20.9.1998
Kainuun suot ovat enenevässä määrin joutumassa turvetuotannon hampaisiin. Silti ainoatakaan suoyvaa ei Kainuussa ole tehty tai meneillään. Luonnontilaiset Vuolijoen Humpinsuo ja Joutensuo ovat tuoreita esimerkkejä ympäristöviranomaisten arkailusta vaatia ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tai edes asiantuntevaa luontoarvojen inventointia. Sen seurauksena yksioikoinen vesioikeusprosessi on päättänyt soiden kohtalosta kuunnellen ainoastaan turvetuottajaa.
Onnettoman tapahtumaketjun juuret ovat ympäristöministeriön ja Vapon välisessä etukäteisessä sopimiskäytännössä. Joutensuon tapauksessa neuvonpito johti byrokraattiseen kaaokseen, jonka seurauksena vesiylioikeus on vedonnut olemattomiin tai pahasti vanhentuneisiin asiapapereihin ja sopimuksiin, Metsähallitus on rikkonut valtion maaomaisuuden luovutusta koskevaa lakia, lukemattomien tahojen oikeutta tulla huomioon otetuksi on poljettu, kunnan ja alueviranomaisten yli on kävelty, arvokasta luontoa uhkaa tuho eikä vesiensuojelua voida edistää.
Vesioikeudessa ovat vastakkain turpeen helposti laskettava markkamääräinen arvo ja paikallisten ihmisten ja luonnonystävien moninaiset aineelliset ja aineettomat arvot. Jälkimmäisiä ei vesioikeudessa noteerata. Vesistövaikutuksetkin jäävät arvailujen varaan. Joutensuon osalta Pohjois-Suomen vesioikeus on jättänyt täysin huomiotta myös yleisen edun nimissä puhuvan Kainuun ympäristökeskuksen muistutuksen suon luonnonarvoista ja hankkeen vesistövaikutuksista. Jos muistutus olisi otettu huomioon, lupa olisi tullut evätä vesilain 2. luvun 5. § perusteella, jonka mukaan ''Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luontosuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja''.
Oikeustaju vaatii moniarvoista käsittelyä ajantasaisin tiedoin. Lähikuukausina voimaan astuvien muutosten myötä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aloittamiseksi suolla ei enää vaadita edes luonnontilaisuutta ja hehtaarit putoavat 200:sta 150:een. Käytäntö olisi saanut muuttua ennen kuin laki. Harkintavaltaa keinotekoinen määräalasääntö ei kahlitse.
Ympäristöviranomaisten ja turvetuottajien roolit on aika selkeyttää. Turvetuotannon edistäjänä toimikoon vain tuottaja itse ja viranomainen hoitakoon roolinsa yleisen edun ja toiminnan valvojana. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käyttöä soiden hyödyntämishankkeissa voidaan aluetasolla asiallisesti harkita, kun päättävä viranomainen, ympäristöministeriö ei ole sitonut käsiään liian likeisellä yhteistyöllä. Suomen hallitusmuodon mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon. YVA on tyytymättömyyden torjunnan työväline.
LISÄTIEDOT: puheenjohtaja Virpi Juvonen, Kainuun luonnonsuojelupiiri, puh. 6871103 tai aluepäällikkö Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskus, puh. 3115 828.
1. Lain oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia mukaan omaisuutta, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on erittäin huomattava, ei saa luovuttaa. Metsähallituksen maankäytön periaatteiden mukaan Metsähallituksen maanhankinta ja -luovutus tähtäävät maaomaisuuden laadun ja tuottavuuden sekä luonnonsuojelun edustavuuden parantamiseen. Maa-ainesten jalostuksessa ja kaupassa otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja huolehditaan siitä, että ottosuunnitelmat ja maisemointi ovat mallikelpoisia.
Metsähallitus on vuokrannut Joutensuon Vapolle 1986. Sitä ennen Metsähallitus oli ojittanut Joutensuon luoteispäässä olevaa lettorämettä, joka on uhanalainen suotyyppi. Metsitys epäonnistui ja Metsähallitus luovutti suon turvetuotantoon, vaikka oli sen aiemmin omalla päätöksellään rauhoittanut.
2. Vuonna 1987 ympäristöministeriön edustajat sopivat Vapon kanssa, että Joutensuo voidaan ottaa turvetuotantoon Pyhäjärven Haudannevaa korvaavana kohteena, vaikka Joutensuolla on todettu olevan luontoarvoja.
