12.12.1997 Lausunto Etelä-Savon ympäristökeskukselle:
Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri on tutustunut tekeillä olevaan Etelä-Savon ympäristöohjelmaluonnokseen. Piiri pitää tärkeänä sitä, että maakunnassa ympäristöasioista keskustellaan ja ratkaisuja ongelmiin yritetään löytää yhteistyössä monien tahojen kanssa. Tosin tällöin on usein vaarana se, että ympäristön ja luonnon kannalta päädytään liian usein hampaattomiin kompromisseihin.
Etelä-Savon ympäristöohjelmassa on käsitelty useat maakunnan kannalta tärkeät ympäristöön vaikuttavat tekijät. Hyvänä asiana voidaan pitää myös sitä, että joka alalla on pyritty esittämään kokreettisia toimenpide-ehdotuksia vastuutahoineen.
Luontoselvitykset ja teollisuuden vaikutuksen käsittely ohjelmassa on melko ylimalkaista, mutta ilmeisesti tämän tyyppisessä ohjelmassa siihen ei voida eikä ehkä ole tarpeenkaan perehtyä kovin perusteellisesti.
Näkökulma ympäristöohjelman teossa on kuitenkin ollut hyvin ihmiskeskeinen ja aikaperspektiivi kapea. Ohjelmasta puuttuu kokonaisnäkemys luonnon itseisarvosta ja Natura-käsittelyn yhteydessä esiintullut käsitys luonnon- ja ympäristönsuojelun käsitteen ja keinovalikoiman laajentumisesta. Tulevaisuuden mahdollisuuksia suojelu- ja rajoitetun käytön alueiden lisäämiseksi on pohdittava vakavammin. Ohjelmassa käsittelyttä jäävät kokonaan myös erämaat ja erämaan kaltaiset alueet, kaupunkiekologia ja lähiluonto.
Maakunnan kytkeminen osaksi globaaleja ongelmia on tärkeää, ja sitä voisi korostaa enemmänkin. Alueen ympäristölliset vahvuudet ovat lisääntyvien paineiden alla. Itsestään selvänä ei voida pitää sitä, että vahvuudet säilyvät tulevaisuudessakin.
Kestävän kehityksen määritelmä lähtee liiaksi ihmisen hyvinvoinnista, vaikka kyseessä pitäisi olla koko elämän ja elämää ylläpitävän luonnonrakenteen hyvinvointi.
On totta, että viime vuosina on tehty lukuisia ympäristöohjelmia eri aloilla ja ympäristöasiat on monella taholla otettu entistä paremmin huomioon. On kutenkin sinisilmäistä luulla, että taustalla olisi ihmisten ja yhteisöjen omaehtoinen havahtuminen ja ympäristönsuojelutyön merkityksen tajuaminen. Näin tuskin tapahtuu myöskään jatkossa. Jatkossakin tarvitaan selkeää ohjausta ja entistä enemmän elämäntapojen ja yhteiskuntarakenteiden muutosta, jos jotain näkyvää halutaan saada aikaan.
Mielestämme Local Agenda 21-ohjelma ei ole käynnistynyt hyvin vaan vaivalloisesti ja hitaasti. Ohjelman teko on jo viisi vuotta myöhässä ja useilla paikkakunnilla sitä ei ole edes aloitettu.
Ympäristönsuojelun kustannukset -kappale on sekava ja epätäydellinen: mm. aikakehitys ja suojeluun vaikuttavat ja sitä vaikeuttavat kustannukset puuttuvat.
Ilmaston lämpenemisilmiötä on mahdotonta katsoa vain Suomen näkökulmasta, koska kyseessä on vakava maailmanlaajuinen ongelma.
Meluongelma ei ole vain taajamien desibeleissä mitattavissa oleva ongelma. Nykyään jo syvällä maaseudullakin kuulee joka paikassa ihmisen aiheuttamaa taustamelua, joka aiheuttaa niin luonnolle kuin ihmisillekin häiriöitä, vaikka tiettyjä desibelirajoja ei ylitetäkään.
Maisema on käsitteenä hyvin monivivahteinen ja ongelmallinenkin. Siihen sisältyy paljon arvolatausta ja erilaisia ihmisestä ja luonnon itseisarvosta lähteviä näkökulmia. Kauniista maisemasta on monia käsityksiä eikä niillä aina ole välttämättä mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Maisema käsitteenä on kytkettävä osaksi luonnon elinvoimaisuutta, jossa huomioidaan myös kulttuuriset tekijät.
Ohjelmassa olisi syytä mainita kylien ja taajamien surkea maisemallinen ja arkkitehtooninen tila.
Luontoa voidaan suojella ihmisen vahingollisita vaikutuksilta kahdella tavalla: turvataan luonnonvarojen kestävä käyttö ja osa alueista jätetään kokonaan ihmistoiminnan ulkopuolelle. Ohjelmassa on selvemmin tuotava esille se, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on jätettävä riittävästi alueita taloudellisen toiminnan ulkopuolelle. Nykyisten
suojeluohjelmien alueet eivät siihen riitä. Mukaan on otettava myös alueiden (mm. vanhat metsät, suot) ennallistaminen ja luonnontilan palauttaminen yhtenä keinona turvata alueen luonnonpiirteiden säilyminen.
