6.5.1998 LAUSUNTO
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiriltä Ympäristöministeriön Alueiden käytön osastolle
Natura-huomautus
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri pitää Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatimaa Natura-ohjelman kohdeluetteloa asiantuntevana ja oikeansuuntaisena. Maakunnan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi ohjelma on kuitenkin riittämätön. Siksi on valitettavaa, että kuulemiskierroksen tuloksena ohjelmaa on edelleen jonkin verran karsittu ja kohteiden rajauksia yksinomaan pienennetty. Karsinnan perusteet eivät ole luonnontieteellisiä. Monimuotoisuuden suojelusta on luovuttu luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien turvaamiseksi ja muistuttajien ennakko-luulojen ja väärien tietojen takia. Sen sijaan Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin perusteltuja esityksiä maakunnallisen monimuotoisuuden suojelun edistämiseksi ei ole lainkaan otettu huomioon. Ylipäänsä Natura-ohjelman kuulemiskierroksella on luonnon-suojelujärjestöjen ja luonnontieteilijöiden asiantuntevat näkemykset ohitettu kokonaan.
Pohjois-Pohjanmaan Natura-ohjelmaa on esitetty täydennettäväksi kahdella Hailuodon kunnassa sijaitsevalla kohteella, joista Itätörmän matalikon laajennus täydentää Isomatalan-Maasyvänlahden aluetta (FI1100203) ja Ontonperä Ojakylänlahden ja siihen liittyvän Kengänkarin (FI1100204) linnustonsuojelullista arvoa. Pohjois-Pohjanmaan luonnon-suojelupiiri pitää molempia täydennysesityksiä luonnonsuojelullisesti hyvin perusteltuina ja tärkeinä. Ehdotettujen täydennysten suojelukeinoksi esitämme luonnonsuojelulakia.
Pohjois-Pohjanmaalla Natura-ohjelmaa täydennetään vain mainituilla kahdella Hailuodon kohteella. Lausuntokierroksella tehtyjen, luonnonsuojelullisesti perusteltujen lisäys-ehdotusten määrä huomioon ottaen tulos on vaatimaton.
Pohjois-Pohjanmaan Natura-ohjelmasta on väärin perustein poistettu kokonaan Muhoksen Pitkäselän lehtojen ja Kallioselän (Fl1102602) alue. Kyseisen, kalkkipitoisen kallioperän ansiosta rehevien lehtojen, lehtokorpien ja lettojen monimuotoisuuskeskittymän poistami-nen ei ole luonnonsuojelullisesti perusteltu toimenpide. Kohde on poistettu ohjelmasta luontodirektiivin vastaisesti mahdollisen taloudellisen intressin turvaamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseutu on pääosin karua ojitettujen soiden ja nuorten metsien aluetta. Kalkkivaikutteisten luontotyyppien suotuisan suojelun taso pitää Natura-ohjelman puitteissa varmistaa. Esitämme Pitkäselän ja Kallioselän palauttamista Natura-ohjelmaan.
Pohjois-Pohjanmaalla Natura-ohjelmaan jää edelleen vakavia puutteita. Luonnonsuojelu-piiri toistaa vaateensa ensimmäisen kerran 28.2.1997 ympäristöministeriölle ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökskukselle esittämänsä kohdeluettelon ja kohteiden rajausesitysten huomioon ottamisesta (Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri: Natura 2000). Ympäristö-keskuksen vastineissaan tarjoama perustelu useiden luonnonsuojelupiirin esittämien soidensuojelualueiden rajausmuutosten tarpeettomuudesta ei myöskään tyydytä. Ympä-ristökeskuksen mukaan suoyhdistymän edustavuus ei olisi kasvanut piirin esittämästä lisäyksestä (esimerkiksi kohteet: Jänessuo Fl1101401, Tuuliaapa-Iso Heposuo Fl1101402).