Vuonna 1995 ympäristöministeriön ja Vapon edustajat sopivat, että Joutensuolla ei ole turpeennostohankkeille tiedossa olevien luontoarvojen perusteella estettä. Samalla sovittiin, että vielä seuraavana kesänä selvitetään uhanalaisen kaitakämmekän säilyttämis-mahdollisuudet ja turpeennoston toimintaedellytykset.
Vuonna 1996 7.6. ympäristökeskusken ja Vapon edustajat kävivät suolla ja totesivat uhan-alaiset ja edustavat suotyypit. Kaitakämmekkä ei ollut vielä kukassa. Vesioikeudessa olevien hakemuspapereiden mukaan muuta luontoinventointia tai kaitakämmekän suojelusuunnitelmaa ei ole tehty. Varsinaista linnuston inventointia ei ole tehty, vaikka suo on tunnettu hyvänä lintusuona. Sellaisena ei voi pitää lintuharastajan lyhyttä, pesimäaikaista piipahdusta.
Joutensuon luonnonarvot olivat siten edelleen selvittämättä, kun suon edellytyksiä turvetuotantoon alettiin käsittelemään vesioikeudessa.
3. Vesiylioikeus on kuitenkin perustanut päätöksensä pitää sellaisenaan vesioikeuden päätös voimassa oletukseen, että Metsähallitus on valtion edustajana selvittänyt luonnonarvot eli vuoteen 1986 mennessä. ''Vesioikeuden päätöksen perustelujen lisäksi vesiylioikeus viittaa Joutensuon luonnonarvojen merkityksen arvioinnissa siihen, että Metsähallitus on valtion edustajana voinut vuokrata Joutensuota turvetuotantokäyttöön vain edellytyksin, että vuokrattavan alueen merkitys luonnonsuojelun kannalta ei ole erittäin huomattava. Myös ympäristöministeriö on hyväksynyt alueen käyttämisen turvetuotantoon''. Vesiylioikeudessa Kainuun luonnonsuojelupiiri ja paikalliset ihmiset valittivat yvan puutteesta ja Kainuun ympäristökeskus luvan perumista kielteisten vesistövaikutusten ja merkittävien luonnonarvojen takia.
4. Kunta on kannattanut suon suojelua osana Talaskankaan suojelualuetta.
5. Paikalliset ihmiset ovat huolissaan Vuottolahden tilasta ja vihaisia turvetuotannon laajenemisesta yhä uusille soille. Vuottolahti on vesistön tilaltaan Oulujärven heikoimpia vesialueita, mikä johtuu lahden sulkeutuneisuudesta ja siihen viime vuosikymmeninä kohdistuneesta kuormituksesta. Veden laadun heikkeneminen on näkynyt rehevyystason nousuna ja humuspitoisuuden lisääntymisenä. Ympäristöviranomaisten ja turvetuottajien käsitykset turvetuotannon vesistövaikutuksista ja vaikutusalueen laajuudesta poikkeavat toisistaan merkittävästi. Vesioikeus on uskonut turvetuottajien tietoja ja arvioita. Vuottolahtea varten on laadittu vesiensuojelun toimenpideohjelma. Vesistön tilan paraneminen on nykyisin keskeinen vesiensuojelun tavoite. Nykytilan ylläpidon sijasta tavoitellaan kuormitustason laskua ja vesistön tilan kohenemista. Vesioikeus on jättänyt asian huomiotta.
6. Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri on laatinut Joutensuolle kuntoonpanosuunnitelman vuonna 1989. Virasto on myös kaivanut suolle laskuojan tutkiakseen suon valumavesien pitoisuuksia. Aiemmin vesipiirin ja sittemmin vesi- ja ympäristöpiirin tapa valmistaa valtion varoin suo turvetuotantoa varteen kuntoon eli ojittaa ja rakentaa vesiensuojelujärjestelyt on työllistänyt suuressa määrin viraston työntekijöitä suunnittelussa ja tuonut työllistämisrahoja viraston käyttöön. Viraston hyötyminen tuotannosta ja ristiriitaiset roolit ovat vaikeuttaneet entisestään muiden kuin turvetuottajien intressien tasapuolista huomioon ottamista. Vesioikeuskäsittelyäkin on pitänyt aiemmin virka-apupyynnöin hakea. Virastolle on riittänyt pelkkä ilmoitus.
