31.7.1997

Miksi valtion omistamat suojelunarvoiset luontokohteet eivät Pohjois-Karjalassa päätyneet Natura 2000 -esitykseen?

Suomen luonnonsuojeluliitto tukee Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin näkemyksiä ympäristöministeriön Natura 2000 -esityksestä. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri on vuosien ajan kerännyt tietoja maakunnan arvokkaista luontokohteista. Natura 2000 -ohjelmaa varten luonnonsuojelupiiri valmisteli perusteellisen esityksen niistä maakunnan pohjois- ja itäosasta löytyvistä suojelunarvoisista luontokohteista, joilla on merkitystä Natura 2000 -ohjelman tavoitteiden kannalta. Luonnonsuojeluliitto tukee tätä esitystä ja vaatii viranomaisilta puolueetonta selvitystä siitä, miksi tämäntasoiset valtion omistamat alueet eivät päätyneet ympäristöministeriön ehdotukseen Suomen Natura 2000 -ohjelmaan sisällytettävistä alueista.

Tärkeimpiä näistä täydennysalueista ovat:

- Koitajoen seudun luontokohteet (Ilomantsi)

- Patvinsuon kansallispuiston laajennusalueet (Ilomantsi, Lieksa)

- Petkeljärvi­Putkelanharju­Puohtiinsuo (Ilomantsi)

- Pitkävaara (Juuka)

- Itärajalta Hiidenportin kansallispuistoon ja siitä Tiilikkajärven suuntaan ulottuva luonnontilaisen kaltaisten metsien ja muiden arvokohteiden vyöhyke (Kuhmo, Lieksa, Nurmes, Valtimo, Sotkamo): Otrosvaara­Kieverrysjärvet, Rasva­Kitkasuo, Kannusvaara, Jonkerinsalon alue, Mujejärvi­Hiidenportti ja Murtovaara­Ukonkuivuuvaara.

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri muistuttaa omassa lausunnossaan metsälajiston säilymisen edellyttävän, että 10­15 prosenttia metsämaasta on suojeltu. Ympäristöministeriön Natura 2000 -esitys ei yllä lähellekään tätä tavoitetta, vaan jää maakunnan metsäisimmissäkin itä- ja pohjoisosissa muutamaan prosenttiin. Luontodirektiivin edellyttämän suotuisan suojelun tason saavuttaminen vaatii siis suojelualueiden huomattavaa lisäämistä. Uusi metsälaki tai ns. alue-ekologinen suunnittelu eivät pysty turvamaan esimerkiksi lahopuusta riippuvaisen lajiston säilymistä.


HAKEMISTO