12.11.1997
SUOT JA METSÄT
Soidensuojelualueiden rajauksiin tulee sisällyttää kivennäismaata, jotta kokonaisuus on ekologisesti perusteltu ja kestävä. Soidensuojeluohjelman mukainen rajaus on usein riittämätön ja ekologisesti kestämätön. Rehevät suot, kuten letot ja korvet ja niiden reunojen biotoopit, ovat huonosti edustettuina Natura-ohjelmassa. Naturan kannalta mielenkiintoisia suokohteita Varsinais-Suomessa, jotka tulisi inventoida ja tutkia mahdollisuuksia niiden ennallistamiseen ovat esimerkiksi Laitilan Kirvessuo ja Välisuo ja Yläneen Isosuo, Pikku-Vuohensuo, Hauhansuo, Ruusinrahka ja Kaakkurlammensuo.
Kaikki maakunnan alueen vanhat metsät (priorisoitu luontotyyppi), erityisesti inventoidut, mutta vanhojen metsien suojeluohjelmasta pois pudotetut kohteet sekä vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat kohteet tulee ottaa mukaan esitykseen. Maakunnan hienoimpia ja monipuolisimpia vanhoja metsiä, joissa esiintyy mm. liito-orava, ovat Laitilan vanhat metsät ja Kivijärven metsät. Pyhämaan Kulju on edustava kokonaisuus saaristo- ja metsäluontoa, jonka pesimä- ja muuttolinnusto on merkittävä. Monet uhanalaiset lintulajit pesivät tai käyttävät aluetta ruokailuun.
Koska vanhojen metsien kohteet ovat sirpalemaisia kuvioita talousmetsien keskellä, niiden ekologinen kestävyys on reunavaikutuksen vuoksi uhattuna. Näiden aarniometsäytimien ympärille tulee muodostaa ennallistamisvyöhykkeitä tai muita laajempia ennallistettavia metsäalueita, jotta pitkällä aikavälillä Etelä-Suomen luonnonmukaisten vanhojen metsien pinta-ala saataisiin kasvuun. Metsähallituksen hallinnassa olevat valtion maat soveltuvat hyvin laajennusalueiksi. Etelä-Suomessa metsäluonnon suojelua tulee maantieteellisistä ja ekologisista syistä painottaa myös muille metsäbiotoopeille, kuten lehtoihin, reheviin suometsiin, harju- ja kalliometsiin sekä rantametsiin ja maankohoamisrannikon metsiin. Jos valtio jatkossa ostaa maa-aineslailla taikka kaavalla suojeltua metsämaata Natura-alueelta, tulee valtion rauhoittaa alueet luonnonsuojelulailla ja tätä kautta lisätä metsien suotuisan suojelun tasoa.
Karhunperänrahka on yksi merkittävimmistä suurista kokonaisuuksista, jossa suojellaan erilaisia, toisiaan täydentäviä soita ja vanhoja metsiä. Tällaiset kohteet ovat hyvin tärkeitä metsä- ja suoluonnon erilaisten pienympäristöjen ja uhanalaisten lajien suojelun kannalta. Jatkossa tulee selvittää mahdollisuuksia kehittää aluetta vapaaehtoisin kaupoin, sillä alueelta on mahdollista löytää uusia vanhojen metsien kohteita.
Turun Pomponrahkan aluetta ei tule supistaa tai se pilataan lopullisesti. Supistettu rajaus tuhoaisi suon ja sen kasvillisuuden sekä lukuisat uhanalaiset hyönteiset. Lintudirektiivin lajeista alueella esiintyvät harmaapäätikka, idänuunilintu, kangaskiuru, kehrääjä, palokärki ja pyy. Alueella esintyy keidassoita, lettoja, kasvipeitteisiä silikaattikallioita, vanhoja kuusivaltaisia metsiä, mäntyvaltaisia puustoisia soita ja boreaalisia lehtoja. Suo tulee rajata mukaan kokonaisuudessaan toteutettavaksi luonnonsuojelulailla lukuunottamatta Rotanvuoren aluetta, jossa suojelukeinona on maa-aineslaki. Ehdotettu rajaus ja luonnonsuojelulaki ovat myös pohjavesien ja maiseman kannalta edullista. Turun kaupungin ympäristövirasto on tehnyt vuonna 1996 Pomponrahkan hoito-, käyttö- ja suojelusuunnitelman, jonka tavoitteena on suon ennallistaminen. Ennallistamiseen tuleekin ohjata nopeasti riittävät varat ja resurssit. On hyvin harvinaista, että näin lähellä suurta kaupunkia on hyvin tutkittu ja opetuskäytössä oleva edustava saaristo-Suomen keidassuo.
