14.8.1997
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristöministeriön ehdotuksessa Suomen Natura 2000 -ohjelmaan sisällytettävistä alueista lintuvedet on rajattu usein väärin. Vain Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskukset pyrkineet lintuvesien säilyttämiseen.
Vesilaki arvokkaiden lintuvesien suojelukeinona on riittämätön. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen malli vesittää valtioneuvoston päätöksen.
Naturan lintukosteikoista on useissa kymmenissä tapauksissa rajattu pois linnustollisesti arvokkaita ja reunavyöhykkeenä tärkeitä rantametsiä, -niittyjä ja -pensaikkoja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan kansainvälisen tason lintuvesiin rajoittuvia pikkutikka- ja pikkusieppometsiä samoin kuin tulvametsiä on taloudellisista syistä jätetty suojelurajauksen ulkopuolelle.
Useissa tapauksissa reunametsien mukaanottamisella olisi suuri merkitys mm. tulvametsien, lehtimetsien ja jopa lehtojen suojelulle, kuten esimerkiksi Mäntsälän Kotojärveen rajoittuvien metsien kohdalla. Kosteikkolinnustolle reunametsät ovat tärkeitä pesimäympäristöjä ja suojavyöhykkeitä, joiden tuhoutuminen esimerkiksi hakkuissa johtaa lähes aina lintuvesikohteen suojeluarvon heikentymiseen. Arvokkaat reunametsät onkin aina sisällytettävä lintukosteikkojen rajauksiin. Suojelukeinona näissä tapauksissa tulee käyttää luonnonsuojelulakia
Ainoita ympäristökeskuksia, jotka ovat selvästi yrittäneet parantaa suo- ja lintuvesikohteiden epäonnistuneita rajauksia, ovat Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskukset. Ne ovat pyrkineet siihen, mihin Natura 2000 -ohjelmalla myös tähdätään eli luontotyyppien rakenteen ja toiminnan säilyttämiseen pitkällä tähtäimellä. Parhaat lintukosteikot ovat monipuolisia luonnonaarteita, jotka onnistuneiden rajauksiensa vuoksi myös säilyttävät arvonsa.
Luonnonsuojeluliiton mielestä varsinkin Lounais-Suomen ympäristökeskus on rajannut lintukosteikkoja kiitettävästi. Luonnonsuojeluliitto toivookin, että ympäristöministeriö pyrkisi muiden ympäristökeskusten tekemien rajauksien kohdalla vastaavanlaiseen luonnontieteellisesti perusteltuun lähestymistapaan.
Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että MTK:n muistutustentekotalkoissa esiinnousseisiin ajatuksiin mm. Lounais-Suomen Natura-rajauksien supistamisesta ei tule suostua. Jos joissakin ympäristökeskuksissa uskalletaan ja osataan tehdä ekologisesti kestäviä rajauksia, rajauksista pitää pystyä pitämään kiinni myös ympäristöministeriössä.
Luonnonsuojeluliitto ei pidä asiallisena esimerkiksi Kakkois-Suomen ympäristökeskuksen ratkaisua, jossa merkittävä osa valtakunnallisen lintuvesiohjelman kohteista esitetään suojeltavaksi vain vesilailla lintuvesiohjelman rajauksien mukaisina. Mukana vesilailla suojeltavissa kohteissa on jopa joitakin kansainvälisesti arvokkaita lintukosteikkoja.
Vesilaki tarjoaa mahdollisuuksia edistää merkittävästi vesiensuojelua, mutta sen käytöllä on myös vakavia rajoitteita. Erityisen ongelmallista vesilain käyttö on arvokkaiden lintuvesien suojelukeinona. Vesilaki estää vesien kuivatuksen, mutta sen avulla ei pystytä suojelemaan mm. lintukosteikkojen monipuolisia ja monille lajiryhmille tärkeitä rantametsiä. Jos luonnonsuojelulakia ei haluta käyttää vesilain ohella, tarvitaan ainakin rakennuslakia, metsälakia ja maastoliikennelakia.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen linjaratkaisu on valtioneuvoston lintuvesien suojelusta jo 1982 tekemän päätöksen vesittämistä. "Tarkoitus on myös, että kustakin alueesta muodostetaan luonnonsuojelulain mukainen suojelualue", päätöksessä sanotaan.
Jos valitut suojelukeinot eivät täytä suojelun tavoitetta, alueellisten ympäristökeskusten ja maanomistajien välille tulee lähivuosina tarpeettomasti lisäkitkaa. Se tuskin palvelee kenenkään etuja.
LISÄTIEDOT: pääsihteeri Esko Joutsamo, puh. (09) 228 08 208