18.6.1997
Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri ry on jättänyt Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle lausunnon alueensa Natura 2000 -esityksessä. Luonnonsuojelupiiri lausuu esityksestä mm. seuraavia asioita:
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin mielestä Natura 2000 -ohjelman laatiminen on erittäin tärkeä hanke Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaajana. Se on tehtävä huolella ja luonnonsuojelullisin perustein niin, että pystymme kantamaan vastuun meille ominaisten luontotyyppien ja lajien suojelutason pitämisessä suotuisana.
Natura 2000 -verkoston laadinta on tuonut uutta ajattelutapaa perinteiseen suomalaiseen luonnonsuojelukäytäntöön. Toivottavasti jatkossa uudet ajatukset pystytään myös sisäistämään ja ottamaan tuloksekkaasti käytäntöön. Meidän vastuullamme on monien luontotyyppien - metsien, soiden, harjujen, vesiluonnon - säilyminen, sillä vastaavia luontotyyppejä ei ole Keski- ja Etelä-Euroopassa. Luonnonsuojelu on nähtävä Suomelle ja suomalaisille mahdollisuutena ja ylpeyden aiheena eikä suinkaan uhkana.
Etelä-Karjalan ongelmana on, että täällä ei enää ole jäljellä laajoja luonnontilaisia alueita. Sen vuoksi Natura 2000 -ohjelmakin koostuu melko pienistä kohteista, jotka ovat sitäkin arvokkaampia. Ainoana suurempana kokonaisuutena Etelä-Karjalassa on kansallispuistotasoinen kohde Kyläniemi - Ilkonselkä - Pönniälänkangas, joka liittyy saumattomasti Etelä-Savon Lietveden Natura 2000 -kohteeseen. Ilahduttavaa on, että kaikkein tärkeimmät kohteet on otettu Naturaan mukaan ja että jopa aivan uusia helmiä on jokunen löydetty. Kaikki nyt esitetyt kohteet ansaitsevat pääsyn Natura-kohteiksi. Missään tapauksessa esitystä ei saa supistaa.
Surullista on se, että monia soita on tiputettu Natura-esityksestä pois. Syynä ilmeisesti on, että ne ovat niin pienialaisia. Ikävä tosiasia Etelä-Karjalassa on kuitenkin se, että viimeiset luonnontilaiset suot ovat todella pieniä länttejä, mutta ne ovat alueen ainoita edustavia näytteitä eteläkarjalaisesta suoluonnosta. Jokainen eteläkarjalainen luonnontilainen suo on jo itsessään suojelun arvoinen, ja arvokkaimmat niistä pitää saada myös Naturaan.
Soiden rajaukset ovat lähes poikkeuksetta liian ahtaita. Rajaukseen on sisällytettävä mineraa-limaata ja mahdollisia reunaojikoita. Suon ja metsän vaihettumisvyöhyke on biologisesti rikasta aluetta ja elintärkeää useille lajiryhmille. Riittävän väljä rajaus turvaa myös paremmin suon vesitalouden säilymisen. Paikoin voi olla tarvetta myös ennallistamistoimenpiteille.
Myös lintuvesien rajauksessa on hyvin tiukasti haluttu pitää ylimääräiset reunametsät rajauksen ulkopuolella. Kuitenkin soiden tapaan myös lintuvesien kohdalla reunametsät ovat rikkaita alueita. Lisäksi niillä on merkitystä suojavyöhykkeenä ulkopuoliselta maankäytöltä.
Lintuvesien suojelussa pelkkä vesilain käyttö suojelukeinona on riittämätön. Mukana on oltava myös rakennus- ja maa-aineslaki ja tärkeimmillä kohteilla luonnonsuojelulaki. Nykyinen esitys vesittää koko lintuvesien suojeluohjelman. Lintuvesien suojeluohjelmassa todetaan, että kustakin alueesta muodostettaisiin luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.
Sen sijaan vanhojen metsien kohdalla on ilahduttavaa se, että monet pienehkötkin, mutta todella arvokkaat alueet ovat mukana. Myös vanhojen metsien kohdalla tilanne on Etelä-Karjalassa uhkaava, sillä niitä ei juurikaan ole enää jäljellä. Viimeisistä vanhojen metsien kohteista on pidettävä kiinni. Alueiden pieni koko aiheuttaa kuitenkin sen, että vanhojen metsien lajisto vaivoin säilyy pienillä sirpalealueilla. Meidän olisi katsottava pidemmälle tulevaisuuteen ja liitettävä rajauksiin mukaan ympäröiviä kohteeseen soveltuvia alueita, joita voidaan jättää kehittymään vanhojen metsien alueiksi tai jopa aktiivisesti ennallistaa.
Pidämme itsestään selvänä, että saimaannorpan pesimäalueet kuuluvat ilman muuta Naturaan. Koska tavoitteena on saada Suur-Saimaalle elinvoimainen norppakanta, on tärkeää, että norpalle soveliaita alueita on Natura-esityksessä mukana myös suppeita pesimäaluetta laajemmin. Saimaannorpalle tärkeät osa-alueet on suojeltava luonnonsuojelulain nojalla, sillä alueet ovat norpalle elintärkeitä. Ihmisellä on kyllä varaa väistyä.
Myös valkoselkätikkametsät ovat itsestään selviä Natura-kohteita. Mukana on oltava myös lajin suojelusuunnitelman II-alueita, tikan ruokailu- ja potentiaalisia leviämisalueita.
Harju- ja kalliokohteissa pelkkä maa-aineslain nojalla tapahtuva suojelu ei yleensä ole riittävää. Alueiden suojeluperusteena voidaan usein nähdä myös maisemalliset ja/tai biologiset seikat, ja maa-aineslaki ei turvaa näiden arvojen säilymistä. Tärkeimmillä alueilla on toteutettava luonnonsuojelulain mukainen rauhoitus ja muilla maa-aineslain lisäksi on sovellettava myös rakennuslakia, maastoliikennelakia sekä tehtävä huolelliset, luonnonarvot turvaavat metsäsuunnitelma.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittää Natura 2000 -verkostoon seitsemän uutta aluetta nyt esityksessä mukana olevien lisäksi: viisi suota, yhden lehdon ja yhden harju-pienvesikohteen. Lisäksi piiri on antanut esityksessä olevista kohteista yksityiskohtaisia kommentteja, joissa vaaditaan lähinnä rajausten tarkistamista sekä vahvempia, luonnonarvot turvaavia suojelukeinoja.
LISÄTIETOJA:
Kaarina Tiainen, aluesihteeri, puh. (05) 4117 358 (t)
Vesa Tanskanen, puheenjohtaja, puh. (05) 4169 096 (k)