18.6.1998 (Ympäristöministeriölle)
Tampereen kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 27.5.1998 pykälässä 109 kantakaupungin yleiskaavasta. Päätös on lainvastainen. Kuntalaisia ei ole kuultu. Luontoarvoista ja ympäristöselvityksistä ei ole välitetty ja ne ovat puutteellisia ja heikkotasoisia. Kulttuuri- ja sosiaaliset arvot on unohdettu.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys hakevat päätöksen kumoamista.
1) Tampereen kantakaupungin yleiskaava palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi
tai jätetään vahvistamatta seuraavien täydennysalueiden osalta:
* 336 ja 337 Lahdesjärven itäpuolinen metsäalue (Lahdesjärven liito-oravametsä)
* 557 Tahmelan ranta-alue (Tahmelan ryytimaa)
* 313 & 329 & 335 Hervantajärven pohjoispuoli (Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue)
* PY Iidesjärven itäpää
* 534 Tohlopin Rasonhakan lehtometsä
* 415 Rantaperkiön kasvimaa-alue
2) Yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaavan alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriöön vahvistettavaksi.
3) Tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.
Taustaa: Kaupunkisuunnittelutoimikunta teki Tampereen yleiskaavan 1988 tarkistamispäätöksen 19.12.1989. Kaupunkisuunnittelutoimikunta hyväksyi kantakaupungin yleiskaavaluonnoksen 1992. Suunnitelma oli nähtävillä joulukuussa 1992 ja siitä hankittiin ennakkolausunnot. Luonnoksesta jätettiin 93 mielipidettä ja 19 ennakkolausuntoa, jotka käsiteltiin kaupunginhallituksessa toukokuussa 1993.
Valtuusto hyväksyi 1994 Tampereen kaupungin kehittämisen yleistavoitteet, joiden mukaan päämääränä on kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen säilyttäen kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö.
Tehtävänanto on ristiriitainen. Toisaalta tiivistetään ja rakennetaan viimeiset puistot ja viheralueet. Toisaalta niitä pitäisi säilyttää.
Yleiskaavaehdotus hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 2.1.1996 ja se oli nähtävänä 29.1. - 29.2.1996 välisen ajan.
Yleiskaavaehdotuksesta jätettiin 83 muistutusta, joista 2 myöhästyneenä sekä 22 lausuntoa, joista yleiskaavayksikön toimesta laadittiin tiivistelmät, vastineet ja toimenpide-ehdotukset.
Kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan 10.3.1997 yleiskaavaehdotuksesta saadut muistutukset, lausunnot ja toimenpide-ehdotukset. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 12.3.1997 Tampereen strategian ja sen osana tiivistävän maankäyttöstrategian, johon yleiskaavaehdotuksen maankäyttösuunnittelu perustuu. Kantakaupungin yleiskaavaehdotus valmistui 9.5.1997.
Yleiskaavaehdotuksen ympäristövaikutusten tarkastelua täydennettiin tarkistetun yleiskaavaehdotuksen pohjalta.
Vasta tässä vaiheessa alettiin tarkastella ympäristövaikutuksia. Erilaiset ympäristöselvitykset onkin tehty jälkijättöisesti ja vain liitetty asiakirjoihin. Yleiskaavaehdotuksen sisältöön ne eivät ole vaikuttaneet. Selvitykset ovat lisäksi suppeita ja matalatasoisia.
Kaupunginhallitus hyväksyi 17.11.1997 yleiskaavaehdotuksen asetettavaksi nähtäville RakA 29 §:n mukaisesti. Vuoreksen alue jätettiin suunnitelmassa selvitysalueeksi. Ehdotus oli nähtävillä 15.1. - 13.2.1998 välisen ajan.
Yleiskaavaehdotuksesta jätettiin nähtävillä oloaikana 338 muistutusta ja 20 lausuntoa, joista yleiskaavayksikön toimesta on laadittu tässä esitetyt tiivistelmät, vastineet ja toimenpide-ehdotukset.
Muistutusten määrä on Tampereen ennätys. Valtaosa muistutuksista keskittyi viiteen kohteeseen: Lahdesjärven liito-oravametsä (täydennysalueet 336 ja 337), Tahmelan ryytimaa (täydennysalue 557), Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue (kohteet 313, 329 ja 335), Kaukajärven Isolammin puisto (303 ja 304) sekä Tohloppijärven niitty (530 ja 531).
Lausuntojen ja muistutusten pohjalta kehitetty yleiskaavaehdotus valmistui 17.4.1998.