Luonnonsuojelupiirin mielestä edelleen yleinen tapa rajata soidensuojelualue kivennäismaiden reunoja pitkin on aapasoiden kyseessä ollen ekologisesti järjetön. Soiden ja metsien vaihettumisvyöhykkeiden suojelu sen sijaan parantaa soidensuojelualueen suojeluarvojen säilymistä, mikä on vakavasti otettava yhteinen etu. Soisella Pohjois-Pohjanmaallakin jäljellä oleviin luonnontilaisiin soihin kohdistuu monenlaisia hyödyntämis-paineita eikä heikentyneiden soidensuojelualueiden luonnonarvojen korvaamiseksi löydy jatkuvasti uusia kohteita tilalle. Oikeastaan Pohjois-Pohjanmaan aapasuot tarvitsisivat oman pelastusohjelmansa, koska niiden reunaosat ovat lähes järjestään ojitetut. Esimerkiksi GTK:n Pudasjärvellä tutkimien yli 200 suon joukosta löytyy ainoastaan seitsemän täysin luonnontilaista.
Toisekseen varsinkin läntisellä Pohjois-Pohjanmaalla metsien suojelu on osa soiden-suojelua, koska alkuperäisluonto on oleellisin osin soiden ja metsien mosaiikkia. Natura-ohjelman puitteissa olisi pitänyt kyetä paikkaamaan vähintään ne maakunnan länsiosia koskevat laiminlyönnit, jotka juontuvat vanhojen metsien suojeluohjelman toteutus-tavoista. Alue-ekologinen suunnittelu ei turvaa vähäisten vanhan metsän läiskien säilymistä. Kaikki metsätalouden piirissä säilyvä metsätalousmaa käsitellään metsätalouden ehdoilla kohteiden pienuudesta huolimatta.
Luonnonsuojelupiiri ei hyväksy luontodirektiivin määräysten vastaisena Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja turvetuottajien välistä sopimista suojeltavista ja turvetuotantoon varattavista soista. Seuraava turvetuottajien ja viranomaisten neuvottele-maksi ilmoitettu lisäys valtioneuvoston päätökseen on myös luonnonsuojelulain vastainen ja sellaisena hylättävä (Ympäristöpäällikkö Pirkko Selin, Vapo Oy: johdantopuheenvuoro Turveteollisuuden ympäristöseminaarissa 19.2.1998 Oulu): ''Natura 2000 -verkostoon on otettu alueita, joiden välittömässä läheisyydessä on turvetuotannossa olevia tai siihen varattuja ja hankittuja soita, joilla turvetuotantoa voidaan harjoittaa. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen kuivatusvedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan vesistöalueeseen tai suojelusuolle''. Varauma tekisi tyhjäksi yhden tärkeimmistä edistyksellisistä suomalaisen luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksista. Hankkeiden ja suunnitelmien vaikutusten etukäteisen arvioinnin (65 §) tarkoituksena on nimenomaan varmistaa sellaisten alueiden luonnonarvojen säilyminen, joihin on sijoitettu yhteiskunnan henkisiä ja taloudellisia resursseja. Periaatteessa tuorvetuotantoa varten on varattu soita vuosikymmeniä. Varsinkin vielä luonnontilaisten soiden sopivuus turvetuotantoon alkaa olla vesioikeudellisesta näkökulmastakin jo kyseenalainen, saati sitten jos otetaan huomioon luonnon monimuotoisuus, luonnon monikäyttö sekä energiatalouden tulevaisuuden näkymät ja Kioton sopimukset.
Soidensuojelualueiden rajausten muuttaminen turvetuottajien sanelemien tarpeiden mukaan on myös torjuttava. Esimerkiksi Turveruukki Oy:n hallussa olevan alueen poista-minen Ohtosensuon soidensuojelualueesta (Fl1103802) on peruttava. Kyseinen Ämmänsuo on sijainniltaan joka tapauksessa sopimaton turvetuotantoon. Sen sijaan Ohtosensuo on luonnon- ja maisema-arvoiltaan erityisen merkittävä, jonka on oltava määräävä tekijä Natura-aluetta muodostettaessa ja sen suojeluarvoja turvattaessa. Ohtosensuo on uusi soidensuojelualue, jonka perustamiseksi ja suojeluaarvojen turvaami-seksi on sijoitettu merkittävästi valtion luonnonsuojelualueiden hankintaan osoitettuja määrärahoja. Ostetut alueet sijaitsevat Ohtosen länsilaidalla. samalla perukalla, missä Ämmänsuokin sijaitsee.
