7.5.1998
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Vesa Heinonen Ympäristöministeriölle:
Länsi-Suomen ympäristökeskuksen Natura-esitykset oli perusteltu hyvin ja kohteissa oli vain arvokkaimpia luonnonarvoja sisältäviä kohteita tai välittömästi arvokkaisiin alueisiin liittyviä laidealueita, joiden mukanaolo olisi varmistanut kohteiden suotuisan suojelutason säilymisen.
Lopullisesta Natura-esityksestä on kaikki tämäntyyppiset alueet karsittu pois, jopa niin että valtion luonnonsuojelualueiksi ostamia ja suojelualueisiin jo kuuluvia kohteita on esityksestä rajattu pois.
Poistorajaukset on tehty täysin mielivaltaisesti ja epätieteellisin perustein. Esimerkiksi Kristiinankaupungin alueella oleva Ljusgrundin hienosta ja edustavasta sukkessiosaaresta on mielivaltaisesti rajattu pois noin 2/3 ilman pienintäkään luonnontieteellistä perustetta tai Maalahden Södra Björkön eteläosan, Merenkurkun alueen edustavin luonnontilainen rantaniitty, joka on luonnonsuojelulain tarkoittama arvokas luontoyyppi.
Samoin ilman perusteluja on poistettu Raippaluodon ja Bölen kylien arvokkaaksi ja pääosin luonnontilaiseksi luokiteltu Holvarskäret-Grisselskäret saariryhmä Mustasaaren kunnassa Merenkurkun saaristoalueella. Kohde on edustavaa maankohoamissaaristoa, jossa on havaittavissa pitkä sukkessio ja jonka inventoidussa kasvistossa on koko läntiselle Suomelle arvokkaita lajeja.
Natura-esityksessä Merenkurkun saaristosta oli pyritty luomaan yhtenäinen aluekokonaisuus, jossa erilliset eri suojeluohjelmiin kuuluvat alueet olisi vesialuein nivottu kokonaisuudeksi. Nyt lopullisesta esityksestä nämä vesialueet (yhteensä 125.607 ha) on poistettu. Aivan yhtä käsittämätön alueen poisto on Vimpelin kalkkikivialueen Moskovankallio, joka kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan ja on Valtioneuvoston erillisasetuksella rauhoitettu luonnonsuojelualue, jossa esiintyy mm. tikankontti tai Pohjanmaan alueen ainoa ketokatkerokasvusto.
Valtakunnallisisti merkittävistä lintuvesikohteista on kokonaan poistettu mm. Karperöfjärden (Mustasaaren kunta). Länsi-Suomen alueella suurin osa alueista on maanomistuksellisti hyvin hajanainen, koska isojako on monen kylän osalta edelleen tekemättä. Tällöin pienessäkin suojelukohteessa maanomistajia on usein paljon ja ohjelmien toteuttaminen on paljon työläämpää kuin muualla Suomessa ja siksi henkilöresurssien lisääminen ympäristökeskukselle olisi tärkeää.