7. Veisoikeudessa Joutensuota koskeneen hankkeen ympäristövaikutuksia sen enempää kuin asianosaisten esiin tuomia näkökohtiakaan ei ole vaivauduttu pohtimaan sen pitempään, vaan pykäliä on tulkittu siten, että juttu saadaan mahdollisimman nopeasti hakijalle myönteiseen ratkaisuun. Sen seurauksena Vuottolahden valuma-alueelle on muodostumassa noin 800 hehtaarin tuotantokeskittymä, joka ei voi olla vaikuttamatta merkittävästi lahden jo ennestään kuormittuneeseen tilaan. Keskittymän tuotantopinta-ala on yli 20 prosenttia Kainuun koko tuotantoalasta.
8. Viranomaisten ja turvetuottajien käytäntö sopia turvetuotantoon varattavista soista juontaa 70-luvun energiakriisiin, jonka jälkeen Suomessa alettiin satsata turpeen hyödyntämiseen. Varaukset elävät edelleen muun muassa seutukaavoissa. Kaikki varauksessa olevat suot on käytävä uudelleen läpi ja tehdä niistä luontoinventoinnit ja poistaa tulosten perusteella soita varauslistalta, jos luontoarvot sekä vesiensuojelu ja alueellinen suoluonnon voimakas hyödyntäminen sitä edellyttävät. Humpinsuo ja Joutensuo sijaitsevat keskittymäalueella, johon suoluontoa jää vähän jäljelle.
9. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin teko olisi ollut esimerkiksi näissä Humpinsuon ja Joutensuon tapauksissa todella perusteltuja. Ympäristöministeriön sopimistapa on estänyt alueellisia viranomaisia tekemästä työtään asiallisesti. Vesioikeudet ja korkein hallinto-oikeus tulkitsevat yvalakia kirjaimellisesti. Harkintavalta on alueellisella ympäristökeskuksella. Päätöksen vahvistaa ympäristöministeriö. Hehtaarit eivät lainkaan määrää harkintavaltaa, jota voi hyvinkin luovasti soveltaa. Humpinsuon turvetuotantoalueen kokonaispinta-ala on sitä paitsi 264 hehtaaria. Tuotantokelpoisen kentän koko on 131 hehtaaria. Tuotantokenttä sijaitsee suoaltaan keskellä siten, että ympäristövaikutusten arviointi olisi ollut perusteltua tehdä koko suon alalta. Tuotannon suota muuttava vaikutusalue on aina vähintään puolitoistakertainen tuotantoalueeseen verrattuna. Vesioikeudet ovat kuitenkin tyytyneet turvetuottajan kikkailuun tuotantoalueen koosta. Lisäksi tuotantoalaa voidaan kasvattaa myöhemmässä vaiheessa. Vesistövaikutusten vaikutusalueesta on olemassa toisistaan voimakkaasti eriäviä käsityksiä. Vesioikeus perustaa päätöksensä turvetuottajien ilmoitukseen vesistövaikutuksista. Turvetuottajan asema nojaa kuitenkin vain siihen, että kunkin vesistössä vaikuttavan osatekijän osuutta on vaikea todistaa. Vesistövaikutuksia arvaillaan pohjautuen parilta kuivimmalta kesältä kerättyihin keskiarvoihin ja oletuksiin. Vesiensuojelujärjestelyt toimivat joka suolla eri tavalla. Pintavalutuskenttä tukkeutuu pikku hiljaa jne. Mihinkään näihin seikkoihin vesioikeus ei tartu.
Molempien soiden osalta yvaa olisi painottanut myös turvetuotannon keskittyminen alueelle. Humpinsuon lähellä on asutusta ja Joutensuon suunnitellun tuotantokentän vieressä on järvi. Joutensuo on laaja suoalue, jonka arvo luonnontilaisena on suuri ilman uhanalaisia suotyyppejä ja lajejakin.
Pohjois-Pohjanmaan puolella turvetuottajat ovat itse ilmoittaneet selvittävänsä joka suolta luontoarvot ja ympäristöviranomaiset ovat ilmoittaneet moneen otteeseen niitä aina vaativansa. Luontoinventoinnit ovat siten käsitettävä normaaliksi toiminnaksi. Kovin erilainen käytäntö naapurissa ei ole järkevää. Turvetuotanto on voimakkaassa kasvussa myös Kainuussa ja joillekin alueille on muodostumassa tuotantokeskittymiä.