Kurjenrahkalla suolajiston suotuisan suojelun tason saavuttaminen ja tulevan kansallipuiston toiminnnot vaativat kestävää ekologista rajausta, johon kuuluu metsiä soiden lisäksi. Alue tulee rajata niin, että puolustusvoimille kuuluva Lammenrahka, jossa on vielä jäljellä edustavia metsiä ja rikas suolinnusto sekä Savojärvi tulee kokonaisuudessaan mukaan. Lammenrahkan pohjoispuolella puolustusvoimien alueella Raasinkorvessa on arvokkaita suo- ja metsäalueita ja pienvesiä, joiden ennallistamisella tuettaisiin Kurjenrahkan monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteita. Myös Valkiaissaarenrahkalla elää Varsinais-Suomessa harvinainen riekko, jonka suojelemiseksi koko kohteen rajaus tulee olla riittävän laaja. Alue muodostaa erämaisen, monipuolisen luontokohteen, joka on myös suosittu retkeily- ja opetuskohde. Alueella tavataan useita uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä.
Vaskijärven rajaukseen on liitettävä Vaskijärven vesialue sekä nyt rajauksen ulkopuolella olevat metsähallituksen omistamat maa-alueet Vaskijärven pohjois- ja luoteispuolella. Kolkansuon ja Vaskijärven väliset, pääosin UPM:n omistamat maat (vrt. vanha luonnonpuiston laajennusehdotuksen rajaus) ja alueen eteläosassa sijaitseva Pahnassuo tulee liittää Naturaan, jolloin saadaan laajempi, ekologisesti kestävä kokonaisuus.
LINTUVEDET
Erityisesti kansainvälisesti tärkeisiin lintuvesikohteisiin, joilla on euroopanlaajuinen merkitys, tulee rajata mukaan arvokkaimmat rantaniityt ja -metsät sekä lintujen levähdys- ja ruokailualueina käyttämiä peltoja. Esimerkkeinä maakunnan arvokkaimmat lintuvedet Mietoisten Mynälahti, Paimion Paimionlahti ja Kemiön Sjölax sekä Uudenkaupungin Lautvesi. Lintulahtien ja niitä ympäröivien peltojen ja rantaniittyjen välillä on vuorovaikutussuhde; linnut käyttävät niitä ruokailuun ja lepäilyyn, ilman niitä lintulahden arvo romahtaisi. Nimenomaan pellot korvaavat Varsinais-Suomesta lähes kokonaan kadonneita rantaniittyjä. Samoista syistä on tärkeätä rajata mukaan riittävästi rantametsiä, ja Varsinais-Suomessa myös tammimetsiä ja tammihakoja, joissa luonnon monimuotoisuus on maamme korkeimpia. Useat alueet vaativat lisäksi inventointeja hoidon suunnittelun pohjaksi.
KALLIOT JA LEHDOT
Kalliot ja lehdot esiintyvät usein yhdessä, erottamattomana ekologisena kokonaisuuteena, jonka mukaisesti tulee myös rajaukset tehdä. Lehdot ovat avainasemassa maamme metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.Varsinais-Suomessa Natura -kohteista hienoja kallioiden ja lehtojen kokonaisuuksia ovat Lemulanrinne (Kisko, Suomusjärvi), Korkeaniemenkallio (Kisko), Perniön lehdot (Perniö), Vaisakko (Halikko), joka tulee rajata Naturaan kallioselvityksen esityksen mukaisesti, Laukkakallio (Suomusjärvi) ja Ruissalo (Turku). Arvokkaiden kallioalueiden, joihin sisältyy uhanalaista ja vaateliasta sammallajistoa, luonnontilaisia korpia ja rämeitä, lehtoja sekä puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia metsiä, suojelukeinoina maa-aineslaki on riittämätön. Tällaisissa tapauksissa suojelu tulee toteuttaa pääasiassa luonnonsuojelulailla ja hoito- ja käyttösuunnitelmaan perustuvalla, luonnonarvot turvaavalla metsäsuunnittelulla.
