8.8.1997
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristöministeriön ehdotuksessa Suomen Natura 2000 -ohjelmaan sisällytettävistä alueista suokohteet on rajattu usein väärin. Reunametsät ja ojat pitäisi ottaa rajaukseen mukaan.
Suokohteiden rajaukset Natura-esityksessä noudattelevat useimmiten vanhoja soidensuojelun perusohjelman tai seutukaavan rajauksia. Suojelualueen raja on piirretty suon ja kivennäismaan rajaan. Ratkaisu on onneton sekä suon vesitalouden että suon ja metsän välisen lajistollisesti rikkaan vaihettumavyöhykkeen kannalta.
Luonnonsuojeluliiton mielestä vakavin puute on reunaojikoiden jättäminen ulos rajauksista. Rajauksien ulkopuolelle jätetyt ojasysteemit johtavat vedet pois suolta ja kuivattavat sitä, jolloin itse suon suojelu epäonnistuu. Tällaisten reunaojikoiden ennallistaminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista.
Soiden reunaosien eliöyhteisöt ovat usein uhatumpia kuin itse avosuon. Reunavyöhykkeellä tavataan monia vaateliaita perhosia. Monille lahottajasienille ja itiökasveille suotuisa pienilmasto luo niille otolliset olot. Reunametsissä pesii hyvin paljon suojelunarvoisia lintuja, kuten tikkoja ja petolintuja.
Myös Luonnontieteellinen keskusmuseo pitää soiden puutteellista rajausta Naturassa vakavana ongelmana. Luonnonsuojelualueiden rajaaminen väärin ihmetyttää, sillä oikeat rajausperiaatteet on kirjattu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön jo vuonna 1994 vahvistamaan Metsätalouden ympäristöohjelmaan: "Suojelualueiden rajaukset tulee ensisijaisesti tehdä siten, että suojelutavoitteiden turvaamiseksi tarvittavat reuna-alueet sisällytetään suojelualueisiin."