23.5.2002
Professori Risto Tarjanne on julkisuudessa (Helsingin Sanomat 18.5.) pitänyt ydinvoimaa ekotehokkaana. Perusteluksi hän on esittänyt laskemiaan MIPS-lukuja, jotka ilmaisevat luonnonvarojen kokonaiskulutuksen tuotettua kilowattituntia kohden. Tarjanteen väitteet ovat ristiriidassa alan tutkimuksen kanssa.
Energiantuotannon vaatimaa luonnonvarojen kokonaiskulutusta on selvitetty Oulun yliopiston Thule-instituutissa (www.thule.oulu.fi/ecoef). Thule-instituutin mukaan kiinteiden luonnonvarojen kulutus Suomessa tuotettua sähkökilowattituntia kohden on käytettäessä kivihiiltä 973 grammaa, maakaasua 195 g ja ydinvoimaa 313 g (ei sisällä ydinjätehuollon aiheuttamia materiaalivirtoja). Tarjanteen tarjoamat vastaavat luvut ovat 1160 g , 170 g ja 42 g, eli selvästi ydinvoimalle edullisempia. Thule-instituutin luvut perustuvat MIPS-konseptin kehittäneen saksalaisen Wuppertal-instituutin laskentamenetelmiin.
Kivihiilen korvaaminen muilla energianlähteillä on järkevää; kyse onkin siitä, millä korvataan. Thule-instituutin mukaan maakaasu on ydinvoimaa ekotehokkaampaa. Tuulisähkön MIPS-luku on laskettu Wuppertal-instituutissa, ja se päihittää kaikki muut: luonnonvaroja kuluu vain 60 g/kWh. Ydinvoiman lisärakentamista ei siis voi perustella ekotehokkuudella. Hallituksen ilmastostrategian ydinvoimaton vaihtoehto olisi energiapolitiikalle parempi lähtökohta.
Lisäksi on huomattava, että MIPS-mittarin käyttö on ydinvoiman kohdalla ongelmallista, koska MIPS ei huomioi ydinpolttoaineen säteilyongelmia.
Toinen kysymys on, miten ydinsähkön lisätuotanto sähkömarkkinoille vaikuttaisi Suomen elinkeinoelämän ekotehostumiseen ja kilpailukykyyn. Sen voi arvioida vähentävän halukkuutta ja mahdollisuuksia investoida ekotehokkaampiin energiamuotoihin, tuotannonaloihin, tuotantomenetelmiin, tuotteisiin ja palveluihin. "Edullinen ja vakaa sähkön hinta" saattaakin johtaa tuottamattomuuteen ja tehottomuuteen niin energian kuin muidenkin luonnonvarojen käytössä. Tämä ei edistä suomalaisten yritysten kilpailukykyä maailmassa, jossa "ekotehokkuus ei tulevaisuudessa ole business-mahdollisuus vaan yritysten elinehto", kuten Helsingin kauppakorkeakoulun professori Raimo Lovio on asian ilmaissut.
Suomalainen yrityskehityshanke "Factor X - Ekotehokkaasti markkinoille" sekä maaliskuiset Ekoteho 2002 -messut osoittivat, että suomalaisetkin yritykset pystyvät huomattavasti vähentämään tuotteidensa ja palvelujensa vaatimaa luonnonvarojen kulutusta (kts. www.ekoteho.net). Tällaista kehitystä tulisi tukea luomalla rakenteellisia edellytyksiä ekotehokkuudelle.
YK:ssa on todettu, että ekotehokkuus olisi kymmenkertaistettava 50 vuodessa (ns. Factor 10 -tavoite), jolloin nykyinen hyvinvointi voidaan tuottaa kymmenesosalla nyt tarvittavista luonnonvaroista. Itävalta ja Alankomaat ovat virallisesti sitoutuneet Factor 10 -tavoitteeseen, ja esimerkiksi Japani laatii parhaillaan kansallista Factor 8 -strategiaa. Samoin ne maat, jotka ovat päättäneet luopua ydinvoimasta, ohjaavat energiapolitiikallaan ekotehokkuuteen.
Eduskunnan ydinvoimapäätös viitoittaa Suomen linjaa. Pyrimmekö ekotehokkuuden edelläkävijöiden joukkoon, vai hiihtelemmekö perässä runsaan energiankulutuksen dinosauruksena.
LISÄTIEDOT:
- suunnittelija Eija Koski, Ekoteho 2002 -messut, eija.koski@clinet.fi
- projektipäällikkö Michael Lettenmeier, Factor
X - Ekotehokkaasti markkinoille -hanke, m.l@iki.fi,
puh. 040-5412 876