Kalkkikalliot ovat kallioalueistamme arvokkaimpia, joita uhkaa kuitenkin erikoisen kivilaatunsa vuoksi kaivostoiminta. Mahdollisen tulevan kaivostoiminnan takia jonkin kohteen pois karsiminen Natura-esityksestä on luontodirektiivin vastaista. Maakunnan arvokkaimpia kohteita ovat Naturaan esitetyt Kemiönsaaren kalliot, Särkisalon kalliot ja Suomusjärven Laukkakallio. Näillä alueilla esiintyvät myös monet harvinaiset kalkinsuosijakasvit. Kallioalueilla on myös huomattava maisemallinen merkitys.
HARJUT
Hyyppärän harjualue, maakunnan yksi arvokkaimmista harjuista muodostaa hyvin merkittävän, ekologisesti kestävästi rajatun kokonaisuuden, jossa on monipuolisesti erilaisia arvokkaita luontotyyppejä; harjumetsiä, soita, vanhoja metsiä, kallioita, lähteitä ja harjujärviä. Rajaukseen tulisi sisällyttää vielä vesiluonnon kannalta merkittävä Iso-Ätämö-järvi. Särämäen arvokas kallioalue tulee suojella luonnonsuojelulailla. Hyyppärän harjualue on hyvin tärkeä uusi kohde, jolla on merkitystä myös pohjavesien suojelun kannalta. Tästä alueesta ei tule rajata mitään pois, muutoin kokonaisuus kärsii korvaamattomasti. Kohteen edustamien luontotyyppien suotuisan suojelun taso putoaisi ratkaisevasti, jos kohde jäisi pois Naturasta. Harjumetsien suojelu on toteutettava riittävässä määrin luonnonsuojelulailla, maa-aineslaki yksin ei riitä harjumetsien suojelemiseen.
ARVOKKAIMMAT KOHTEET, JOITA EI TULE SUPISTAA NATURASSA:
Vanhat metsät:
Laitilan metsät (Laitila, Mynämäki, Mietoinen)
Kivijärven metsät (Vehmaa, Laitila, Mynämäki, Mietoinen)
Pyhämaan Kuljun vanha metsä (Uusikaupunki)
Suot:
Karhunperänrahka (Marttila, Halikko)
Pomponrahka (Turku)
Kurjenrahka (Turku, Mynämäki, Masku, Vahto; Nousiainen , Yläne, Pöytyä, Aura)
Vaskijärvi (Yläne, Mynämäki)
Lehdot ja kalliot:
Ruissalo (Turku)
Särkisalon kalkkikalliot (Särkisalo)
Lintuvedet:
Mietoistenlahti (Mietoinen, Mynämäki, Askainen, Lemu)
Sjölax (Kemiö)
Paimionlahti (Paimio)
Lautvesi (Uusikaupunki)
Viurilanlahti (Halikko, Salo)
Harjut:
Hyyppärän harjualue (Kiikala, Somero, Suomusjärvi, Nummi-Pusula)
Säkylänharju (Säkylä, Köyliö, Alastaro, Oripää, Vampula)
LUONNONSUOJELUPIIRIN EHDOTTOMAT LISÄYKSET NATURAAN:
Lintuvedet:
Västanfjärdin Galtarbyviken
Vanhat metsät:
Yläneen Huvituksen-Pitkäkallion alue
Uudenkaupungin Sirppojoen suiston vanha metsä
LISÄTIEDOT : Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri, puh. (02) 2355 255, fax (02) 2355 244