 |
|
| Tornionjoki
on Suomen ja Ruotsin rajajoki. Se on pisin valjastamaton Itämereen
laskeva joki. Pääuoman pituus on 410 km, mutta yhdessä Muonionjoen
ja sen yläjuoksun kanssa pituudeksi tulee 580 km. Valuma-alueen pinta-ala
on 39 820 km2: tästä 37% sijaitsee Suomessa ja 63% Ruotsissa.
Valuma-alue käsittää kaikki Tornionjokeen laskevat pienemmät
joet. Tornionjoki alkaa Tornionjärvestä Pohjois-Ruotsissa, mikä
on 322 km2:n kokoinen. Joki sijaitsee sekä boreaalisella että
alpiinisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä.
Tornionjoki-Muonionjoki on
Suomen ainoa säännöstelemätön suuri jokivesistö.
Vain Tengeliönjoen sivuvesistö on rakennettu, mutta myös
Martimojoen ja Liakanjoki ovat menettäneet luonnontilansa muun muassa
metsäojituksen ja turvetuotannon aiheuttaman liettymisen ja ruoppausten
Vesistön yläjuoksulla on paljon alkuperäistä luontoa ja luontaiselinkeinoja. Alajuoksulla taas sijaitsevat Lapin merkittävimmät maatalousalueet. Jokilaaksossa oleva maatalousasutus on vanhinta koko Lapissa. Kalastuksella on vuosisatojen ajan ollut tärkeä osa alueen ihmisten elämässä. Nykyisin myös matkailukalastuksen osuus on kasvanut huomattavasti. Naturasta kerätään mielipiteitä Tornionjoen-Muonionjoen vesistön sisällyttäminen Natura 2000 -verkostoon on Natura 2000 -ministerityöryhmän tekemän päätöksen mukaisesti tulossa kaikille avoimelle lausuntokierrokselle loka-marraskussa. Kuulemisen tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan sanomalehdissä ja kuntien ilmoitustauluilla.Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit on yksi EU-komission nimeämistä, täydennysalueita vaativia luontotyypeistä. Tornionjoen-Muonionjoen vesistö on tämän luontotyypin tärkein edustaja. Selvitettävänä oleva alue muodostuu Suomen puoleisesta Tornionjoen - Muonionjoen vesistöstä lukuun ottamatta voimatalouskäyttöä varten rakennettua Tengeliönjoen vesistöä. Natura -alueeseen kuuluisivat vain vesialueet. Osa Tornionjoen sivuvesistä (etenkin Käsivarressa) sisältyy jo aiemmin päätettyyn Suomen Natura 2000 -ehdotukseen. Ruotsi on keväällä 2000 tehnyt päätöksen esittää Tornionjoen ja Kalixjoen vesistöjä omaan Natura 2000 -verkostoehdotukseensa. EU:lle olisi hyvin vaikeaa hyväksyä Naturaan vain joen toista puolta, koska kohteiden rajojen tulee aikaisempien oikeustapausten mukaan olla luonnollisia eikä hallinnollisia (esimerkiksi valtion raja). Natura-luontoarvot Tornionjoen-Muonionjoen vesistö on koko Euroopassa erittäin arvokas kokonaisuus. Sen luonto on hyvässä kunnossa. Se on paras esimerkki EU:n luontodirektiivin Fennoskandian luonnontilaisista jokireiteistä. Tällaiset jokireitit ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia, niukkaravinteisia jokireittejä tai niiden osia, joiden tyypillisiä piirteitä ovat suuret veden pinnan vuodenaikaiset vaihtelut ja veden pinnan jäätyminen talvella. Tavallista on myös jokireitin vaihtelevuus: niissä voi olla vesiputouksia, koskia, suvantoja ja niihin voi liittyä pieniä järviä. Vesistössä elää luontodirektiivin liitteessä II lueteltuja lajeja. Tällaisista lajeista joella asustaa mm. saukko (Lutra lutra). Luontodirektiivin mukaan liitteessä mainituille lajeille on osoitettava Natura-alueita. Tornionjoki on hyvin tärkeä useille vaeltaville kaloille. Niitä Natura ei kuitenkaan koske Suomen puolella. Meillä on EU:n liittymissopimuksessa poikkeus esimerkiksi lohen suojelusta. Tornionjoen osana on myös Tornion Karunginjärvi (660 ha), joka on luokiteltu tärkeäksi lintualueeksi (Important Bird Area, IBA). Esimerkiksi laulujoutsenet (Cygnus cygnus) lepäävät joukoittain tällä järvellä muuttonsa aikana. Euroopan komissio on haastanut Suomen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Karunginjärven ja monien muiden tärkeiden lintualueiden suojelematta jättämisestä. Lisäksi Korkein hallinto-oikeus hyväksyi asiaa koskevan luontojärjestöjen Natura-valituksen kesällä 2000. Suojelutilanne Tornionjoen vesistö on suojeltu Suomen ja Ruotsin välisellä rajajokisopimuksella, joka säätelee vesistön rakentamista ja säännöstelyä sekä kalastusta. Pienempiä sivuvesistöjä suojelee koskiensuojelulaki. Lisäksi vesilaki ja YVA-lait ovat muutenkin voimassa koko maassa. Olemassa olevan lainsäädännön takia vesistön liittäminen Naturaan ei edellyttäisi uusia suojelutoimenpiteitä vaan paikallisten ihmisten elämä jatkuisi entiseen malliin. Jokea ei siis ole tarkoitus "museoida" vaan kehittää ja hoitaa sitä kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Uhat Suurin uhka Tornionjoelle on veden happamoituminen. Suurimpia saastuttajia ovat metsätalous ja turvetuotanto. Isoille, veden laatuun vaikuttaville hankkeille tarvitaan jo nykyisen lainsäädännön mukaan ympäristövaikutusten arviointi. Se ei koske kuitenkaan yksityisten ihmisten pieniä hankkeita vaan vähintään 150 - 200 hehtaarin turpeenottoja tai ojituksia. Tornionjoen patoaminen on estetty jo rajajokisopimuksella. Luonnonsuojelijoille Natura 2000 on toki lisävakuutus Väylän pysymisestä luonnontilaisena. Natura-kohteen suojelun lopettaminen on toki periaatteessa mahdollista, mutta siihen tarvitaan myös Euroopan komission mielipide ja korvaava kohde -jollaista Tornionjoella ei ole. Naturan hyödyt Natura 2000 -verkostoon hyväksytyille alueille on mahdollista saada Euroopan unionilta rahoitusta niiden hoito- ja käyttösuunnitelmiin. Lisäksi Luonnon LIFE -rahoitusta voidaan käyttää suojeluhankkeiden toteuttamiseen sekä alueiden hoitoon ja ennallistamiseen. LIFE -tukea voivat hakea jäsenvaltioiden yksityiset kansalaiset, yhteisöt ja viranomaiset. EU:n rakennerahastojen tavoitteena on tukea kestävää kehitystä. Natura-alueet on huomioitu uusissa tavoiteohjelmissa, joten rahoitusta voidaan saada myös niiden kautta. Alueen liittäminen Naturaan olisi sen "ekomerkki" esimerkiksi ulkomaisille matkailijoille, jotka tuntevat Natura-alueiden arvon jo omista kotimaistaan. Huolia Naturan vaikutuksista ja vastauksia niihin Tornionjoen-Muonionjoen Naturaan liittämistä epäilevien mielestä joen tulevaisuus turvataan nykyisten, kansallisten lakienkin avulla ja paikallisella järjellä. He eivät luota varsinkaan "Brysselin" suojeluajatuksiin.
|
Suomen
Naturaa täydennetään nyt!
Mikä
Natura 2000 on?
|