7.6.1997 LAUSUNTO
Suomen valtion sitoutuminen Euroopan Unionin luonto- ja lintudirektiiviin ja Rio de Janeiron sopimukseen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttävät vähintään Natura-esityksen laajuista alueverkostoa.
Valtioneuvoston vuosina 1976-1996 vahvistaman luonnonsuojelualueiden perusverkoston tärkein tehtävä on turvata Suomelle ominaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun suotuisa taso: monet eliölajit eivät kykene elämään elinkykyisinä populaatioina taloudellisesti hyödynnettävillä alueilla. Suojeluverkoston rahoittaminen valtion budjettivaroista on katsottu suhteellisen kalliiksi, joten rahoittajalle on ensiarvoisen tärkeää, että alueverkosto pystyy pitkällä aikavälillä toteuttamaan tehtävänsä. Natura-ohjelma antaa mahdollisuuden arvioida luonnonsuojelun perusverkoston toimivuutta kokonaisuutena vaateliaan lajiston ja luontotyyppien säilyttämisessä, ja mikä tärkeää, mahdollisuuden korjata vähäisin lisäyksin ilmeiset puutteet.
Yleisarvosana Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esityksestä Satakunnassa on kiitettävä. Huolimatta ohjelman valmistelun kovasta kiireestä, useiden EU:ssa suojeltavien satakuntalaisten elinympäristöjen osalta Natura-esitys toteuttanee luontodirektiivin tavoitteet, mikäli Natura-ohjelma toteutetaan esitetyssä laajuudessaan ja suunnitellussa aikataulussa. Monen elinympäristötyypin osalta yhdenkin kohteen poisjättäminen asettaa kuitenkin suuria epäilyjä suojelun suotuisan tason saavuttamiselle. Koska alueet on pyritty rajaamaan ekosysteemien rajoja noudattaen, edellytämme vastaavasti, että ristiriitaisissa tilanteissa alueiden karsimiselle Natura-verkostosta löytyy luonnontieteellinen tai kansantaloudellisesti merkittävä peruste. Mikäli ehdotettavaa Natura-verkostoa karsitaan tai supistetaan, on lähialueelta löydettävä luonnonarvoiltaan vastaava korvaava kohde.
Korostamme uusien suojelukohteiden tärkeyttä Natura-esityksessä. Harjujen, luonnontilaisten soiden, lehtojen ja vanhojen metsien osalta uudet kohteet korvaavat vanhojen suojeluohjelmien vahvistamisen jälkeen tärveltyneitä kohteita.
Suojelun suotuisa taso voidaan arvioida luotettavasti vasta jälkikäteen. Satakunnan luonnosta tähän asti kertyneen tietämyksen perusteella arvioimme kuitenkin, että Natura-verkosto esitetyssä laajuudessaan, ja muistaen jo toteutetut luonnonsuojelualueet ja -toimet, on riittävä saaristoalueiden, lintusoiden (keidassoista on jäljellä vain keskiosat), lintuvesien ja kallioalueiden osalta. Myös jokiluonnon osalta alueiden määrä ja laajuus lienee riittävä, koska kelvollisia jokia on säilynyt perin vähän. Lähteikköjen sekä rehevien lettojen ja korpien osalta verkosto ei ymmärrettävästi ole kattava, koska viimeiset rehevät suot ovat hajallaan pitkin maakuntaa säilyneitä pienialaisia sirpaleita. Jälleen jo yhdenkin kohteen poisjättäminen vaarantaa suojelun suotuisan tason saavuttamisen.
Karut, humusväritteiset metsärantaiset järvet ovat heikosti edustettuina Satakunnan Natura-verkostossa, vaikka ne ovat kyllä seudulle mitä tyypillisintä alkuperäisluontoa - myöskin ne ovat suuremmassa vaarassa vallan kadota kuin ihmisen rehevöittämät lintuvedet. Esitämme, että Natura-ohjelmaa täydennetään Kullaan Joutsijärven sekä Eurajoen Pinkjärven kohteilla. Perusteet löytyvät kesällä 1996 Lounais-Suomen ympäristökeskukselle toimittamistamme aluerajauksista, kuviokartoista ja lajiluetteloista.
Natura-verkostossa on mukana nopeasti muuttuvia elinympäristöjä kuten nuoria metsiä, lehtoja, lintuvesiä ja jokivarsia. Niiden suojelun toteuttamiskeinona tulee selvemmin mainita myös luonnonhoito esimerkiksi kasvillisuuden muokkauksena, vesistöjärjestelyinä tai kalareittien kunnostuksena. Luonnonvarojen hyödyntäminen kestävällä kalastuksella ja metsästyksellä on järkevä peruste luonnonhoitotoimille, mutta voi aiheuttaa ongelmia kansainvälisten luonnonsuojelupainotusten kautta.
Natura-verkoston suurimmat puutteet ovat metsäluonnossa. Natura-verkostoon sisältyvät metsäalueet eivät täytä pinta-alansa ja edustavuutensa puolesta Ympäristöministeriön Ympäristö 2005 -ohjelmassa asetettua kasvullisen metsämaan suojeluprosenttitavoitetta. Esimerkiksi Satakunnassa on Natura-kohteina Puolustusvoimien laajat, hyvin rajatut alueet Pohjan- ja Hämeenkankailla sekä Säkylänharjulla, mutta kuiviin mäntykangastyyppeihin painottuvat metsät eivät täytä suojelumetsän vaatimuksia. Laajimmat lehtoalueet ovat mukana Natura-ohjelmassa, mutta muistaen lehtojen merkityksen metsäluonnon monimuotoisuudelle, niiden pinta-ala on liian pieni.
Lisäksi täydennämme Natura-alueiden rajausten yksityiskohtia seuraavilla kohteilla, joista on tarkempi rajaus karttaliitteessä. Perusteet ja suojelukeinot samat kuin rajausehdotuksen.
* Kauhaneva-Pohjankangas: Aunesluoman eteläosa ja Lähdeluoma (tammukkapuroja)
* Kauhaneva-Pohjankangas: Kiviluoma (tammukkapuro)
* Karvianjoen kosket: Kauhaluoman ja Rumpuluoman latvat (virtaavan veden ympäristö)
* Lavijärven-Palojärven kalliot: Pirunvuoren lohkareinen ja valuvetinen lehtoinen luoteisrinne
Raumalla 7. kesäkuuta 1997
Janne Lampolahti,Satakunnan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja
Jyrki Lähdeniemi, Satakunnan luonnonsuojelupiirin sihteeri