27.2.1998 Lausunto Ympäristöministeriölle (YM:n lausuntopyyntö 3/501/199616.1.1998)
Luonnonsuojeluliitto pitää kaikkia esitettyjä lisäkohteita ja SPA-lisämerkintöjä tärkeinä ja luonnontieteellisesti hyvin perusteltuina.
Suurin uhanalaisuuden syy maassamme on eläinympäristöjen väheneminen. Suurimmalta osalta uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistämme puuttuu kattava kotimainen suojeluohjelma. Myös suuri osa jo päätetyistä suojeluohjelmistamme on yhä toteuttamatta. Natura 2000 on mahdollisuus korjata näitä puutteita, vieläpä osin EU:n rahoilla.
Kuulemisen aikataulu ja periaatteet
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että Suomi on myöhästynyt Naturassa jo kahdesta lupaamastaan määräajasta. Natura-esityksemme on jo yli kaksi ja puoli vuotta myöhässä. Naturan myöhästyminen tulee johtamaan ainakin Life-rahojen vähenemiseen, jonka suuruusluokka on kymmeniä miljoonia markkoja viime vuoteen verrattuna. Lisäksi Euroopan komission perusteltuun lausuntoon on vastattava 9.3.1998 mennessä. Lisämyöhästymiseen ei ole varaa, koska se voi johtaa suuriin uhkasakkoihin.
Koska Natura-ministerityöryhmän työ oli tammikuussa kesken, oli näiden lisäysten kuuleminen tässä vaiheessa järkevää ajan säästämistä.
Kuulemisen järjestäminen SPA-lisämerkinnöistä ei olisi ollut täysin välttämätöntä. Sama koskee Ramsar-kohteita ja HELCOMin BSPA-alueita, joista jotkut tahot ovat halunneet vastaavaa lisäkuulemista. Niiden oikeusvaikutukset ovat Naturaa lievemmät, ja kuuleminen siksi ylimääräistä palvelua. Mikäli ympäristöministeriö kuitenkin haluaa BSPA- ja Ramsar-kohteista ylimääräisen kuulemisen järjestää, sen ehtisi vielä tehdä ennen valtioneuvoston Natura-päätöstä. Sopiva tilaisuus olisi esimerkiksi ministerityöryhmän jälkeisen lausuntokierroksen yhteydessä. BSPA- ja Ramsar-alueiden hyväksyminen on kansainvälisten sitoumustemme täyttämistä. BSPA- ja hylkeidensuojelualueiden perustamisen laiminlyönti tulee esille mm. seuraavassa HELCOMin kokouksessa maaliskuussa 1998.
Asianomaisten kuuleminen
Kuuleminen on tehty muodoilla, jotka kansanedustajat ovat luonnonsuojelulakia säätäessään päättäneet.
Kuulemisaika oli riittävä. Lakisääteisten kuulutusten lisäksi kuuleminen oli muutenkin hyvin esillä julkisuudessa.
Tiedotusta Naturasta ja sen vaikutuksista tulee kuitenkin voimakkaasti lisätä. Liikkeellä on paljon sekä ihmisten tietämättömyydestä että Naturan vastustajien propagandistisesta disinformaatiosta aiheutuneita harhaluuloja. Erityisesti ministerityöryhmän jälkeistä lausuntokierrosta varten tulee tuottaa riittävästi selkeätä tiedotusaineistoa. Koska Naturan enempi myöhästyminen saattaa maksaa miljoonia markkoja, tiedotuksen tehostaminen ei nyt saa jäädä rahasta kiinni.
Lisäyskohteista ympäristöhallinto oli ollut etukäteen yhteydessä maanomistajiin. Se on hyvää palvelua. Maanomistajien etukäteissuostumus on positiivinen asia, mutta se ei ole kuitenkaan Naturan yhteisöoikeuden mukainen valintakriteeri. Luonnonsuojelu on yhteiskunnan oikeutettu yleinen etu, ja Natura toteuttaa kansanedustajien hyväksymää uutta luonnonsuojelulakia. Maanomistajien itsekkäät edut eivät missään nimessä saa luonnonsuojelua haitata, eivät etenkään kun Suomessa merkitykselliset haitat korvataan täysimääräisesti. Maanomistajien oikeusturva on turvattu paremmin kuin yhdenkään uhanalaisen lajin, joiden suojelu on Naturan tarkoitus.
Pelkkä maanomistajien erityiskuuleminen ei missään nimessä riitä jatkossakaan, koska Naturan oikeusvaikutukset eivät pääty Natura-alueen rajalle. Jopa kymmenienkin kilometrien päässä alueelta tapahtuva hanke voi vaikuttaa kohteen luontoarvoihin heikentävästi ja tulla estetyksi Naturan lähikontrolliperiaatteen takia (esim. turpeenotto suojeltavalle vesistökohteelle). Toisaalta turmeltumaton luonto vaikuttaa esimerkiksi koko Suomen matkailun ja metsäteollisuustuotteiden markkinointiin. Naturalla toteutetaan myös kaikkien kansalaisten hallitusmuodossakin säädettyä oikeutta ympäristöön. Siksi on luontevaa, että kuuleminen tehdään kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Natura ei ole pelkkien maanomistajien asia, vaan se on koko maamme kansallinen etu.
Kuulemismateriaalin laatu
Koska valtakunnallisia lausunnonantajille lähetetyt kartat olivat liian suurimittakaavaisia, tarkempia karttoja piti mennä katsomaan Ympäristöministeriöön. Siellä palvelu oli ystävällistä ja hyvää.
SPA-kohteiden karttoihin ja tietolomakkeiden tietoihin ei oltu merkitty viimevuotisen kuulemisen jälkeisiä supistuksia. Ministerityöryhmän jälkeiseen lausuntokierrokseen tulee supistusalueet ehdottomasti selvästi merkitä. Sama koskee myös Natura-tietolomakkeita (entiset tiedot esimerkiksi suluissa). Ilman näitä tietoja on Naturan supistusten vaikutuksia erittäin vaikeata ja työlästä arvioida.
Kuulemismateriaalista puuttui asian toinen puoli
Lisäyksien arvoa on vaikeata arvioida, koska lausunnonantajille ei esitetty kaikkia jo tehtyjä supistuksia. Supistuksia on ilmeisesti tehty joka toiselle kohteelle. Niiden laajuus on suurempi kuin näiden nyt esitettyjen lisäysten.
Luonnonsuojeluliitto vaatii luonnonsuojelulain perusteella, että valtakunnallisille suojelujärjestöille järjestetään samanlainen kuuleminen kaikista Naturan supistuksista kuin maanomistajille nyt lisäkohteista.
Luonnonsuojeluliitto pitää kaikkia kolmeatoista lisäyskohdetta täysin välttämättöminä. Ne eivät kuitenkaan riitä Naturan tavoitteen - lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason - saavuttamiseen.
Kohteita on liian vähän
Natura-lausunnoissaan asiantuntijatahot ja suojelujärjestöt osoittivat, että suotuisa suojelun taso jää toteutumatta useilla kymmenillä luontotyypeillä ja lajeilla. (Lausuntojen tiivistelmät on julkaistu kirjana Suomen ympäristö -sarjassa n:o 154.)
Lisäysesitysten määrä ja koko osoittavat kuitenkin, ettei näitä luonnontieteellisesti perusteltuja lausuntoja ole otettu huomioon.
Naturan lausuntokierroksella esitettiin koko maassa noin 500 lisäystä tai laajennusta. Nyt esitetyt 13 kappaletta ovat tästä vain 2,6 prosenttia.
Pinta-alaltaan laajennukset ovat noin 3 500 ha. Se on vain 0,07 prosenttia viime kesänä kuulemisessa olleesta 4,9 miljoonan hehtaarin Naturasta.
Monen eteläsuomalaisen ympäristökeskuksen alueella ei ole yhtään lisäyskohdetta. Mutta ei kaikkien Lapinkaan lajien ja luontotyyppien suojelutaso suotuisa ole. Esimerkkinä taantuneen laaksoarhon suojelu: Se on täysin toteuttamatta, vaikka etenkin Vuotoksen tekoallas uhkaa jäljellä olevia paikkoja Kemijoella.
Vähillä ja marginaalisen pienillä uusilla alueilla ei korjata suojelualueverkostomme vakavaa rakenteellista puutetta: Oulujärven eteläpuolisesta Suomesta on suojeltu alle 3 prosenttia maapinta-alasta. Etelä-Suomessa maamme rikkain luonto törmää tehokkaimpaan maankäyttöön ja vähimpiin suojelualueisiin. Suojelu ja erilaiset taloushankkeet kilpailevat viimeisistä arvokkaista luontokohteista aiheuttaen alati kovenevia suojelukiistoja.
Etelä-Suomen suojelua tulee jatkaa kotimaisilla suojeluohjelmilla Naturan jälkeenkin. Luonnonsuojelulle ei todellakaan riitä seuraavan kymmenen vuoden aikana pelkkä Naturan ja vanhojen ohjelmien toteuttaminen.
Lisäysesityksiä ei ole tutkittu kunnolla
Luonnonsuojeluliitto pitää valitettavana, ettei ympäristöhallinto näytä tutkineen etenkään yksityismailla sijainneita "poliittisesti vaikeita" lisäysesityksiä kunnollisesti.
Äärimmäinen esimerkki asiantuntijoiden esitysten laiminlyönneistä on monien Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLifen määrittelemien kansainvälisesti arvokkaimpien lintualueiden (Important Bird Areas, IBA) jääminen yhä Naturan ulkopuolelle. Näitä ovat Lålbyn ja Alajoen pellot, Kontiolahden Pitkäranta ja Artjärven kosteikot. Lisäksi useilta IBA-kohteilta puuttuu tärkeitä ydinosia: esimerkiksi Tainijärvet (osa Runkausta) ja Lappväärtin kosteikoista puuttuu Hamnfjärdin-Ragnesskärsfjärden alue. Mikäli niitä ei Naturaan listata, Luonnonsuojeluliitto on pakotettu kantelemaan niiden designoimatta jättämisestä Euroopan komissiolle. Muistettakoon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin käyttää IBA-luetteloja käsikirjanaan SPA-kanteluja tutkiessaan.
Oireellista on myös lukuisien Naturaan esitettyjen valtionmaiden hylkääminen. Natura-lausunnossaan 19.6.1997 Luonnonsuojeluliitto huomautti metsähallituksen saaneen itse valmistella Natura-esityksen alueiltaan. Metsähallituksessa pitää valtaa talouspuoli, jonka vastustus näkyi kevään 1997 Natura-esityksen niukkuutena. Sen ylivalta mm. metsähallituksen luonnonsuojeluun verrattuna näkyy myös näiden lisäysesitysten vähyytenä ja mukaan otettujenkin metsähallituksen maiden (esim. Talaskankaan ja Koitajoen laajennukset) suojelukeinojen tehottomuutena (esim. metsälaki ja alue-ekologinen suunnittelu).
Luonnonsuojeluliitto vaatii, että lisäyksiä Naturaan esittäneet lausunnonantajat saavat perustellun selvityksen kaikista lisäysesitystensä hylkäämisestä samalla tavalla kuin maanomistajat omista muistutuksistaan.
Ei paljoa uutta suojelulle
Lähes kaikki lisäkohteet on jo suojeltu kotimaisilla säännöksillä. Useimmat niistä ovat jo nyt yhteiskunnan omistuksessa.
Pari kohdetta on vaihdettu toiseen Natura-kohteeseen, esimerkiksi Ilomantsin Koitajoen laajennus on otettu pois Pampalosta ja Hailuodon lintuvesikohteet on saatu jäkäläharju uhraamalla. Kevään 1997 Natura-esityksen puutteet eivät parane poistamalla kohteita toisaalta ja lisäämällä niitä toisaalle (vrt. hölmöläisten peitonjatkaminen). Suotuisan suojelun tason puutteet paranevat vain ja ainoastaan lisäämällä uusia, ennen suojelemattomia kohteita Natura-verkostoon.
Natura 2000 olisi ollut loistava tilaisuus suojella ennen suojelemattomia uusia kohteita. Naturassa kotimaisen suojelualueverkostomme paikkaamiseen oltaisiin saatu EU-rahaakin. Esimerkiksi kaikki valkoselkätikkakohteet olisi kannattanut ottaa Naturaan mukaan. Nyt suojelun puutteita joudutaan paikkaamaan kriisiytyvissä tilanteissa kotimaisin verovaroin. Esimerkiksi kohteiden ennallistaminen ja uhanalaisten eläinten tarhaus on todella kallista ajallaan tehtyyn paikkasuojeluun verrattuna. Naturan mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen on tyhmyyttä.
Huomattakoon, ettei Naturasta pois jäävillä ja kotimaisista suojeluohjelmista puuttuvilla alueilla ole mitään suojaa edes EU:n Natura-käsittelyn aikana. Valtion omistama Metsähallituskin hakkaa luontojärjestöjen laajennusalueeksi esittämiä ikimetsiä esimerkiksi Talaskankaalla.
Erityisen tärkeää on suojella Naturasta poliittisen karsinnan takia putoavat uudet, ennen suojelemattomat kohteet kotimaisilla suojelusäännöksillä. Jos EU palauttaa alueet Naturaan, mutta maanomistajat ovat ehtineet tuhota niiden luontoarvoja Naturan EU-käsittelyn aikana, voidaan joutua vaikeisiin ennallistamisoikeudenkäynteihin.
Liian pieniä rajauksia
Monet laajennusrajaukset ovat liian pieniä tai epäekologisesti rajattu. Esimerkiksi Luvian Porsmusansuon ennallistaminen on nykyrajauksella mahdotonta.
Liian löysiä suojelukeinoja
Monien paikkojen suojelukeinot ovat riittämättömiä. Esimerkiksi Talaskankaan ja Koitajoen laajennuksissa käytetään metsälakia ja alue-ekologista suunnittelua. Niitä metsähallituksen tulee noudattaa ilman Naturaakin.
Alue-ekologinen suunnittelu on kuitenkin suojelukeinona vasta teoriaa, jonka toimivuudesta ei ole tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi alue-ekologista suunnittelua tutkiva Helsingin yiopiston professori Ilkka Hanski on varoittanut tästä. Alue-ekologista suunnittelua ei saa käyttää suojelun vaihtoehtona. Koska vanhoja metsiä ei voida suojella niitä hakkaamalla, alueiden todellinen suojelukeino on luonnonsuojelulaki.
Lisäyksillä ei voi perustella lisäpoistoja
On selvää, etteivät nämä harvat pienet lisäysesitykset riitä korvaamaan ympäristöministeriön ja ministerityöryhmän tekemiä supistuksia. Yhä useamman lajin ja luontotyypin suotuisan suojelun tason saavuttaminen karkaa entistä kauemmaksi. Tämä merkitsee sitä, ettei Naturasta ole enää ministerityöryhmässä tai valtioneuvostossa varaa yhtään tinkiä.
Lisäksi ympäristöhallinnon tulee valmistautua uusien lisäkohteiden valitsemiseen valtioneuvoston päätöksen jälkeen. On ilmeistä, että EU:n on pakko määrätä kasvillisuuvyöhykkeisissä asiantuntijakokouksissaan Suomelle lisäesityksiä useille lajeille ja luontotyypeille, joiden suojelun taso jää epäsuotuisaksi. Luontojärjestöjen Natura-seurantatyöryhmän arvion mukaan suotuisa suojelun taso jää saavuttamatta ainakin noin 40 luontotyypillä ja 45 lajilla. Tämä on tilanne jo ennen ympäristöministeriön ja ministerityöryhmän supistusten julkistamista.
Kohdekohtaiset huomautukset lisäysesityksiin
Pohjan-Kiskon järvialue. Kohde on vaihdettu Naturassa Fiskarsin rantojensuojeluohjelmakohteeseen.
- Ainakin Horsmajärven pohjoisosassa molemmin puolin järveä olevat kalliomännikköalueet olisi syytä lisätä alueeseen, mieluiten koko järvi rantakallioineen ja metsineen. Jykevä petäjikkö sisältää keloja, maapuita ja kolopuita. Liite 1.
Nuuksion laajennus. Alue on ostettu jo valtiolle. Alue on tärkeä mm. liito-oravalle.
Porsmusansuo. Alue on jo luonnonsuojelualue (SPO), mutta rajattu niin pieneksi ettei kohteen ennallistaminen onnistu. Aluetta on ehdottomasti laajennettava etelään niin, että saadaan kaikki lettokuviot mukaan. Samalla saataisiin aluetta jo nyt kuivattavat ojat tukittua. Alueen kuivuminen on todellinen uhka, koska se sijaitsee rinteessä, jota valumavedet pitävät märkänä. Lisäys olisi valtiolle halpa. Lisäysesityksemme on jo osin soidensuojelun perusohjelmassa. Lisäysesityksemme liitteenä 2 olevan kasvillisuusselvityksen kartassa 2.
Saksalan metsä. Alue olisi ollut pakko kansallisella päätökselläkin toteuttaa luonnonsuojelulain erityissuojelulajin takia. Naturaan se on viisasta ottaa, mutta miksi moni muu muu valkoselkätikkametsä jää yhä EU-rahoituksen ulkopuolelle? Valkoselkätikalle tärkeät alueet tulee ottaa Naturaan.
Sokerimäen letto Jaalassa. Alue on jo nyt yksityinen luonnonsuojelualue. Alueen kasvillisuus on erityisen arvokas.
Hietamiehen metsä Luumäellä. Alue on jo valtiolla, mutta silti se on tärkeä lisä vanhojen metsien suojelun kehittämiseen Etelä-Suomessa.
Puijon laajennus. Laajennusalue on jo luonnonsuojelualue. Nykyiset käyttösäännöt sallivat kuitenkin metsätalouden pienirajaista aarnialuetta lukuunottamatta. Tämä on johtanut luontoarvojen vähenemiseen. Alueella tulee kieltää kaikki metsänhoidolliset toimenpiteet esimerkiksi polulle kaatuneiden puiden nostoa lukuunottamatta. Aluetta tulee lisäksi laajentaa pohjoispäässä (Antikkalanrinne ja Pihlajanharju).
Jurvasenpuron metsä Kaavissa. Alue jo valtiolla jo muutenkin. Rajauksen laajentamista kannattaa harkita.
Hukkasuo Lapinlahdella. Erittäin tärkeä uusi arvokas metsä- ja suoalue, joka tulee sisällyttää Naturaan vähintään esitetyssä laajuudessa. Sen ulkopuolella Aumakankaalla on kuitenkin boreaalista luonnonmetsää, missä esiintyy mm. liito-orava. Se kannattaisi kokonaisuuden kehittämiseksi ottaa mukaan. Hukkasuon arvoa korostaa sen sijainti Iisalmen "suojelualuetyhjiössä".
Talaskankaan laajennus. Alue on Metsähallituksen maata ja yksi Etelä-Suomen parhaista metsämantereista. Lisäalueet lisäävät alueen suojeluarvoja mm. vanhan metsän paljouden vuoksi, ja erityisesti Pikkulammilla on linnustollista merkitystä. Pohjantikalle ja kuukkelille alue on Etelä-Suomen parhaimpia. Alue tulee suojella sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella.
- Esityksessä on kuitenkin aivan liian löysät toteutustavat (metsälaki ja alue-ekologinen suunnittelu), joita metsähallituksen pitää toteuttaa muutenkin. Alueen luonnontilan oikea suojelukeino on luonnonsuojelulaki.
- Alue on syytä asettaa toimenpidekieltoon päätöksenteon ajaksi. Metsähallitus on nytkin hakkaamassa Talaskankaalla luonnonsuojelijoiden Naturaan esittämää aluetta, missä on esimerkiksi lahopuuta yhtä paljon kuin suojelualueellakin.
- Liitto korostaa, etteivät Joutensuon - Ylimmäisen Vuottojärven sekä Joutensuon suoalueet ole Talaskankaan vaihtoehtoja, vaan nekin tulee suojella.
- Vieremän kunta kannattaa suojelua. Liitto huomauttaa, että esimerkiksi Kainuun liiton ja Vuolijoen kunnan suojelua vastustavat lausunnot perustuvat muihin kuin luonnontieteellisiin perusteisiin. Sellaisia ei saa Natura-kohteita valittaessa ja rajattaessa käyttää.
Koitajoen laajennus. Laajennusosa on Metsähallituksen maata, kohde on vaihdettu Pampaloon.
- Laajennuksen eteläosa on kunnossa. Pohjoisosa pitää saada alue-ekologisen suunnittelun sijasta luonnonsuojelulailla suojeltavaksi.
- Kohdetta rajattaessa on unohdettu Venäjän puoleinen suojeluhanke ja sen tukeminen. Rajausta tulee laajentaa.
Hailuodon Ojakylänlahti ja Kengänkari sekä Isomatala ja Maasyvänlahti. Hailuodon laajennukset perustuvat Hailuodon "jäkäläharjun" vaihtoon pois Naturasta.
- Rajaus on tehty maanomistusolojen mukaan, mukana ovat vain jakokunnan maat. Tällainen hallinnollinen rajaus ei ole ekologisesti perusteltu. Esimerkiksi kaulushaikaralle tärkeä Syökarinlahti tulisi ottaa mukaan Naturaan. Myös Kengänkarin matalikon rajaus on liian pieni.
- Vesilaki ei ole oikea suojelukeino, ei etenkään Itätörmän matalikolla. Hailuodonkin lintuvesialueilla tulisi käyttää luonnonsuojelulakia.
Luonnonsuojeluliitto pitää esitettyjä SPA-lisämerkintöjä välttämättöminä alueiden lintuarvojen suojaamiseksi.
Lintuarvot on tärkeätä kirjata suojeluperusteeksi, koska silloin linnut voidaan paremmin ottaa huomioon alueen suojelusäännöksiä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia tehtäessä. Lisäksi SPA-alueelle voi saada Life-rahaa lintujakin perusteena käyttäen.
Huomattakoon, että Suomella on erityisvastuu useiden lintudirektiivin liitteen I lajien suojelusta Euroopan unionissa. Monet itäiset ja pohjoiset lintulajit ovat keskittyneet Suomeen.
Liian vähän SPA-alueita
Monilta parhaimmilta lintupaikoiltamme jää näiden lisämerkintöjenkin jälkeen yhä puuttumaan SPA-merkintä. Pelkkä SCI-merkintä ei riitä alueen lintuarvojen riittävän varmaan suojeluun.
On täysin käsittämätöntä, että joka kolmennelta kansainvälisesti arvokkaalta lintupaikaltamme (IBA, Important Bird Areas) puuttuu tämän lisäkuulemisenkin jälkeen SPA-merkintä.
IBA-kriteerit eivät tietenkään ole aivan samat kuin SPA-kriteerit: IBA-kriteerit ovat paljon SPA-kriteereitä tiukemmat. IBA-kriteerit on tehty koko Eurooppaa varten, SPA:t yli puolta pienempää Euroopan unionia varten. EU:ssa suojelutarve on paljon muuta Eurooppaa suurempi, koska Itä-Euroopassa on paljon enemmän laajoja lintukohteita jäljellä kuin paljon intensiivisemmän maankäytön Länsi-Euroopassa.
On itsestään selvää, että jokaisen IBA:n tulee olla Naturassa SPA-alueena. Lisäksi parhaimpien kansallisesti arvokkaista FINIBA-kohteista tulee olla SPA:ssa. Tätä korostaa erityisesti se, että Suomella on erityisvastuu monista itäisistä ja pohjoisista lajeista. Kaikkia niitä ei edes ole muissa EU-maissa.
Erityisen vakava valmisteluvirhe on, että useita IBA-kohteita jää yhä kokonaan Naturan ulkopuolelle. Näitä ovat mm. Lålbyn ja Alajoen pellot, Kontiolahden Pitkäranta ja Artjärven kosteikot, Tainijärvet (osa Runkausta), Lappväärtin kosteikoista puuttuu Hamnfjärdin-Ragnesskärsfjärden alue jne.
Luonnonsuojeluliitto vaatii kaikkien IBA-alueiden ja parhaiden FINIBA-kohteiden designointia SPA-alueiksi. Niiden kuuleminen voidaan järjestää esimerkiksi ministerityöryhmän jälkeisen lausuntokierroksen yhteydessä.
Yhteisöoikeuden vastaisia karsintoja
Useimmilla SPA-kohteilla oli nähtävissä jo tehtyjä tingintärajauksia viime kevään kuulemisessa olleeseen karttaan verrattuna. Rajauksissa kiinnittävät huomiota etenkin tonttien ja kivennäismaan rajat.
Monet karsinnat ovat selvästi yhteisöoikeuden vastaisia. Naturan pelisäännöistä tehtyyn kysymykseen ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard vastasi Euroopan parlamentissa (H-0544/97): "On selviö, että Suomen viranomaiset hyväksyvät ainoastaan biologisten perusteiden käytön luontodirektiivin määräyksien sekä Santonan ja Lappel Bankin tapauksissa tehtyjen ratkaisujen mukaisesti suojeltavien kohteiden valinnassa ja alueiden rajojen määrittelyssä. Kun luonnonsuojelualueiden kansallista luetteloa kehitetään hallituksen päätöstä varten nyt saatujen lausuntojen pohjalta, ympäristöministeriön tehtävänä on huolehtia, etteivät epäasianmukaiset argumentit vaikuta prosessiin."
Saman linjan hän vahvisti puolustusvoimain osalta vastauksessaan kysymykseen H-0744/97. Armeijalla ei ole mitään erioikeutta jättää alueitaan Naturan ulkopuolelle. Siitä huolimatta SPA-kuulemiskartasta näkyvät mm. Örön ja Morgenlandetin karsinnat, joita ei kukaan pysty uskottavasti luonnontieteellisesti perustelemaan. Samanlaisia tapauksia on Uudellamaalla kohteessa Tammisaaren ja Hangon saaristo ja Pohjanpitäjänlahti. Puolustusvoimienkin tulee suojella alueidensa luontoa, ja Natura helpottaa suojelusäännöksien tekemistä niille. Lisäksi Natura varmistaisi alueen suojelun silloinkin, kun alue tulisi puolustusvoimille tarpeettomaksi.
Karsintojen syy näyttää olevan ministerityöryhmä ja ympäristöministeriön ohjekirje 30.6.1997 alueellisille ympäristökeskuksille Naturan jatkovalmistelusta. Sen yhteisöoikeuden vastaisuuksia on käsitelty julkisuudessakin, esimerkiksi Tapani Veistolan artikkelissa "Natura-esitys rikkoo EU-oikeutta" Helsingin Sanomissa 25.9.1997 ja Osmo Kivivuoren artikkelissa "Natura 2000 -ehdotuksen käsittely Suomessa" Ympäristöjuridiikka -lehdessä 4/1997.
Ohjekirjeen pahimpia yhteisöoikeuden vastaisuuksia ovat mm.:
1) Alueiden rajausten tuli perustua vanhoihin suojeluohjelmiin.
- Useissa vanhoissa suojeluohjelmissa - kuten soidensuojeluohjelmassa (1981) ja lintuvesien suojeluohjelmassa (1982) - rajaukset on usein tehty vanhanaikaisesti ja kaavamaisesti kivennäismaan ja kosteikon reunaan. Lintujärviltä puuttuvat siksi lintujen pesimä- ja ruokailuniityt, suorajauksista perhosille tärkeät reunakorvet jne. Näitä oli kevään 1997 Natura-esityksessä lisätty, mutta nyt niitä on uudelleen poistettu.
2) Vahvistetuilla kaava-alueilla ministeriö määräsi rajaamaan Natura-alueet niiden mukaisesti: "Naturan rajaaminen laajempana kuin kaavan osoittama alue edellyttää maanomistajan suostumista."
- Tämäkin rikkoo Naturan pelisääntöjä. Kaava voi olla vanhentunut tai tehty aivan muita kuin suojeluarvoja ajatellen. Lisäksi kaavoissa suojelua on ajateltu paikallisia tai korkeintaan kotimaisia tarpeita ajatellen.
3) Vanhoja rajauksia sai laajentaa vain priorisoidun luontotyypin tai lajin takia.
- Direktiivit edellyttävät kuitenkin kaikkien priorisoimattomienkin suhteen luonnontieteellisiä rajausperusteita. Naturan SPA-alueita koskeva lintudirektiivi ei edes tunne priorisoituja lajeja.
4) Vakavin kohta on: "erityisesti niin kutsuttujen uusien ja laajennettujen alueiden Natura 2000 -verkostoon liittämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset tulee ottaa huomioon."
- Jos "huomioon ottaminen" johtaa supistukseen, se on täysin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Lappel Bank- ja Santona-päätösten linjan vastaista.
Osa tämän laittoman ohjekirjeen seurauksista näkyy jo useimpien SPA-kohteiden supistuksissa kevään 1997 kuulemisessa olleeseen versioon verrattuna. Luonnonsuojeluliiton on pakko lähettää kantelu Naturan valmistelussa tehdyistä yhteisöoikeuden rikkomuksista Euroopan komissiolle, ellei virheitä korjata ennen valtioneuvoston päätöstä.
Alueiden yhtenäisyyttä on rikottu
Natura-alueiden alueellisen ehyyden ja yhtenäisyyden ("coherency") periaatetta on rikottu yksityismaiden poistoissa räikeimmin Nokian Kaakkurilammilla. Ennen yhtenäisestä alueesta on tehty välimetsät poistamalla hajanainen "saaristo". Osalla lampien välisistä metsistä on vanhan metsän piirteitä (mm. lahopuustoa) ja muustakin voitaisiin kasvattaa metsämannerta.
Liian löysiä toteutustapoja
Luonnonsuojeluliitto pitää useita lintukohteiden toteuttamistapoja liian löysinä. Monissa kohteissa luonnonsuojelulaki olisi vesilakia tehokkaampi suojelusäännös.
Kun alueiden lopullisia suojelusäännöksiä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia aikanaan tehdään, luontoarvoja ei saa vaarantaa liian tehottomilla säännöksillä. On tärkeätä, että luonnonsuojelu- ja lintutieteellisiin yhdistyksiin otettaisiin yhteyttä jo niitä luonnosteltaessa, koska niillä on tärkeää paikallista asiantuntemusta.
Kohdekohtaisia huomioita
Tammisaaren ja Hangon saaristo ja Pohjanpitäjänlahti, Tammisaari, Hanko, Inkoo
- Linnustollisesti erittäin merkittäviä alueita (mm. räyskäsaaria) jäi jo alun- perinkin Natura-rajauksen ulkopuolelle. Sittemmin aluetta on pienennetty mm. Jussarön itäpuolelta, Hästö-Busön ympäriltä ja Tvärminnen koillis- puolelta, useita satoja hehtaareja. Yhdistävä tekijä noissa kaikissa supis- tuksissa on, että ne ovat puolustusministeriön hallinnassa. Natura-alueen rajausperiaatteissa on jälleen poikettu ainoasta direktiivinmukaisesta rajaustavasta eli luonnontieteellisistä perusteista.
- Supistusten lisäksi alueella on tehty myös alueiden toteutustapamuutoksia, jotka vaikuttavat heikentävästi alueen suojelutasoon: esim. luonnonsuojelulailla alunperin suojeltavaksi esitettyjä alueita ollaankin suojelemassa vesilailla.
Medvastö-Stormossen, Kirkkonummi
- Rajaus on liian pieni.
Saltfjärden-Tavastfjärdenin lintuvedet, Kirkkonummi
Rajausta pidetään liian pienenä.
Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, Sipoo, Helsinki, Vantaa
Alue on pidettävä Naturassa sekä SPA:na että SCI:nä sitä supistamatta. Linnustoarvoista muistio liitteenä 3.
Keistiön fladat, Iniö
Kohteesta on poistettu lähes puolet, eli 140 ha, lähinnä alueen itä- ja eteläosasta. Poistoihin on sisältynyt mm. eri niitty- tyyppejä, jotka kuuluvat perinnebiotooppeihin. Tämänkaltaiset supistukset ovat erittäin valitettavia, sillä Suomen ympäristökeskuksen arvioiden mukaan juuri perinnebiotoopit ovat kaikkein heikoimmin edustettuna Natura-verkostossa, eikä niiden suojelutaso ole suotuisa.
Saaristomeri, Houtskari, Dragsfjärd, Korppoo, Nauvo
Saaristomeren Natura-alue näyttää pienentyneen kevään 1997 kuulemisesta yli tuhat hehtaaria, vaikka aluetta pitäisi päin vastoin laajentaa. Alue on Suomen arvokkaimpia, vieläpä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja korvaamaton.
- Esimerkiksi arvokkaat Örön ja Morgenlandetin puolustusministeriön hallinnassa olevat alueet on poistettu, vaikka ympäristökomissaari Bjerregaardin H-0744/97 Euroopan parlamentissa mukaan puolustusvoimilla ei ole mitään erioikeuksia Naturassa. Örö on luonnonarvoiltaan yksi ulkosaariston arvokkaimmista saarista ja etenkin sen länsiranta täysin korvaamaton. Alue on jo yhteiskunnan hallussa ja Saaristomeren yhteistoiminta-alueella. Poistoalueet on palautettava Naturaan.
- Luonnonsuojeluliitto edellyttää, että Korppoon Kälön pääsaaren Söderbergenin länsirannan saarnialue sekä Hässlön Kvarnkilin ja Sandvikenin välinen lehto suojellaan luonnonsuojelulailla,
- samoin Nauvon Kopparholmin puiston vesialueen sisällä oleva palsta
- Nauvon Gullkronan länsiosan rakennuslailla suojellut saaret sekä kyläsaaresta Östergårdin alue tulee ottaa mukaan,
- Dragasfjärdin Hiittisten Tjugholmenin lehtosaari kasviharvinaisuuksineen suojeltakoon luonnonsuojelulailla,
- Nauvon Trunsön-Sandholmenin ja Borstön kylien eteläreunalla olevan hylkeiden suojelualue tulee ulottaa liikkumisrajoitusten toteuttamiseksi ainakin yhden merimailin puiston yhteistoiminta-alueen etelärajan eteläpuolelle.
- Lisäksi Luonnonsuojeluliitto esittää Helcomin suositusten mukaisesti Saaristomeren koko yhteistoiminta-alueen vesialueen ottamista Naturaan. Vain tämä 300 000 ha:n rajaus voi estää varmuudella saaristoluontoa pilaavat hankkeet, kuten kalankasvatuksen ja vedenalaisen soranoton. Alueen sisällä olevat arvokkaimmat vesialueet tulee suojella luonnonsuojelulailla.
Houtskarin pohjoiset saaret, Houtskari
Tästä alunperin 164 ha suuruisesta alueesta on poistettu 69 ha:n verran merikotkan kannalta tärkeitä alueita (Västerholmen, Törvesholm, Norra ja Södra Väderskärsören, Väderskärsören ym.). Luonnonsuojeluliitto vastustaa poistoja.
Mustfinnöträsket, Parainen
- Tästä alunperin 106 ha laajuisesta, kaksiosaisesta kohteesta on poistettu Mustfinnoträsketin pohjoisrannalla sijainnut 3 ha suuruinen boreaalinen lehto. Luonnonsuojeluliitto vastustaa poistoa.
Kaakkurijärvet, Nokia
Aluetta on karsittu rajusti, noin puolella eli 560 ha verran rajaamalla lampien väliset metsät pois. Näin on syntynyt lampien ja niiden rantametsien "saaristo" yhden ehyen kohteen sijasta. Tapaus on yksi törkeimmistä Naturan alueellisen yhtenäisyyden ("coherency") rikkomuksista.
- Poistetuilla alueilla on merkitystä myös metsien suojelulle (vrt. kuulemisessa 1997 ollut kohteen Natura-tietolomake). Osalla alueesta on vanhan metsän piirteitä, mm. lahopuustoa. Lopustakin voitaisiin kasvattaa vanhaa metsää metsämantereeksi Etelä-Suomen kriittisen metsiensuojelutilanteen parantamiseksi.
- Rakennuslaki on liian löysä suojelukeino Kaakkurilammille, tarvitaan luonnonsuojelulakia.
Torronsuo, Tammela
Torronsuon alueella on tehty vakavia karsintoja, lähinnä suojelualueen reunavyöhykkeisiin. Poistot vaarantavat esimerkiksi kansanvälisesti arvokkaan lintuveden, Talpianjärven, pinnan nostoa. Reunametsien mukaan saaminen ja kasvattaminen vanhoiksi metsiksi on luonteva kansallispuiston kehittämissuunta. Alueellisen yhtenäisyyden vaatimus tulee pitää mielessä. Olennaista on myös huomata, että maanomistajille olisi kannattavaa myydä reunapeltonsa ja -metsänsä pois, koska vettyvillä alueilla he eivät mitään tee. Lähikontrolliperiaatehan estää mm. ojituksia.
Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet, Kotka, Pyhtää, Vehkalahti, Virolahti
Vesialueenkin mukanaolo on tärkeätä, koska sitä uhkaavat mm. Kotkan kaupungin hiekanottosuunnitelmat.
Luonnonsuojeluliitto kannattaa kaikkia esitettyjä laajennusalueita ja SPA-lisämerkintöjä.
Nämä vähät ja pienet lisäykset ovat kuitenkin täysin riittämättömiä lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi. Tässä kuulemisessa esillä olleet SPA-kohteet päin vastoin todistavat, että Naturaan on tehty kevään 1997 kuulemisen jälkeen suojelutasoa vakavasti huonontavia ja yhteisöoikeuden vastaisia karsintoja.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että Naturasta tulee päättää ministerityöryhmässä ja valtioneuvostossakin vain ja ainoastaan luonnontieteellisillä perusteilla. Taloudelliset (esimerkiksi valtioneuvoston luonnonsuojelun rahoitusraami) ja poliittiset (esim. ympäristöministeriön ohjekirje 30.6.1997) karsinnat ovat täysin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Lappel Bank- ja Santona -tapauksissa muodostuneen oikeuskäytännön vastaisia. Ministerit eivät voi rikkoa Natura-päätöksessään luonnontieteellisiä tosiasioita ja yhteisöoikeutta vastaan vaarantamatta koko yhteiskuntajärjestelmämme legimiteettiä.
Liitteet
1) Pohjan Luonto ry:n esittämä rajaus Pohjan-Kiskon järvialueen Horsmajärven laajennukseksi.
2) T:mi Lampolahden luontoselvitys: Luvian Porsumusan lettosuon kasvisto. Tutkimusraportti Metsähallituksen Etelärannikon puistoalueelle. Eurajoki 18.11.1994. (Laajennusesityksemme sen kartassa 2).
3) Muistio Mustavuoren-Östersundomin linnustoarvoista.
Lisätietoja:
pääsihteeri Esko Joutsamo, puh. (09) 228 08 208, sähköposti joutsamo@sll.fi
Natura-projektisihteeri Tapani Veistola, puh. (09) 228 08 266, sähköposti tapani.veistola@utu.fi
Helsingissä, 27. päivänä helmikuuta 1998
Suomen luonnonsuojeluliitto r.y.
Timo Helle, puheenjohtaja Esko Joutsamo, pääsihteeri