MOT: "Suomi antaa EU-suojeluun suuremman alueen kuin yksikään toinen jäsenmaa." Hehtaareita on paljon, mutta prosenteissa ei enää päästä millään pistesijoillekaan:
Tilanne 13.1.1998 (Lähde ellei toisin mainita: MTK:n Maaseudun Tulevaisuus 2.2.1998)
1) Tanska 25,5 %
2) Kreikka 20,2 %
3) Italia 15,3 %
4) Espanja 15 % (uusin tieto)
5-6) Belgia 14 % (pelkkiä lintudirektiivin alueitakin 31.12.1996 /YM)
5-6) Ruotsi 14 % (Naturvårdsverket/YM 27.2.1998)
7) Portugali 12,9 %
8) Itävalta 10,6 %
9) Irlanti 7,9 %
10) Suomi 7,6 %
Suomi voi päästä 10 prosenttiin maapinta-alasta, mutta sillä ei Itävaltaakaan enää saavuteta. Nyt on koossa vasta 7,6 %. (Keväällä 1997 kuulemisessa oli 11 % maapinta-alasta ja 15 % koko maasta, mutta joka toista kohdetta on sen jälkeen supistettu.)
Naturan tavoite on lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason saavuttaminen, niiden vähenemisen ja elinalueen pienenemisen estäminen. Suurimmalla osalla uhanalaisiakaan lajeja ja luontotyyppejä ei ole vielä kotimaista suojelusuunnitelmaa. Asiantuntijatahot (kuten tiedeseurat ja yliopistot) totesivat Natura-lausunnoissaan puutteita kymmenien lajien ja luontotyyppien Natura-esityksissä. Näiden tiivistelmät on julkaistu kirjassa Suomen ympäristö 154.
MOT: Ympäristöministeriö ilmoittaa, että suojelun lakkauttamisesta voi päättää Suomen valtioneuvosto. Kuinka te näin voitte ilmoittaa?
Vastaus: Siksi, koska asiasta on näin säädetty luonnonsuojelulaissa.
Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen hyväksymiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman heikentävän Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai siihen sisällytetyn alueen luontoarvoja.
Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöhemmin myöntää taikka suunnitelma myöhemmin hyväksyä taikka vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.
Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.
Alueen voi luonnonsuojelulain mukaan lakkauttaakin:
69 § Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen
Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 66 §:n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin.
Jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan.
Vrt. luontodirektiivin artikla 6.4:
Jos suunitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.
Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisten terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakoittaviin syihin.
Komission lausunto tarkoittaa sitä, että ellei kompensaatioista päästä sopimukseen, EU voi lopettaa kyseisen hankkeen mahdollisen yhteisörahoittamisen. Komission lausuma ei ole juridisesti sitova.
Tästä Naturan perustiedosta on esimerkiksi peruslähteessä, EU:n Natura-lehdessä n:o 2 (December 1996) sivuilla 23. Sen voi lukea Internetistäkin osoitteesta: http://europa.eu.int/en/comm/dg11/news/natura/nat2en.htm
Tätä poikkeuslupamenettelyä painotti malmialueilla ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard vastatessaan MEP Matikainen-Kallströmille 22.9.1997 (E-2775/97FI):
Natura 2000 -verkosto toteutetaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY (ns. luontodirektiivin) nojalla. Sen 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimittava Natura 2000 -suojelualueiden luontotyyppien ja lajien häiriintymisen estämiseksi.
Direktiivi ei suoraan salli eikä kiellä mitään taloudellista toimintaa. Jäsenvaltion on arvioitava kaikki sellaiset suunnitelmat ja hankkeet, jotka voivat vaikuttaa Natura 2000 -kohteeseen, esimerkiksi kaivoshankkeet (6 artiklan 3 ja 4 kohta).
Jos jäsenvaltio päättää antaa luvan hankkeelle, vaikka se vaikuttaa kielteisesti alueen suojeluun, sen on ilmoitettava komissiolle toteuttamistaan korvaavista toimenpiteistä. Jos alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai laji, asiasta on pyydettävä komission lausunto.
Lisäksi KTM & YM ovat jo sopineet malmialueiden pelisäännöt.
Mutta asiassa haastatellaan Outokumpu Oy:n asioista pihalla olevaa edustajaa, ei esimerkiksi KTM:n Naturasta tietäviä ihmisiä. KTM:n kaivosylitarkastaja Heikki Vartiainen totesi Kalevassa 31.1.1998: "Ministeriöt neuvottelivat koko syksyn jouluaattoon asti ja sopu löytyi, mutta neuvottelujen muistio ei ole julkinen. Natura ei estä kaivostoimintaa."
MOT:ssa Jarmo Muiniekka: "Valmistelu tapahtui valitettavasti maanomistajilta ja myöskin kunnalta salassa."
