Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, PL 326, 90101 Oulu
12.1.199
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, PL 124, 90101 Oulu
Suunnitteluprosessin lähtökohdaksi mainitaan tavoite löytää ratkaisu koko Kuusamon alueen jätevesien käsittelylle siten, että valittava menettely on kokonaisuuden kannalta paras ja pitkälle tulevaisuuteen kestävä. Erityisenä tavoitteena on ollut ratkaista jätevesien käsittely siten, että jätevesien negatiiviset ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Tavoitteeseen pääsemiseksi tämän ympäristövaikutusten arviointiprosessin on ollut tarkoitus tuottaa aineistoa ja tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Arvioinnin lähtöoletuksena on ollut myös jätevesimäärien kasvaminen huomattavasti lähivuosikymmeninä.
Täyttääkseen asetetut tavoitteet tekijät ovat valinneet keskeisimmäksi selvitettäväksi ja arvioitavaksi vaihtoehtoisten purkupaikkojen nykytilan ja siinä tapahtuvat oleelliset muutokset siinä tapauksessa, jos vesistö valitaan jätevesien purkuvesistöksi. Siltä osin selostus antaa tarkoituksenmukaista tietoa päätöksentekoa varten. Valittujen vaihto-ehtojen ominaispiirteet ja ympäristötilan muutokset jätevesipäästöjen seurauksena tulevat hyvin ilmi muutaman perustekijän vaikutusten arvioinnilla. Arviointiprosessin lähtötavoite jätevesien purkuvesistön kartoittamisesta täyttyy. Prosessin lopputuloksena on mahdol-lista valita toteuttamiskelpoinen vaihtoehto jatkoselvityksiä ja -suunnittelua varten.
Arvioinnin lähtöoletus jätevesimäärien kasvamisesta huomattavasti lähivuosikymmeninä on yksioikoinen. Prosessin osana olisi ollut syytä kartoittaa keinoja vähentää jätevesien määrää ja arvioida sen vaikutusta purkuvesistön tilaan. Yhteiskunnallisesti vakavasti otettava kestävän kehityksen periaate edellyttää tässä tapauksessa nimenomaan haittoja ajan mittaan vähentävien toimintatapojen kartoittamista. Jätelainkin mukaisesti ensisijaista on jätteen synnyn vähentäminen. Periaatteen konretisoimiseksi hankekohtainen YVA-menettely on avainasemassa. Perinteisten ratkaisujen ohella olisi tullut selvittää esimerkiksi mahdollisuudet lietemäärien vähentämiseen (biojätteen kompostoinnin ja komposti-käymälöiden käyttöönoton tai arviointiselostuksessa sivulla 97 mainittujen tyyppisten ratkaisujen vaikutukset).
Muiltakin osin arviointiprosessin tavoitetta tuottaa aineistoa ja tietoa päätöksenteon pohjaksi on laiminlyöty. Selostuksen puutteena on erityisesti haitallisten vaikutusten ehkäisyn, rajoittamisen ja kompensointimahdollisuksien olematon tarkastelu. Erityisesti mainittu tarkastelu olisi tuonut oleellista lisätietoa ja sisältöä II a -vaihtoehtoon (Munakkapuro), jossa jätevesien purkuvesistö säilyisi ennallaan (Torankijärvi). Kompen-sointimahdollisuus tässä yhteydessä tarkoittaisi elinympäristön kunnostamista.
Torankijärven kunnostussuunnitelmista mainitaan, mutta niiden sisällöstä ja aikataulusta ei kerrota. Sen verran selostuksessa todetaan rehevöityneistä vesistöistä kertyneestä tutkimus- ja kokemusperäisestä tiedosta, että jätevesipäästöjen loppuminen ei toden-näköisesti vielä parantaisi Torankijärven tilaa, vaan siihen tarvittaisiin huomattavia lisätoimenpiteitä. Siten II a -vaihtoehdossa olisi ollut asiallista selvittää seikkaperäisemmin mahdollisuuksia järven tilan kohentamiseksi siinä tapauksessa, jos Torankijärvi säilyisi jätevesien vastaanottovesistönä. Selostuksen mukaan uuden laitoksen ja jätevesien jälkikäsittelyn johdosta haitallisten päästöjen määrä joka tapauksessa vähenisi siitä huolimatta, että jätevesimäärät kasvaisivat yhteiskäsittelystä ja kulutuksen kasvusta johtuen. Vaihtoehtojen vertailussa vaihtoehdon huonoiksi puoliksi mainitaan muun muassa suuri haitankärsijäjoukko ja virkistyskäytön, maiseman ja järven tilan säilyminen nykyisellään. Jos ja kun järven tilan koheneminen ei ole kiinni jätevesipäästöistä, tarvittavien kunnostustoimien perusteellisempi käsittely vaihtoehdon yhteydessä olisi täyttänyt prosessin vaateet ottaa huomioon toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan.
Haittojen lieventämisen lisäksi riskejä on arvioitu selostuksessa ylimalkaisesti. Esimerkiksi purkuvesistöön päätyvien päästöjen kemiallista koostumusta ei ole arvioitu kuin ravinteiden osalta. Soilun vaihtoehtoon eritysipiirteenä liittyvä pohjaveden pilaantumis-riski olisi vaatinut tarkempaa selvittämistä ja havainnollisempaa tulosten esittämistä. Siirtoputkissa ilmenevien mahdollisten ongelmien ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu, vaikkakin käytössä ilmeneviä riskejä on ohimennen mainittu. Ylipäänsä joihinkin vaihtoehtoihin liittyvien pitkien siirtoputkien rakentamisen ja käytön ympäristö-vaikutukset on jätetty kokonaan arvioimatta. Pintavalutuskenttien toimivuus perustuu edelleen vähäiseen kokemukseen ja tutkimustietoon. Tiedossa kuitenkin on suuri toimivuuden paikallinen ja ajallinen vaihtelevuus, mikä on ilmeinen riski. Selostus ei myöskään anna mitään arviota eri vaihtoehtojen ylläpito- ja käyttökustannuksista. Esimerkiksi energiankulutuksessa järjestelmän ylläpitämiseksi on suuriakin eroja. Vaihtoehtojen vaikutukset muihin elinkeinoihin myös vaihtelevat, mikä on epävarmuus- ja riskitekijä niin elinkeinojen harjoittajille kuin itse hankkeellekin.
Aiheen suuren yleisen mielenkiinnon huomioon ottaen asian havainnollistamiseen ja ymmärrettävyyteen ylipäänsä olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkiksi vaihtoehtojen jätevesipäästöistä seuraavien ja nykytilaisten ravinnemäärien ja tulosten limnologisten vaikutusten esittäminen rinnakkain yhteenvetotaulukoina olisi lisännyt ''mikrogrammaluetteloiden'' hahmottamista ja antia.
Luonnonsuojelupiirin mielestä ympäristövaikutusten arviointiprosessin tuloksena voidaan todeta, että ensinnäkin jätevesien yhteiskäsittely on järkevin toimintatapa. Siten kaikki tuotetut jätevedet voidaan käsitellä uusimmalla tekniikalla ja tehokkaimmin. Rukan alueen kasvavat jätevesimäärät, matkailukeskuksen ympäristöimagon ja -taseen kohentaminen ja ennen kaikkea karun ja arvokkaan Kitkan suojeleminen jätevesikuormitukselta vaativat joka tapauksessa lähivuosina uusia toimia alueen jätevesien käsittelemiseksi. Rukalta tarvittavasta pitkästä siirtoputkesta huolimatta kestävin ratkaisu on koko kunnan jätevesien käsittely keskitetysti.
Toiseksi uuden laitoksen rakentaminen uudelle paikalle on tarpeen, jotta laitoksen yhteyteen voidaan perustaa tarpeelliset jälkikäsittelykentät, kuten purku-, bioenergian-tuotanto- ja kompostointikentät.
Vaihtoehtojen vertailussa on epäjohdonmukaisesti jaettu plussia ja miinuksia.
Luonnonsuojelupiirin vertailussa esitetyistä vaihtoehdoista II a on toteuttamiskelpoisin. Se on kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Jätteet käsitellään lähellä niiden syntypaikkaa, luonnonvarojen kulutus on vaihtoehdossa pienin ja ihmistoiminnan vaikutukset ovat niiden aiheuttajien nähtävillä. Ympäristövalistuksen ja kunnallisen ympäristönsuojelun edistämiseksi II a -vaihtoehto on myös oikea valinta.
Taajaman viihtyisyyden ja terveellisyyden ja Torankijärven virkistyskäytön parantamiseksi tarvitaan joka tapauksessa erityisohjelma järven tilan parantamiseksi. Hankkeen toteuttamiseen tuleekin liittää tuloksellinen vesiensuojelusuunnitelma, joka tuloksellisena ajan myötä palkitsee kuntalaisten panoksen mahdollisimman tehokkaan ja monipuolisen jätevesiensä käsittelyn ja ympäristön kunnostuksen hyväksi.
Vaihtoehto II c eli Suoralamminahon alue on ongelmallisin vaihtoehto kaikin tavoin. Se ei toteuta kestävän kehityksen periaatteita. Se on ekologisesti järjetön, kallis ja kuluttava toteuttaa, ylläpitää ja käyttää, sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ja imagollisesti erittäin negatiivinen.
Vaihtoehdossa II b jätevesien käsittely tapahtuisi taajaman lähiympäristössä. Purkuvesistönä olisi Torankijärven viereinen Säynäjäperä, mistä vaikutus ulottuisi Kuusamojärvelle voimakkaammin kuin sisävesialtaanomaisesta Torankijärvestä. Kuusamo-järven virkistyskäytön kehittämiseen ja vesiensuojelun edistämiseen panostaminen ilman suoraa jätevesivaikutusta on ekologisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltua.
Kansalaisten ympäristötietoisuus meillä ja muualla kehittynee siten, että tulevaisuudessa taajamassa sijaitseva moderni jätevesien puhdistuslaitos jälkikäsittelykenttineen on todennäköisesti haluttu vierailukohde. Ekologisesti sietämätön ''poissa silmistä, poissa mielestä'' -tyyppinen ratkaisu, jonka seurauksena pilattaisiin erämainen ja karu vesistö vaatisi puolestaan peittelyä ja vähättelyä sellaisesta yhteiskunnallisesti keskeisestä asiasta kuin jätevesien käsittelystä puhuttaessa. Torangin imago sen paremmin kuin tilakaan ei siten välttämättä säily negatiivisena II a -vaihtoehdon toteutuessa. Toranki on kunnostettava taajamajärveksi siedettäväksi niin, että selostuksessa mainitun tyyppinen virkistäytyminen lähiluonnossa, kuntoilu, kävely, lintujen tarkkailu on miellyttävää.
Jätevesien synty ja niiden käsittely on osa ihmisyhteisön arkitoimintaa ja tehtävä asutuksen piirissä, mutta siten, että haittoja ehkäistään viitseliäästi ja tuloksellisesti ja siten, että koko järjestelmä tähtää jätemäärien ja haittojen vähittäiseen vähenemiseen.
Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri