19.9.1996
Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii Ympäristöministeriöltä ja Metsähallitukselta pikaisia toimia Pohjois-Karjalassa leimahtaneen konfliktin laukaisemiseksi. Nykyinen tilanne, jossa vuonna 1996 hakataan valtion mailla sijaitsevia aarniometsiä, arvokkaita pienvesikohteita ja liito-oravareviirejä, vaarantaa Suomen Natura 2000 -esityksen uskottavuuden. Natura-hankkeessa Suomen tulisi luoda luonnonsuojelualueverkosto, joka täyttää EU:n kriteerit.
Julkisessa kiistelyssä esiinnousseet Valtimon Alimmainen Verkkojärvi ja Nurmeksen Salmijärvi ovat vain jäävuoren huippu. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus löysi kesällä 1995 tekemissään Natura 2000 -inventoinneissa läänin valtion mailta (Ilomantsi, Juuka, Lieksa, Nurmes, Valtimo) noin 40 arvokasta luontokohdetta, joilla on perusteltua merkitystä parhaillaan laadittavan Natura 2000 -verkoston kannalta. Kohteisiin sisältyy boreaalisten luonnonmetsien lisäksi myös muita Natura 2000 -ohjelmassa etsittäviä luontotyyppejä, mm. aapasoita, lähteitä, hienoja pienvesikokonaisuuksia ja arvokkaita kallioita ja harjumuodostelmia. Valtaosa alueista on kuitenkin EU:n ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin kuuluvia boreaalisia luonnonmetsiä; erityisen arvokkaiksi ne tekee sijainti varsinaisen luonnonmetsävyöhykkeen eteläosissa. Käytännössä alueet edustavat Oulujoen eteläpuolisen Suomen arvokkaimpia suojelemattomia metsäalueita.
Metsähallitus on kuluvan kesän aikana jatkoselvittänyt kohteiden arvoa. Viimeaikaiset tiedot ovat osoittaneet Metsähallituksen omien inventointien luotettavuuden kyseenalaiseksi. Kun vähäarvoiseksi väitetyt metsät osoittautuvatkin luonnonsuojeluväen tarkistuskäynneillä erittäin lahopuustoisiksi aarniometsiksi (Salmijärvi) tai niiltä löytyy lahopuuston ja monitoimikoneiden lisäksi liito-oravareviirejä (Alimmainen Verkkojärvi), Metsähallituksen luonnonsuojelupuolen asiantuntemus joutuu sangen omituiseen valoon. Käytännössä Metsähallituksen Itä-Suomen puistoalue on siunannut arvokkaiden alueiden hakkuita lojaalisuudesta Metsähallituksen talouspuolta kohtaan. Luonnonarvojen hävittämisen julkisella myöntämisellä ei ole haluttu vaarantaa taloustoimintaa, jonka mittavuus viime kädessä on ylimitoitettujen tulostavoitteiden sanelemaa.
Ympäristöministeriö on jo keväällä 1996 delegoinut Metsähallitukselle erittäin suuret valtuudet hallinnassaan olevien Natura-kohteiden inventoinneista ja suojeluesitysten rajaamisesta. Pohjois-Karjalan kokemuksista on nähtävissä, mihin tämä menettely on johtamassa. Vastaavia ongelmia esiintyy myös muualla Suomessa, joskaan ei yhtä räikeinä. Käytännössä Metsähallituksen talouspuolen hakkuuvaateet sanelevat tehtävät suojeluratkaisut, varsinaisilla luonnonarvoilla ei ratkaisujen kannalta ole suurempaa merkitystä.
Erityisen ikävää Pohjois-Karjalan luonnonmetsähakkuissa on ympäristöministeriön rooli. Suomen ympäristöpolitiikan uskottavuudesta vastaava korkein viranomainen on aktiivisesti kieltäytynyt ottamasta kantaa jo elokuusta 1995 jatkuneeseen arvometsien tuhoutumiseen. Ympäristöministeriön hiljaisuuden taustalla ovat Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelun yhteydessä tehdyt hehtaarimääräiset ratkaisut suojeltavan alueen pinta-alasta. Käytännössä Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Kuhmossa on tiedossa noin 18 000 hehtaaria arvokkaita vanhoja metsiä, valtioneuvoston periaatepäätöksen mahdollistaessa vain noin 9000 hehtaarin suojelun. Uudet inventoinnit ja EU-jäsenyyden vaateet antavat aihetta tilanteen uuteen tarkasteluun, mutta ministeriö on suhtautunut löytyneiden luonnonarvojen säilymiseen käsittämättömän välinpitämättömästi. Tämän seurauksena on kuluneen vuoden aikana läänissä hävitetty mm. lukuisia liito-oravareviirejä sekä edustavia vanhoja luonnonmetsiä. Kaikki tämä on tapahtunut valtion mailla.
Pohjois-Karjalassa sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kohtalo antaa erittäin ikävän kuvan siitä, millaista esitystä Suomi on esittämässä tammikuussa 1997 EU:lle. Mikäli Pohjois-Karjalan suojelemattomien luontokohteiden kaltaisia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja lajeja sisältäviä valtion maiden kohteita ei esitetä suojelualueverkostoon, ei esityksen ekologinen uskottavuus nouse kovin korkealle. Kansalaisjärjestöt tai EU tuskin tulevat hyväksymään sellaista kansallista esitystä, josta tämänkaltaiset luonnonaarteet jätetään pois.
LISÄTIEDOT Suomen luonnonsuojeluliitosta, puh. (09) 228 081
- Natura 2000 -projektisihteeri Keijo Savola, puh. suoraan (09) 228 08 202