18.8.1997 [Luonnonsuojelija 7/97, sivu 3]
Vakavin uhanalaisia lajeja uhkaava vaara ei ole saastuminen eikä metsästys. Se on elinympäristöjen väheneminen ja heikkeneminen. Natura 2000 -suojelualueverkosto on ratkaisu tähän pääongelmaan.
Suomen luonnonsuojeluliitto jätti pyydetyn Natura-lausuntonsa Ympäristöministeriölle 19.6. Lausunnon liitteeksi ministeriölle annettiin piirien lausunnot ja niiden yhteenveto - pitkälle toista sataa sivua tekstiä.
Luonnonsuojeluliitto totesi, että kuulemismenettely täytti lakien vaatimukset. Aikaa meillä oli kaksi kuukautta, kun Tanskassa sitä oli kaksi viikkoa. Naturan saama julkisuus on ollut suurempi kuin minkään muun lain tai ohjelman valmistelun.
Ympäristöhallinnolla on ollut riittämättömät voimavarat hoitaa hanketta ja sen tiedotusta. Liitto esitti, että Naturan jälkihoitoon budjetoitaisiin heti lisävaroja. Mitä pikemmin ohjelman tultua hyväksytyksi jokainen maanomistaja tietää oikeutensa, velvollisuutensa sekä mahdollisten korvausten määrän ja aikataulun, sen parempi kaikille.
Liitto huomautti, että Suomen esitys on jo pahasti myöhässä. Komissio on jo puuttunut asiaan, koska Suomen myöhästyminen uhkaa koko hankkeen aikataulua. Jokainen viivytys uhkaa luontokohteita, joita hankkeen pitäisi suojella. Muutama Natura-kohde tuhottiin tahallisestikin kuulemisen aikana.
Natura 2000 -suojelualueverkoston tavoitteena on taata luontotyypeille ja lajeille suotuisa suojelutaso eli estää niiden väheneminen.
Ympäristöministeriön esittämät 1482 kohdetta sisältävät vanhoihin suojeluohjelmiin verrattuna uutta maata 143 000 hehtaaria.
Luonnonsuojeluliitto kannattaa Natura-hanketta. Esitys edistäisi toteutuessaan mm. saaristoluonnon, jokien, liiton tunnuseläimen saimaannorpan, kiljuhanhen ja lintuvesien suojelua.
Luonnonsuojeluliiton mukaan Ympäristöministeriön esitys on kuitenkin riittämätön. Suotuisaa suojelutasoa ei saavuteta yli 20 biotoopilla, esimerkiksi jokisuistoilla, useimmilla niityillä, kasvipeitteisillä kalkkikallioilla ja monilla suotyypeillä. Luonnonsuojeluliitto, sen piirit ja yhdistykset tekivätkin runsaasti esityksiä lisäkohteiksi ja alueiden laajemmiksi rajauksiksi. Mitä korjattavaa Naturassa luonnonsuojeluliiton mielestä sitten on?
Naturassa toistuu vanhojen suojeluohjelmien rakenteellinen vinoutuminen pohjoiseen. Suurin osa Naturastakin on pohjoisimman Lapin erämaita. Niitä on ollut helppo suojella, koska ne eivät ole juuri ketään kiinnostaneet ja kuuluvat pääosin valtiolle.
Naturan pahimmat puutteet ovat Etelä-Suomessa, missä rikas luonto, intensiivinen ihmistoiminta ja vähäisimmät suojelualueet kohtaavat. Etelän suojelualueet ovat kuin pieniä hajallaan olevia saaria meressä. Sirpaloitumisen edetessä "saarien" laji- ja yksilömäärät tulevat vähenemään, ellei ryhdytä ennallistamiseen. Liiton mielestä metsiensuojelualueita tulee yhdistää ennallistettavilla metsämantereilla, jollaisia liitto esitti useita.
Tärkein syy ministeriön esityksen puutteellisuuteen oli se, ettei sitä tehty direktiivien mukaisin luonnontieteellisin vaan taloudellisin perustein. Ympäristöministeriö runnoi Naturan valtioneuvoston vuonna 1996 päättämään rahoitusraamiin. Sen mukaan vanhat suojeluohjelmat ja Natura saavat maksaa vuoteen 2007 mennessä yhteensä 3,2 miljardia markkaa. Aluekeskuksia käskytettiin sen mukaisesti välttämään lisäkustannuksia ja pitäytymään pääosin vanhoissa ohjelmissa. Siksi Natura-esityksessä oli vanhaa 95 prosenttia ja uutta vain 5 prosenttia.
