Luonnonsuojelupiiri viittaa myös kannanottoonsa 30.9.1997 (mm. Helsingin Sanomat ja Turun sanomat 1.10.1997):
Saaristomeri on maamme upeimpia ja monimuotoisimpia alueita, jonka luonnosta, lajistosta ja vesialueista Suomella on erityisvastuu. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri on huolestunut ympäristöministeriön aluekeskuksille 30.6. lähettämän ohjekirjeen yhteisöoikeuden vastaisuuksista ja sen mahdollisesti aiheuttamista karsimisista Natura -verkostoon Saaristomerellä. Luonnonsuojelupiiri muistuttaa, että Natura-alueet tulee perustaa vain ja ainoastaan luonnontieteellisin perustein.
Saaristomeren alueella esiintyy peräti 46 luontodirektiivin luettelemaa luontotyyppiä, joista 15 on priorisoituja (erityisen arvokkaita biotooppeja) ja 59 direktiivien suojeltavaksi määräämää eliölajia.
Saaristomeren luontotyyppeihin kuuluvat mm. fladat ja kluuvit, variksenmarjadyynit, matalakasvuiset rantaniityt, kuivat niityt ja pensaistot kalkkipitoisilla alustoilla, kalkkivaikutteiset kalliokedot, runsaslajiset tuoreet ja kuivat niityt, lähteet ja lähdesuot, monentyyppiset suot ja vanhat metsät.
Saaristomeren alueelta tunnetaan vähintään 121 kansallisesti uhanalaista lajia, joista lähes puolet sisältyvät myös direktiiveihin. Saaristomeren lajistoon kuuluvat mm. halli, itämerennorppa, saukko ja merikotka ja lukuisa joukko muita uhanalaisia lintuja, kuten räyskä, ruisrääkkä ja pikkutikka ja putkilokasveja, kuten pikkunoidanlukko, meritatar ja merivehnä sekä uhanalaisia sammalia, jäkäliä ja sieniä.
Ympäristöministeriön tuleekin esittää ministerityöryhmälle Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esittämän Natura -ehdotuksen (maata 6 100 ha, vettä 37 500 ha) LISÄKSI alla lueteltuja uusia alueita, sillä aluekeskuksen esitys ei yksin riitä turvaamaan kaikille Saaristomeren alueella esiintyville luonto- ja lintudirektiivissä luetelluille lajeille ja luontotyypeille suotuisan suojelun tasoa. Tämä on erityisen tärkeätä myös siksi, että merialueiden suojelu on ollut aikaisemmin puutteellista erilaisissa suojeluohjelmissa.
Luonnonsuojelupiiri muistuttaa, että Saaristomerellä Naturan tärkeimpinä toteuttamiskeinoina ovat vanhoina suojelualueina Saaristomeren kansallispuisto, lehtojen- ja harjujensuojeluohjelmien kohteet, armeijan alueet ja kaavavaraukset sekä vesilaki. Uusia aiemmin suojelemattomia alueita on aluekeskuksen keväisessä ehdotuksessa suhteellisen vähän.
LUONNONSUOJELUPIIRIN VAATIMUKSET
Seuraavat kohteet tulee toteuttaa luonnonsuojelulailla, jotta niiden lehtojen ja perinnebiotooppien hoito ja uhanalaisten lajien suojelu toteutuu:
KORPPOO
Korppoon Kälön pääsaaren Söderbergenin länsirannan saarnialue sekä Korppoon Hässlön Kvarnkilin ja Sandvikenin välinen lehto.
NAUVO
Nauvon Kopparholmin puiston vesialueen sisällä oleva palsta, Nauvon Gullkronan länsiosan rakennuslailla suojellut saaret ja kyläsaaresta Östergårdin alue. Alueella on lintuluotoja, niittyjä ja perinnemaisemia.
DRAGSFJÄRD
Dragsfjärdin Hiittisten Tjugholmenin lehtosaari, jolla esiintyy useita kasviharvinaisuuksia.
Lisäksi Nauvon Trunsön-Sandholmenin ja Borstön kylien eteläreunalla olevan hylkeiden suojelualue tulee ulottaa liikkumisrajoitusten toteuttamiseksi ainakin 1 merimaili puiston yhteistoiminta-alueen etelärajan eteläpuolelle.
Luonnonsuojelupiiri ehdottaa uutena alueena Naturaan Helcomin esityksen mukaisesti Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen koko vesialuetta. Vain tämä rajaus (300 000 ha) voi estää varmuudella saaristoluontoa pilaavat hankkeet, kuten kalankasvatuksen ja vedenalaisen soranoton. Alueen sisällä olevat arvokkaimmat vesialueet tulee suojella luonnonsuojelulailla.
Saaristomerellä kohteiden mahdollinen karsiminen ja alueiden supistaminen merkitsisi Suomen maailmanlaajuisesti arvokkaimpiin kuuluvien luonnonalueiden ja eliölajien laajaa lainsuojaamattomuutta ja tuhotumista ja luonnonsuojelun kansallisten kustannusten kasvua.
Arvokkaiden lintuvesien rajauksessa tulee muistaa (piirin lausunto 3.6.1997):"Monien lintuvesien suojeluohjelman kohteiden rajaus on nyt huomattavasti parempi ja ekologisesti kestävämpi kuin aiemmin, esimerkkinä Suomusjärven Anerionjärvi. Erityisesti kansainvälisesti tärkeisiin lintuvesikohteisiin, joilla on Euroopanlaajuinen merkitys, tulee sisällyttää "puskurivyöhykkeet" eli arvokkaimmat reuna-alueet, jotta suojeluarvot säilyisivät tulevaisuudessakin. Useat alueet vaativat lisäksi inventointeja hoidon suunnittelun pohjaksi. Tärkeätä on rajata mukaan lintujen levähdys- ja ruokailualueinaan käyttämiä peltoja ja rantaniittyjä (esimerkiksi Kemiön Sjölax, Halikon Viurilanlahti jne.). Lintulahtien ja niitä ympäröivien peltojen ja rantaniittyjen välillä on selvä vuorovaikutussuhde; linnut käyttävät niitä ruokailuun ja lepäilyyn, ilman niitä lintulahden arvo romahtaisi. Nimenomaan pellot korvaavat Varsinais-Suomesta lähes kokonaan kadonneita rantaniittyjä. Samoin on tärkeätä rajata mukaan riittävästi rantametsiä, ja Varsinais-Suomessa myös tammimetsiä ja tammihakoja, joissa luonnon monimuotoisuus on maamme korkeimpia.
Myös useat tärkeät lintuvedet ovat kärsineet rajausten supistamisista kohtuuttomasti. Edellä mainittuja rajausperiaatteita on rikottu mm. Taivassalon Kolkanaukolla, Kiikalan Omenajärvellä, Uudenkaupungin Lautvedellä ja Kuljussa, Suomusjärven Anerionjärvellä. Lintuvesien suojelukeinot tulee säilyttää keväisen ehdotuksen mukaisesti entisellään. Liian "heppoiset" suojelukeinot saattavat johtaa lintuveden suojeluarvon häviämiseen.
Luonnonsuojelupiiri toivoo myös mahdollisuutta osallistua alueiden suojelumääräysten ja hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimiseen.
Tärkeätä olisi saada SPA-merkintä myös Uudenkaupungin Ahmasvedelle (sisältää Alhontaajärven), jossa on rikas pesimälinnusto (esimerkiksi ruisrääkkä, pikkutikka, huuhkaja)ja huomattava muutonaikainen merkitys (joutsenet, monet vesilinnut ja kahlaajat) linnustolle.
Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry.
Virpi Lemmetyinen, puheenjohtaja Seppo Häkkilä, varapuheenjohtaja
LISÄTIEDOT: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri r.y., Martinkatu 5, 20810 Turku. Puh. (02) 2355 255, fax (02) 2355 244, Email; turku@sll.fi