4.1. Matkailu ja luonnon virkistykäyttö
Rantojen mökittyminen on yksi suurimmista Etelä-Savon ympäristöön vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi mökit ovat entistä enemmän talviasuttavia kakkosasuntoja. Jos mökittymistä ei saada kuriin, saamme sanoa hyvästit niin saimaannorpalle, rantamaisemalle ja -luonnolle sekä jokamiehen virkistysmahdollisuuksille. Nykyinen kaavoitus- ja suunnittelukäytäntö antaa kyllä paremmat mahdollisuudet ympäristöarvojen huomioonottamiselle kuin villi rakentaminen, mutta yhä ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin maanomistajien tasapuolinen kohtelu - ei luonnonarvot. Kaavoituksella ei pystytä jättämään riittävän laajoja ranta-alueita rakentamisen ulkopuolelle. Rantarakentamisen vaikutuksista olisi laadittava riittävät kokonais- ja paikkakohtaiset YVA:t.
Luontomatkailua kehitettäessä on muistettava määritellä luontomatkailun käsite. Kaikki matkailu, mikä tapahtuu luonnossa ei suinkaan ole kestävää luontomatkailua (moottorikelkat, mönkijät, vesiskootterit ym.).
4.2. Maa- ja kalatalous
Nykytilanteessa Etelä-Savon lienee turha lähteä kilpailemaan maatalouden tuotantomäärissä, joten erikoistuminen ja nimenomaan luomutuotanto sopii maakuntaamme hyvin. Se tukee erinomaisesti myös ympäristönsuojelullisia tavotteita. Luomun yhteydessä on syytä kuitenkin korostaa myös paikallisten maataloustuotteiden hankkimista ja kuluttamista (lähiruoka).
4.3. Metsätalous
Vaikka metsätalous on Etelä-Savossa etupäässä puun tuottamista, metsän käyttö on ja pitää olla muutakin. Metsien taloudelliseen käyttöön kuuluvat mm. matkailu, virkistys, riista, marjat ja sienet.
Jotta voidaan puhua kestävän metsätalouden mallimaakunnasta, on metsien suojelulla oltava metsätalouden rinnalla riittävä painoarvo. Arvokkaimmat alueet on jätettävä puuntuotannon ulkopuolelle, ja niitten määrää on tarvittaessa lisättävä mm. ennallistamalla. Yhtenäisten metsäalueiden pilkkomisesta on pidättäydyttävä, jotta edes viimeiset erämaaluonteiset alueet saadaan säilymään.
4.4. Alueiden käyttö ja liikenne
Asukkaiden jokapäiväinen ympäristö ja sen viihtyvyys luovat elämisen tasoa. Liikkuminen on välttämätöntä, mutta vaihtoehdot ovat jääneet vähäisiksi. Ohjelmassa liikennepolitiikan kytkentä elinkeinorakenteeseen ja elämäntapaan jää hataraksi. Joukkoliikenne tarvitsee tukea myös kannattamomilla reiteillä sekä uusia kehittämissuunnitelmia. Savonlinna-Pieksämäki -rataosuus on saatava takaisin käyttöön. Lentoliikenteen ja yksityisautoilun haittoja on korostettava.
4.5. Energiantuotanto, teollisuus ja yhdyskunnat
Vaikka Etelä-Savo ei ole kovin teollistunut maakunta, päästöjä ilmaan ja veteen kuitenkin syntyy. Suojelutoimet ovat edenneet, mutta paljon on vielä tehtävää. Ohjelmasta puuttuu selvitys siitä, kuinka nykyisiä laitoksia saadaan vielä entisestään tehostamaan ilman- ja vesiensuojelutoimenpiteitä. Vai aiotaanko siihen puuttua lainkaan?
Mitä tarkoittaa käytännössä ympäristöjohtaminen ja -hallinta? Jo nyt yritykset ja kunnat puhuvat puhtaan ympäristön puolesta, mutta käytännön teot ja päätökset tehdään kuitenkin muitten kriteerien perusteella. Ympäristönhallinnan yhteydessä on kehitettävä ekologinen tarkastelutapa ja mittarit sekä ympäristön huomioon ottava tilinpito.
Ohjelmassa jätteiden käsittely kaatopaikkoineen ja jätteenkäsittelylaitoksineen on melko hatarasti käsitelty. Mm. jätteenpolttoon liittyy paljon riskejä ja ongelmia ympäristön kannalta.
Alueen tuotantoa, tuotannon rakennetta, tuotteita ja niiden vaikutusta sekä elinkaarta on kaiken kaikkiaan käsiteltävä kriittisesti ympäristön hyvinvoinnin kannalta.
4.6. Ympäristökasvatus, -koulutus ja -tutkimus
Ympäristökasvatuksella ja -koulutuksella on keskeinen sija, kun yritetään saada muutosta aikaseksi niin elämäntavoissa kuin asenteissakin. Koulutukseen on varsin hyvin panostettukin, mutta lisäkoulutusta tarvitsevat asioista päättävät virkamiehet ja luottamusmiehet. Heidän ekologinen tietämyksensä on yleensä surkealla tasolla.
Ekomaakunta-ajatukseen kuuluu myös erilaisten ekologisten yhteisöjen kannustaminen ja avustaminen.
4.7. Kestävä elämäntapa ja kulutustottumukset
Jokaisen ihmisen ympäristötietoisuuden vahvistaminen on valttämätön ja hyvä tavoite. Se on kuitenkin riittämätöntä. Rinnalla on pystyttävä aktiivisesti torjumaan ympäristöhaittoja ja luotava tehokkaita keinoja konfliktien ratkaisuja varten. Yksityisen ihmisen on vaikea muuttaa elämäntapaansa ja kulutustotottumuksiaan, jos yhteiskunta ei näitä muutoksia tue omilla rakennemuutoksillaan.
Savonlinnassa 12.12.1997
Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Stephen Condit, puheenjohtaja Kaarina Tiainen, aluesihteeri
LISÄTIEDOT: Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri ry, c/o Stephen Condit, Haapavedentie 18, 57170 Savonlinna, puh. 015 - 532 052 (k), -5759 712 (t)