Liitto muistutti, että Natura-kohteisiin on mahdollista saada EU:lta rahaa. Suomi on saanut tätä LIFE-rahaa jo 80 miljoonaa markkaa, mikä on lähes puolet valtioneuvoston Naturaan budjetoimasta 190 miljoonasta. Naturasta pois jäävät kohteet eivät voi saada LIFE-rahaa. Ne jäävät kokonaan omien veronmaksajiemme kustannettaviksi. Tässä suhteessa esimerkiksi monien valkoselkätikkakohteiden jättäminen pois Naturasta on suorastaan tyhmää.
Naturassa olisi toki ollut mahdollisuus säästää suojelemalla valtion maita etenkin Etelä-Suomessa. Valtion maiden Natura-esitystä eivät kuitenkaan valmistelleet ympäristöviranomaiseet vaan niiden haltija - Metsähallitus. Lopputulos oli sen mukainen: niukkaakin niukempi.
Liiton mielestä asia pitää korjata. Esimerkiksi metsien, soiden ja jokihelmisimpukan suojelun kohentamiseen esitettiin lausunnossa runsaasti valtion mailla olevia kohteita.
Natura on moderni suojeluohjelma. Tärkeintä on suojeltavan luontotyypin tai lajin säilyminen. Se ei aina vaadi "totaalisuojelua" eli maan lunastamista luonnonsuojelulain mukaan valtiolle. Joskus suojelu voi onnistua helposti niinkin, että maan omistaja saa tehdä kaikkea muuta mahdollista kuin lajia tai luontotyyppiä tuhoavaa toimintaa. Naturassa käytetään toteuttamiskeinona mm. maa-aines- ja vesilakeja.
Liitto varoitti kuitenkin tapauksista, joissa on esitetty riittämättömiä suojelukeinoja. Esimerkiksi vesilaki ei ole riittävä lintuvesillä, koska se ei suojaa monille monille lajeille tärkeitä rantametsiä. Vastaavasti maa-aineslaki ei riitä kalliometsien kasvillisuuden suojeluun ilman täydentävää hoito- ja käyttösuunnitelmaa.
Vakavana systemaattisena virheenä liitto piti vanhanaikaisia soiden ja lintuvesien rajauksia.
Vanhoilla soidensuojeluohjelman kohteilla raja on vedetty usein suon ja kivennäismaan reunaan. Vasta tällä vuosikymmenellä on oivallettu, että suokin tarvitsee vaihettumavyöhykkeensä. Monet suolinnut pesivät reunametsissä. Reunakorvet ovat perhosille jopa suon tärkein osa. Vastaavasti suo-ojien ottaminen suojelualueeseen on tärkeää: ellei niitä oteta mukaan ja ennallisteta umpeen, koko suo voi kuivua ja sen suojelu mennä mönkään.
Reunametsät ovat tärkeä suojavyöhyke lintuvesilläkin, ja niissä pesii paljon lintuja. Niiden suojelu on Metsätalouden ympäristöohjelmankin mukaista.
Alueelliset ympäristökeskukset ja ympäristöministeriö ovat nyt tekemässä noin 13 000 lausunnon avulla ympäristöhallinnon lopullista esitystä. Virkamiesten itsensä tinkimä versio menee Natura-ministerityöryhmän poliitikoille lokakuun alussa, ja sen tinkimä versio taas aikanaan lopulliseen kaupantekoon valtioneuvostoon. Pelin henkihän on se, että muut ministeriöt ovat lausunnoissaan yleensä halunneet karkottaa Naturan omilta alueiltaan niin kauas kuin mahdollista. Lisäksi ministereillä ovat omat alueelliset yms. poliittisten irtopisteiden keruupaineensa.
Valtioneuvoston päätöksen jälkeen jäljelle jääneiden Natura-kohteiden kohtalo on kahtalainen. Lintudirektiivin erityissuojelualueet (SPA) tulevat voimaan heti. Luontodirektiivin SCI-kohteista päättää lopullisesti EU, ilmeisesti vuonna 1998.
Luonnonsuojeluliitto muistutti lausunnossaan, että Naturan kunniallinen toteuttaminen on maamme kansallisen edun mukaista. Se on välttämätöntä mm. metsäteollisuutemme toimintaympäristölle.
Kiitokset kaikille Natura 2000 -lausuntoja puurtaneille aktiiveille ja asiantuntijoille niin paikallisyhdistyksissä, piireissä kuin liitossakin!
TAPANI VEISTOLA
Kirjoittaja on yksi Luonnonsuojeluliiton Natura-projektisihteeri Keijo Savolaa keväällä auttaneista suojeluasiantuntijoista.