Muuttohaukan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi Natura-ohjelmaa olisi pitänyt täydentää muun muassa siten, että kaikki muuttohaukan nykyiset ja vielä jäljellä olevat potentiaaliset pesimäsuot olisivat ohjelmassa mukana. Tällainen kohde on esimerkiksi luonnonsuojelupiirin esittämä Räkäsuon-Lääväsuon-Kanasuon-Kivisuon (Ylikiiminki-Muhos-Utajärvi) alue, josta vain Räkäsuo (Fl1106602) vanhana suojelualueena on ohjelmassa mukana. Muuttohaukka on erityisesti suojeltava laji, jota koskee luonnon-suojelulain 47. pykälä, jonka tulisi estää ympäristöviranomaisten ja turvetuottajien väliset muuttohaukkasoita koskevat sopimukset. Muistutustekstissään ympäristökeskus myöntää luonnonsuojelupiirin esittämän laajennuksen perusteluksi, joten varovaisuusperiaatteen mukaisesti alue tulisi poistaa turvetuotantoon varattujen alueiden listasta.
Litokairan suoerämaan suojelurajaus on useista hyvistä lisäyksistä huolimatta edelleen epätyydyttävä. Vaikka valtio on maanomistajana, esimerkiksi maakotkan pesimäsaareke, soiden ympäröimä vanhaa metsää kasvava Koppelokummut on käsittämättömästi suojelurajauksen ulkopuolella. Litokairan eteläosien rajaus on ympäristökeskuksen esittämässä ja turvetuottajien ja Metsähallituksen vaatimassa muodossa epäjohdon-mukainen ja epämääräinen. Luonnonsuojelupiirin esitys Tynnyrisuon ja Sumusuon välisen Teerilammensuon - Ison Teerisuon liittämisestä suojelualueeseen selkeyttäisi tilanteen ja turvaisi suoerämaan luonnonarvot ja luonnonrauhan. Muussa tapauksessa alue säilyy jatkuvan riitelyn kohteena - turhaan, sillä metsätaloudelliset hyödyt ovat vähäiset ja turvetuotannon laajentaminen Siuruanjoen valuma-alueeseen kuuluvalla Isolla Teerisuolla on erittäin epätodennäköistä ja sen mukaan sen tulisi sitä olla myös välittömästi suon pohjoispuolisella Teerilammensuolla, jolla viime vuosina on yrittänyt muuttohaukka pesiä.
Muistutusten vastausmateriaalissa Litokairan rajaus on ilmeisesti liikahtanut. Luonnonsuojelupiiri olettaa, että rajauksen siirtyminen Kivijoen länsipuolelle on edelleen tosiasia. Litokairan erityisarvon mukaisesti kohteen suojelutapana on oltava kaikilta osin luonnonsuojelulaki.
Syötteen natura-rajaus on pidettävä ennallaan siten, että Iso-Syötteen länsirinne säilyy osana Natura-kohdetta.
Kaikki Natura-ohjelmassa vielä mukana olevat maankohoamisrannikon kohteet on välttämätöntä sisällyttää myös lopulliseen Natura-ohjelmaan. Maankohoamisrannikon luontotyyppien suojelu jää kuitenkin puutteelliseksi. On valitettavaa, että Perämeren rannikon eritysivastuuna olevien maankohoamisrannikon luontotyyppienkin suojelua sallitaan ennakkoluulojen ja väärän tiedon määrätä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Rahjan saariston rajauksen supistamisen syyt sekä ylipäänsä uusien maankohoamisrannikon suojelukohteiden vähyys.
Useimmissa kohteissa rajaukset on vedetty hyvin ahtaasti maanomistusolojen sanelemina. Arvokkaiden lintuvesien rajauksia määritettäessä olisi laakealla rannikolla otettava huomioon matalan veden aikana paljastuvan matalikon laajuus. Linnuston suojelun kannalta laakean maankohoamisrannikon vedestä paljastuvat matalikot ovat olennaisen tärkeitä. On valitettavaa, että luonnonsuojelupiirin ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ehdotusta matalikoiden rajausten korjaamisesta ei ole noudatettu.
Luonnonsuojelullisesti uskottavan ja toimivan, suotuisan suojelun tason mahdollistavan Natura-ohjelman laatimiseksi kohteita ei riitä enää ainakaan karsittavaksi.
Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri