23.6.1997
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin mielestä Suomen Natura-esityksessä ei ole supistamisen varaa. Natura-ohjelma on koottu varovaisesti pääosin vanhoissa suojelualueissa ja suojeluohjelman kohteissa pitäytyen. Taloudellisten vaikutusten ennakointi, kiire ja vähäiset resurssit ovat karsineet tehokkaasti uuden suojelun, silloinkin, kun siihen olisi ollut sekä erityinen tilaisuus että tarve. Pohjois-Pohjanmaalla esimerkistä käy turvetuottajien ja ympäristöviranomaisten etukäteis-sopimukset useiden soiden jättämisestä Naturasta pois luonnonsuojelulliset tarpeet syrjäyttäen.
Pohjois-Pohjanmaalla vähäistä uutta suojelupinta-alaa edustavat jotkin maankohoamisrannikon kohteet ja aapasuot, jotka myös edustavat niitä luontotyyppejä, joiden suojelusta meillä on erityisvastuu. Kuitenkaan alueelle keskeistenkään luontotyyppien kattava suojelu ei Naturan yhteydessä vielä onnistu, koska maastotyöhön ei ole ollut tekijöitä eikä aikaa eikä lisäsuojeluesityksiin lupaa. Luonnonsuojelupiirin maankohoamisrannikon, aapasoiden ja metsien lisäsuojeluvaateet ovat luonnontieteellisesti hyvin perusteltuja ja otettava suojelunvastaisesta ilmapiiristä huolimatta vakavasti harkittavaksi.
Naturaan liittyy paljon paperia ja karttoja ja nippu lakeja. Hämmennystä aiheuttavasti on suojelun toteutus osalla alueista toistaiseksi jätetty auki ja annettu samalla vapaat kädet lennokkaille tulkinnoille. Tosiasiassahan - Natura-alue tai ei - suojelun toteuttavat lait ja käytäntö ovat samoja. Olettamus kansalaisten lakien tuntemuksesta vain on ollut vahvasti liioiteltu. Etukäteen olisi myös pitänyt ymmärtää osallistua aktiivisesti viranomaisten järjestämiin esittelytilaisuuksiin, sillä MTK:n kyläkokousten sarja vain lisäsi hämmennystä. Luonnonsuojelullisten tarpeiden pilkkaaminen viittaa myös siihen, että jatkossa on syytä parantaa myös luonnonarvojen esittelyä.
Luonnonsuojelupiirin mielestä Natura 2000 -ohjelman kohteet on suojeltava ensisijaisesti luonnonsuojelulailla. Se on maanomistajan kannalta oikeudenmukaisin vaihtoehto ja suojelee luonnonarvot pitkällä tähtäimellä varmimmin. Esimerkiksi harjujensuojeluohjelman kohteiden suojelu järjestelmällisesti maa-aineslain avulla on virhe, sillä kohteiden biologiset arvot jäävät kokonaan ottamatta huomioon. Metsätaloustoimien rajoittaminen jälkikäteen aiheuttaa riitoja ja luonnonarvojen tahatonta ja tahallistakin tuhoamista. Luonnonsuojelupiirin mielestä vähintään valtion mailla sijaitsevat harjujensuojeluohjelman kohteet on suojeltava luonnonsuojelulailla. Useat harjujensuojeluohjelman kohteet ovat tätä nykyä erittäin merkittäviä vanhan metsän ja harvinaisten jäkälä- ja sammallajien kasvupaikkoja.
Lintuvesiohjelman kohteiden suojelu luonnonsuojelulailla ja/tai vesilailla on myös liian epämääräistä. Ohjelman kohteillahan on nimenomaan ollut ongelmana tähänkin asti maanmuokkaus ranta-alueiden kuivaamiseksi eikä vedenlaatu. Kuten valtioneuvostokin ohjelmaa vahvistaessaan vuonna 1982 on todennut lintuvesiohjelman kohteet on suojeltava luonnonsuojelulailla.
Naturan kokoamista ei ole riittävästi käytetty tilaisuutena korjata suojelualueiden ja suojeluohjelmien kohteiden ekologisesti järjettömiä rajauksia. Esimerkiksi tällä aapasuoluonnon ydinalueellakin soidensuojelualueet rajataan edelleen tiiviisti turvemaan ja kivennäismaan rajaa myöten. Aapasuon vesi- ja ravinnetalous häiriintyy reunavyöhykkeen ojitusten seurauksena ja suo alkaa muuttua menettäen ajan myötä ne rakennepiirteet ja luonnonarvot, joiden takia suo on alunperin suojeltu.
Onnettoman kiharainen on erityisesti Kiimingin lettoalueen suojelurajaus. Pitkällisten nahinoiden ja suojelun kalleuden pelästyttämänä alkuperäisistä suunnitelmista on kokonaan luovuttu ja tyydytty pelkkään lettosoiden suojeluun. Suuri osa kalkkivaikutteisen alueen poikkeuksellisen runsaista luonnonarvoista jää siten suojelun ulkopuolelle.
Erityisesti lintuvesiohjelma olisi kaivannut ajantasaistamista. Nyt alueet on rajattu vanhan tiedon pohjalta tarkistamatta nykytilaa. Maankohoamisrannikon lintuvesiin olennaisesti liittyvien matalien, ajoittain paljastuvien lieterantojen jääminen rajauksesta pois on suorastaan ajatusvirhe.
Kunnat ovat olleet yksioikoisen nyreitä Natura-lausunnoissaan. Kuntien periaatteellinen vastuu luonnon suojelusta on jälleen unohtunut ja Naturan hyvät puolet ovat jääneet, ainakin julkisesti, oivaltamatta. Sitä arvokkaampi on Kiiminkijokivarren kuntien tuki joen liittämiseksi osaksi Natura-verkostoa. Monista suojeluohjelmistaan tunnettu Hailuoto on myös piristävä poikkeus lisäysehdotuksineen.
Naturahan tulee olemaan tunnettu tavaramerkki EU:n alueella ja sitä myöten muun muassa imagon luomisessa ja matkailun edistämisessä käyttökelpoinen työkalu. Luonnonarvojen tai esimerkiksi Kiiminkijoen tapauksessa hyvän vedenlaadun entistä parempi turva ei myöskään ole ihmisten etujen vastaista.
Kummastusta varmasti herättää, jos Suomi pyrkii kilvoittelemaan luonnonsuojelun jumbosijasta. EU:n luonto- ja lintudirektiivien toteuttamiseksi koottavan Natura 2000 -verkoston Suomen osuuden on ennen kaikkea oltava luonnonsuojelubiologisesti uskottava.
LISÄTIEDOT: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskus, Merja Ylönen, puh. 3115 828.