Lappeenranta 31.7.1998
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiriltä Kymen riistanhoitopiirille
Luonnonsuojelupiirin hallituksen työvaliokunta on tutustunut lausuntopyyntönne kysymyksiin.
Lausuntopyyntö on mielestämme huonosti ajoitettu parhaaseen loma-aikaan tärkeän asian laajapohjaista käsittelyä ajatellen. Lisäksi on vaikea vastata lyhyesti ja yksiselitteisesti esimerkiksi kysymyksiin 5. ja 6., koska olisi asiallista selvittää laajemmin ao. henkilöryhmien mielipiteitä, mikä ei näin lyhyessä ajassa ole mahdollista.
Karhukannan tavoitemääräksi riistanhoitopiiri asettanut 45 - 60 karhua, mikä on luonnonsuojelupiirin mielestä liian alhainen kun otetaan huomioon koko maassa esiintyvä karhujen määrä, jota on mahdollista kasvattaa "syöttöalueilta" (kuten Kaakkois-Suomi). Käsityksemme mukaan oikean suuruinen kanta voisi olla viime vuonna arvioidut runsaat 120 aikuista yksilöä, johon lukuun lisättäisiin vielä pennut.
Karhujen tiheys tasaisesti jakautuneena voi siten olla alueella runsaat 10 yksilöä / 1000 km2.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin toimialueella sopiva kanta olisi tällöin noin 60 - 70 yksilöä. Asutusalueiden lähettyvillä olevat tihentymät olisi kuitenkin selvitettävä luotettavasti, jotta mahdolliset ihmiseen liikaa tottuneet "häirikkö- karhut" voidaan tarvittaessa kaataa.
Vuosittainen kiintiömetsästys on tarkoituksenmukaista, koska sillä pidetään karhukantaa ihmisarkana. Metsästys on sopivalla tasolla, jos edellä mainitussa tavoitetasossa pysytään myös pitkällä tähtäimellä ja siten, että karhukanta voi täältä rajan läheisiltä alueilta levitä muualle maahan, missä karhukanta on pieni.
Ilmeisesti alueella on metsästetty karhua sopivasti, koska määrä on viime vuosina hiukan noussut, mutta kanta ei edellä mainittua asutusalueiden lähiseutuja lukuun ottamatta ole liian suuri.
Kaatopaikkoja, jätetunkioita, suojaamattomia mehiläistarhoja ja muita eläinaitauksia ei pitäisi olla syrjäseuduilla, missä karhut luontaisesti elävät saloilla. Karhut hakevat ravintoa tällaisista paikoista, joten on ryhdyttävä toimenpiteisiin houkuttimien poistamiseksi, jolloin myöskään karhut eivät totu tällaisiin niille luontaisesti vieraisiin ruoan hankintapaikkoihin.
Häirikkökarhut pitää kaataa, mutta poikkeusluvin ja viranomaisten valvonnassa. Ensin on kuitenkin pystyttävä luotettavasti osoittamaan, että kyseiset karhuyksilöt ovat todella asettuneet vaaraa aiheuttaen ihmisasutuksen tuntumaan.
Sekä ylimääräisten metsästyskulujen että suojaustoimien kustannuksista on ryhdyttävä keskustelemaan poliittisella tasolla.
Riistanhoitopiiriltä ja metsästäjäkunnalta toivomme asiallista ja rauhallista suhtautumista karhu- ja myös susikysymyksen hoitoon jatkossa. Petoeläimiin suhtautuminen on edelleen psykologisesti vaikea kysymys, jota pitää voida korjata puolueettomalla tiedottamisella ja keskusteluilla erilaisista näkemyksistä eri intressitahojen kanssa.
Oudoksuttavaa ihmisen käyttäytymisessä on mielettömän erilainen suhtautuminen elämän riskitekijöihin. Luonnosta vieraantuminen ja luonnon tuntemuksen puuttuminen lienevät keskeinen tekijä tässä suhteessa. Hirvikolareissa ja muissa auto-onnettomuuksissa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä joka päivä, mutta tätä riskiä ei haluta verrata luonnossa liikkumisen yhteydessä äärimmäisen harvoin tapahtuvaan vaaralliseen kohtaamiseen eläinten kanssa.
Pohdittavaa on myös siinä, onko karhulla enää riittävästi omaa sille sopivaa reviiriä ihmisen toiminnan laajennettua muokkaamaan luonnonympäristöä luonnonvaraisten eliölajien kannalta sopimattomaksi. Tästä esimerkkinä on alkupe- räisten luonnossamme esiintyvien uhanalaisten ja harvinaistuneiden lajien suuri määrä, noin 1 700 lajia (Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö, 1991:30).
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittää myös, että luonnonsuojelujärjestöjen, riistanhoitopiirin, metsästäjien, viranomaisten, poliitikkojen, maaseudulla asuvien ja muiden mahdollisten kiinnostuneiden tahojen kesken yhdessä järjestetään syksyllä sekä karhu- että susitilannetta selvittävä yhteinen tilaisuus. Luonnonsuojelupiiri laatii myöhemmin tarkemmin yksilöidyn ehdotuksen aiheesta.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Vesa Tanskanen, puheenjohtaja Pertti Siilahti, vs. aluepäällikkö
LISÄTIEDOT: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta. Puh (05) 411 7358, fax 453 1930