5.8.1997 Kiertoartikkeli
Etsimme kilpailulla taloihin johtavia puukujanteita ja Pirkanmaan maaseudun katoamassa olevia perinteisiä aitoja, veräjiä ja portteja.
Kulttuurimaisema koostuu menesta. Alkuperäistä luontoa ovat vesistöt, kallioperä, topografia jne. Kulttuuri näkyy maisemassa monin tavoin. Ihmisen jättämät merkit kuten pellot, laitumet, rakennukset, aidat ja puukujanteet ovat osa maisemaamme.
Maisemakuvan monimuotoisuus perustuu moniin maisemakuvaa jäsentäviin yksityiskohtiin kuten puukujanteisiin. Niiden säilyttäminen ja kunnostaminen on yksi osa kulttuurimaiseman vaalimista.
Etsimme perinteisiä kujanteita, jotka johtavat kirkkoon, kartanoon tai maataloon. Kujanteita on muodostettu yleisimmin koivuista. Mutta kujannepuina on käytetty myös vaahteraa ja tammea, jotka sopivat leveinä vapaasti kasvaviin kujanteisiin. Kestävimpiä kujannepuitamme ovat lehmukset, jotka sietävät leikkausta.
Ennen vanhaan aidat ja veräjät olivat perinnemaiseman olennainen osa. Silloin ainoastaan viljelymaat aidattiin ja karja päästettiin kuljeksimaan ympäriinsä.
Peltoviljelyn laajetessa alettiin myös laidunmaata aidata. Puuaitojen rakenne vaihteli paikkakunnan ja käyttötarkoituksen mukaan. Riukuaidasta on käytetty eri murteissa lukemattomia nimityksiä, kuten risuaita, pisteaita, pistoaita, pinta-aita jne.
Tiluksien eri puolille tehdyillä aidoilla oli myös omat nimityksensä. Selkäaidat rajasivat pellot ja laidunniityt metsää vastaan. Omien ja naapurin peltojen välillä oli väliaidat. Talolle johtavan tien molemmin puolin pystytettiin kujaisaitoja tai tanhua-aitoja. Hakamaita ympäröivät haka-aidat, niittyjä niittyaidat. Takamaille saatettiin rakentaa raja-aidat omien maiden uloimmaksi rajaksi. Aitatyyppejä on tai oli lukuisia.
Aitamateriaalina on yleensä käytetty kuusta. Myös lehtipuista, lähinnä haavasta, tehtiin aitoja.
Kiviaidat olivat vielä 1700-luvun alussa harvinaisia. Niiden rakentamista pyrittiin edistämään mm. hallituksen määräyksin. Kiviaidat yleistyivätkin kaikkialla, missä kivisiltä pelloilta löytyi tarpeeksi raaka-ainetta.
Vielä v. 1938 Suomessa oli erilaisia aitoja kaikkiaan 855 miljoonaa metriä, tästä pisteaitoja lähes puolet.
Aika on kulunut ja riukuaidat ovat maastamme lähes tyystin kadonneet. Kiviaitojakin on kohdannut kova kohtalo.
Aidat, veräjät, portit ja kujanteet olivat ja ovat perinnemaisemien olennainen osa, joiden säilyttäminen ja ennallistaminen sekä uusien rakentaminen paikallisen perinteen pohjalta etenkin merkittävillä maisema-alueilla on tärkeätä kulttuuriperintömme säilyttämiseksi.
Pihapiirin aita näyttää paremmalta ollessaan saman mallinen ja saman värinen kuin rakennukset. Aita antaa näkösuojaa ja ohjaa näkymiä ja kulkua. Portti saa erottua selkeästi muusta aidasta.
MARITA PALOKOSKI