MOT:ssa Eilavaara: "...sen sijaan kuulemisessa ei oo ollenkaan sovellettu hallintomenettelylakia"
Kukaan ministeri, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai kansanedustaja ei nähnyt kuulemismenettelyssä ongelmia, kun siitä säädettiin luonnonsuojelulain 64 §:ssä:
Asianosaisten kuuleminen suoritetaan kuitenkin kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.
Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi riittävän ajoissa ilmoitettava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Ehdotusta koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan.
Tieto kuulemisesta näyttää menneen perille, koska noin 14 000 kansalaista sanoi sanansa puolesta ja vastaan. Muistutukset on myös luettu: Ympäristöministeriö on supistanut jo joka toista kohdetta.
Huomattakoon, että jokainen voi lausua mielipiteensä Natura-ministerityöryhmänkin työstä vielä maalis-huhtikuussa tulevalla lausuntokierroksella. Se on ympäristöhallinnolta ylimääräistä palvelua. Ja se, joka ei ole valtioneuvoston päätökseenkään tyytyväinen, voi valittaa siitä vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lisäksi monille kohteille tehdään aikanaan hoito- ja käyttösuunnitelmat osallistuvan suunnittelun menetelmin.
Huomattakoon, että kaikista Natura-kohteista kuultiin, vaikka niistä peräti 95 prosenttia on jo aiemmin päätettyjä "vanhoja" suojelualueita. Monista tämä "moneen kertaan kuuleminen" on ollut hassunkurista byrokratiaa. Mutta Suomessa tehdään kaikki viimeisen päälle ainakin luonnonsuojelussa. Ainakaan mistään muusta asiasta ei EU:hun liittymisen jälkeen ole näin paljon keskusteltu. Ei Emustakaan vaikka se on sentään aivan toisen mittaluokan asia.
Kysymyksessä on yksi Uudenmaan viimeisistä letoista (Päällisen lampi Haaviston alueet -nimisessä Natura-kohteessa). Haastateltu maanomistaja omistaa alueesta vain yhden nurkan eli 0,5 ha 5:stä ha:sta. Hän on yrittänyt lettoa tuhota mm. ojittamalla ja estää suojelua muutenkin jo toistakymmentä vuotta. Kasvit on hänelle Uudenmaan ympäristökeskuksen ihmiset käyneet kädestä pitäen näyttämässä mutta kun ei mene perille, niin ei mene perille. (Maanomistaja oli lähettänyt tutkijalle tavallisen niittyvillan, jonka tutkijat olivat tietysti todenneet tavalliseksi niittyvillaksi. Mitä tämä esimerkki todistaa ja kenestä?) Suotyypin tunsi talvisesta TV-kuvastakin se, joka yleensä suotyyppejä osaa tunnistaa (Backman ilmeisesti ei).
Seutukaavavaiheessa maanomistaja valitti oikeuskanslerille ja KHO:lle ja hävisi molemmat jutut. Natura sai hänet yrittämään uudelleen vanhaa juttua, ja hän sopi Backmanin suunnitelmiin mainiosti. Alue on jo seutukaavassa vanhana suojelualueena, jollaisista Natura olisi Backmanin mielestä pitänyt kootakin.
Uhanalaislajien kohdalla uhanalainen laji kerrotaan maanomistajalle kahden kesken, koska vain sillä tavalla erityissuojeltavan lajin velvoitteet tulevat luonnonsuojelulaissa voimaan. Mutta sitä ei kerrota esim. yleisötilaisuudessa tai julkisuudessa, vain ja ainoastaan maanomistajalle itselleen.
Oriveden tapauksessa oikeuskansleri ei nimenomaisesti löytänyt viranomaisten toiminnassa mitään huomautettavaa. Tämäkin jäi Backmanilta mainitsematta.
Kun Backman kävi pohjustamassa juttuaan YM:ssä, Naturan täysin tunteva ja valmisteleva virkamies osoitti Eilavaaran asiantuntemattomien väitteiden virheet.
Mutta faktojen tarkastaminenhan pilaa helposti jutun. Sitä Backman ei tehnyt Karkkilan osalta ja Eilavaaran virheellistä laintulkintaa hän yritti vielä tyrkyttää ministeriä haastatellessaan. Tällainen menettely on täysin moraalitonta.
1) Miksi maamme ainoa ohjelma, jolla on yhteiskunnan ja lupamaksujen maksajien ansiosta resursseja tehdä tutkivaa journalismia, tekee tällaista yksisilmäistä propagandaa? Missä tosiasioita nimenomaan EI tutkita.
2) Miksi ja kenen aloitteesta tämäkin ohjelma on tehty? Kenen etua sen levittämät harhaiset mielikuvat ajavat?
kysyy Tapani Veistola