Yhtään yllämainituista kohteista ei oltu pudotettu listalta. Kaupunginvaltuusto merkitsi 27.5. kaksi kohdetta eli Hervantajärven pohjoisrannan (313) minimirajauksin sekä Kaukajärven Isolammin puiston (303 ja 304) selvitysalueeksi.
1) Lahdesjärven vanha liito-oravametsä:
Kerrostaloille ja pientaloille varatut täydennysalueet 336 ja 337 Lahdesjärven itäpuolisella metsäalueella pitää poistaa. Päätös on tältä osin lainvastainen.
Valtuusto jätti maan käytön suunnittelulle asettamat vaatimukset noudattamatta. Paikalla esiintyvälle liito-oravalle on lainsäädännössä määrätty suojelupakko (luonnonsuojeluasetus 23 §, luonnonsuojelulaki 49 §, rakennuslaki 22 § ja 29 §), joka jätettiin huomioon ottamatta.
Alueella oleilevat ja lisääntyvät liito-oravat käyvät ilmi ja löytyvät mm. Tampereen kaupungin omista luontoselvityksistä. Liitteenä olevasta lehtileikkeestä, Aamulehti 28.5.1998, käy ilmi, että apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen yritti kiistää liito-oravahavainnot vanhoina. Valtuutettu Johan Tast kuitenkin omassa puheenvuorossaan kertoi kahdesta tuoreemmasta havainnosta, joista toinen koski kuollutta poikasta. Näin ollen alueella pitää olla aikuisia liito-oravia. Se, että apulaiskaupunginjohtajan liito-oravatiedot olivat 80-luvulta osoittaa ympäristöselvitysten matalaa tasoa, suppeutta ja vanhentuneisuutta.
Liitteenä on lisäksi Jukka Syrjäsen kartta ja selvitys liito-oravan esiintymisestä alueella.
Yllämainitun perusteella valtuusto tiesi päätöstä tehdessään liito-oravan esiintymisestä ja ym. lakipykälien olemassaolosta. Päätös tehtiin näin tarkoituksella, uuden luonnonsuojelulain 49 §:n, luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n, rakennuslain 22 §:n ja 29 §:n sekä EU:n "liito-oravadirektiivin" testaamiseksi.
Asian ennakkotapausluonteen takia pyydämmekin Ympäristöministeriötä perehtymään tapaukseen erityisen tarkkaan.
2) Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue:
Pientalovaltaiset täydennysalueet 313 & 329 & 335 Hervantajärven pohjoispuolelta ja Makkarajärven alueelta tulee poistaa ehdotuksesta. Alueilla on vanhan metsän piirteitä ja ne toimivat Hervannan lähivirkistysalueina. Hervannan Sanomat, Esko Vuoristo ja Eila Sihvonen ovat tehneet kaupungille aloitteen Hervantajärven-Makkarajärven aluiden rauhoittamisesta luonnonsuojelulailla (liite 8).
Tehtyjen luontoselvitysten heikkoa tasoa todistaa se, että 8.6. paikallinen asukas ilmoitti Pirkanmaan ympäristökeskukselle liito-oravan majailevan myös Hervantajärven-Makkarajärven alueella. Tämä käy myös ilmi liitteenä olevasta Jukka Syrjäsen kartasta ja selvityksestä liito-oravan esiintymisestä alueella.
Valtuusto jätti maan käytön suunnittelulle asettamat vaatimukset noudattamatta myös Hervantajärven-Makkarajärven osalta. Liito-oravalle on lainsäädännössä määrätty suojelupakko (luonnonsuojeluasetus 23 §, luonnonsuojelulaki 49 §, rakennuslaki 22 § ja 29 §), joka jätettiin huomioon ottamatta.
3) Tahmelan kasvistollisia ja kulttuurisia arvoja omaava ryytimaa
Rakennuslain 135 §:n mukaan "Jos jotakin aluetta on sen sijainnin, luonnonkauneuden tai erikoisten luonnonsuhteiden tahi historiallisesti tai taiteellisesti arvokkaiden muistojen, esineiden tai rakennusten takia taikka muusta niihin verrattavasta syystä erityisesti suojeltava, voidaan kaavassa antaa tarpeellisia määräyksiä."
Tahmelan ryytimaa on kiinteä osa Pispalaa, teollisuusrakennusten lisäksi Tampereen merkittävintä rakennushistoriallista aluetta. Alue on luonnonkaunis ja siellä on erikoisia luonnonkasveja viljeltyjen lisäksi. (katso liite: Kääntönen Matti 1998: Tampereen Ala-Pispalan kasvitarhamaan kasveja. - Talvikki 1/1998: 69-72.) Alueella on myös sosiaalista merkitystä.
Tampereen kaupunginvaltuusto jätti Tahmelan ryytimaan puolesta jätetyt lukuisat muistutuksen huomioimatta. Kuntalaisten kuuleminen jäi käytännössä tapahtumatta. Pientalovaltainen täydennysalue 557 Tahmelan ranta-alueella pitää poistaa kaavaehdotuksesta edellämainituin syin.
4) Iidesjärven itäpää
Iidesjärven itäpää on kaavassa varustettu merkinnällä PY. Lintujärven ja täydennysalueen välinen luontoalue on tärkeä osa Nekalankadun pohjoispuolella sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta. Läheisen rantaniityn luonnonarvojen säilyminen on taattava.
5) Tohlopin Rasonhakan lehtometsä
Alue 534 eli Rasonhaka on upea metsäinen lehto, joka tulee erikoisten luonnonsuhteiden takia (Rakennulain 135 §) mukaan jättää kokonaan rauhaan. Alueen luonnon erityispiirteet ja luontoarvot käyvät ilmi liitteenä olevasta Kaija Helteen ja Maija Strömin artikkelista. (Liite 9)
6) Rantaperkiön kasvimaa-alue
415 eli Rantaperkiön kasvimaa-alue on varattu lähistön asukkaiden perinteiseen kesäharrastukseen. Kasvimaa-alueen paikalle suunniteltu täydennysrakentamiskohde patsi jättää alleen kasvimaan, kaventaa entisestään virkistyskäytössä olevaa kapeaa rantakaistaletta. Tällä kohdin tiivistäminen on liioiteltua ja uhkaa rantaluonnon elinvoimaisuutta ja paikallistapalstaviljelyä.
Kaupunginhallituksen päätökseen jätettiin eriävä mielipide
Kaupunginhallituksen päätös ei suinkaan ollut yksimielinen vaan siihen jätettiin eriävä mielipide. Myös kaupunginhallituksen jäsen Kai Ovaskaisen mielestä päätös oli lain vastainen:
"Tampereen kaupunginhallituksen olisi pitänyt palauttaa kantakaupungin yleiskaavaehdotus vielä uudelleen valmisteltavaksi siinä olleiden useiden puutteiden takia.
Puutteet koskivat ensinnäkin mm. seuraavia täydennysalueita, joita uudelleen valmisteltaessa olisi alueiden asukkaiden kannanotot syytä ottaa paremmin huomioon:
- täydennysalue 313 Hervantajärven pohjoisrannalla vaarantaa niin ikään alueen käytön asukkaiden virkistysalueena. Etenkin järven itäpuolelle on ilman tätäkin aluetta syntymässä melko tiivis asutus. Lisäksi kyseisellä alueella kasvaa vanha kuusimetsä, jonka arvokas hyönteistölajisto häviää rakentamisen myötä.
- täydennysalueet 530 ja 531 Tohloppijärven länsipuolen peltoalueelle rikkovat erään lounaisen suuralueen keskeisen viheraluekokonaisuuden ja heikentävät alueen arvoa virkistysalueena.
- täydennysalue 557 Tahmelan ranta-alueella tuhoisi Tahmelan viljelypalstat, jotka ovat kiinteä osa koko Pispalan ja Tahmelan alueen säilyttämisen arvoiseksi katsottua kokonaisuutta. Viljelypalstoilla on yhtä lailla kulttuurihistoriallista arvoa kuin alueen rakennustavalla. Lisäksi ko. palstoilla on suuri sosiaalinen ja taloudellinenkin merkitys alueen asukkaille. Alueen rakentaminen vaarantaisi myös lajien monimuotoisuutta.
Kyseisten alueiden poistaminen yleiskaavasta ei merkitsisi kaupunkirakenteen tiivistämisajatuksen hylkäämistä, koska niiden myötä poistuisi vain noin 300 asunnon potentiaali. Sen sijaan ratkaisu säilyttäisi kullakin alueella riittävät viheralueet, joiden merkitys tiivistämisen myötä korostuu entisestään.
Toisekseen on yleiskaavaehdotukseen sisältyvä ympäristövaikutusten tarkastelu tehty jälkijättöisenä kaavaluonnoksen laatimisen jälkeen eikä tästä tarkastelusta ilmenevien ympäristövahinkojen ja -haittojen estämiseksi tai pienentämiseksi ole tehty mitään kaavaluonnosta korjaavia toimenpiteitä. Tämä ympäristönäkökohtien huomioonoton laiminlyönti näkyy mm. ilmeisenä suorana lainvastaisuutena, piittaamattomuutena uhanalaisten kasvilajien suojelutavoitteista sekä huonona ja vanhakantaisena kaavasuunnitteluna.
Vaikutustarkastelun sivulla 17 mainitaan, että 'Lahdesjärven itäpuolisen metsikön asuntoaluevaraus on ongelmallinen, sillä alueella esiintyy mm. EU:n luontodirektiivin nojalla erityissuojelua vaativa liito-orava.' Esitetty muotoilu on liioitellun varovainen, sillä liito-orava on yksi niistä eläinlajeista, jotka on suojeltu mm. vuonna 1997 voimaan astuneen luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin maininnalla: 'Luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.'
Lain perusteluissa todetaan lisäksi, että kielto ei edellytä tahallisuutta, vaan se ulottuu myös piittaamattomuudesta tai ajattelemattomuudesta johtuvaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiseen ja heikentämiseen. Katsonkin, että liito-oravan elinpiirin osoittaminen yleiskaavassa asuntorakentamiseen (täydennysalueet 336 ja 337) on mitä ilmeisimmin luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen. Liito-oravan vaatimaa riittävää elintilaa ei voida taata myöhemmässä kaavoitusvaiheessa osoitettavilla suppeilla viheralueilla.
Piittaamattomuus ympäristönsuojelunäkökohdista ilmenee myös siitä, että vaikutustarkastelun mukaan muutamilla teollisuus- ja asumiskäyttöön osoitetuilla alueilla esiintyy eräitä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Vähin, mitä näiden luonnonarvojen turvaamiseksi olisi tullut tehdä, olisi ollut näiden alueiden yksityiskohtaista kaavasuunnittelua koskevien kaavamääräyksien kehittämistä sellaisiksi, että ko. kasvilajien esiintymispaikkojen olosuhteiden muuttumattomuus varmistetaan."
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys esittävätkin Ympäristöministeriölle, että
1) Tampereen kantakaupungin yleiskaava palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi
tai
jätetään vahvistamatta seuraavat täydennysalueet:
a) 336 ja 337 Lahdesjärven itäpuolisella metsäalueella (Lahdesjärven liito-oravametsä) merkitään selvitysalueeksi SE-merkinnällä paikalla esiintyvälle liito-oravalle lainsäädännössä määrätyn (luonnonsuojeluasetus 23 §, luonnonsuojelulaki 49 §, rakennuslaki 22 § ja 29 §) suojelupakon maan käytön suunnittelulle asettamien vaatimusten selvittämiseksi ja käsiteltävänä olevassa kaavaehdotuksessa tällä osin esiintyvän ilmeisen lainvastaisuuden poistamiseksi
b) 313 & 327 & 335 Hervantajärven pohjoispuolella (ehdotettu Hervantajärven-Makkarajärven luonnonsuojelualuealue) alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi
c) 557 Tahmelan ranta-alueella (Tahmelan ryytimaa) alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi
d) PY Iidesjärven itäpää alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi
e) 534 Tohlopin Rasonhakan lehtometsä alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi
f) 415 Rantaperkiön kasvimaa-alue alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi
2) Yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaavan alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriöön vahvistettavaksi.
3) Tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.
Tampereella 18.6.1998
Tuire Laurinolli, varapuheenjohtaja Harri Helin, piirisihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh. (03) 213 13 17, fax (03) 213 10 17
Tuulia Syvänen,varapuheenjohtaja Saara Luukkonen, sihteeri
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh. (03) 213 13 17, fax (03) 213 10 17
LIITE:
* Liite 1: Ote Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta 27.5.1998
* Liite 2: Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin muistutus kantakaupungin yleiskaavasta 13.2.1998
* Liite 3: Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen muistutus kantakaupungin yleiskaavasta 11.2.1998
* Liitteet 4 & 5: Aamulehden leikeet 28.5. & 29.5.1998, josta käy ilmi, että valtuusto tiesi Lahdesjärven alueen liito-oravista päätöstä tehdessään
* Liite 6: Jukka Syrjäsen selvitys liito-oravien esiintymisestä Lahdesjärven sekä Hervantajärven-Makkarajärven alueella. Kartta + selostus.
* Liite 7: Kääntönen Matti 1998: Tampereen Ala-Pispalan kasvitarhamaan kasveja. - Talvikki 1/1998: 69-72.
* Liite 8: Esko Vuoriston ja Eila Sihvosen esitys Hervantajärven-Makkarajärven luonnonsuojelualueeksi + kartta.
* Liite 9: Maija Strömin ja Kaija Helteen artikkeli Tohlopin Rasonhakan luontoarvoista