16.12.2002 Eriävä mielipide
Uusiutuvan energian edistämisohjelma 2003-2006. KTM:n työryhmän ehdotus. Valmistunut 5.12.2002
Eriävä mielipide koskee uuden ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden suhdetta ohjelman lähtökohtana oleviin eduskunnan lausumiin. Lisäksi eriävässä mielipiteessä ei voida täysin yhtyä ohjelman esittämiin vesivoiman, turpeen ja jäte/kierrätyspolttoaineiden asemaa koskeviin rajauksiin.
Uuden ohjelman lähtökohdat, tavoitteet ja toimenpiteet
Uuden ohjelman lähtökohdaksi on asetettu eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä antamat lausumat. Uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi tulee lausumien mukaisesti käyttää muun muassa veropolitiikkaa, lisätukea investointeihin ja teknologian kehittämiseen sekä kestävän metsätalouden metsänparantamiseen. Lisäksi eduskunta edellytti muun muassa energiapuun, biokaasun ja muiden biomassojen käytön edistämistä aiempaa ohjelmaa enemmän ja sitä, että uusiutuvan sähkön pääsy jakeluverkkoihin turvataan esimerkiksi vihreiden sertifikaattien kaupalla ja verkon haltijoille asetettavilla ostovelvoitteilla.
Uusi ohjelma huomioikin aiempaa paremmin
erilaisten biopolttoaineiden,
kuten metsähakkeen, peltobiomassojen ja biokaasun edistämisen.
Kokonaistavoitteet eivät kuitenkaan poikkea merkittävästi
nykyisen ohjelman tavoitteista. Lisäksi suurin osa uusistakin
tavoitteista jää riippuvaiseksi ohjelmaan kuulumattoman
suuren vesivoiman hyödyntämisestä sekä tahoista,
jotka eivät varsinaisesti ole edistämisohjelman kohteena,
kuten metsäteollisuudesta.
Vuoden 1999 ohjelman toteutumisen esittelyn yhteydessä tuodaan hyvin ilmi ne ongelmakohdat, joissa nykyinen ohjelma on epäonnistunut. Tällaisia ovat esimerkiksi tuulivoimakapasiteetin ennakoitua heikompi lisäys ja bioenergiainvestointien osittainen suuntautuminen pelkkään lämmön tuotantoon sähkön ja lämmön yhteistuotannon sijaan. Myös nykyisten tukimuotojen määräaikaisuus on vaikeuttanut alan yritysten pitempiaikaista suunnittelua. Ehdotus uudeksi ohjelmaksi ei anna riittävästi eväitä näiden ongelmien ratkaisemiseen, tai ratkaisujen tekeminen sysätään selvitysten muodossa epämääräiseen tulevaisuuteen.
Ottaen huomioon nykyisen ohjelman toteuttamisessa esille nostetut ongelmat, eduskunnan lausumien toteuttamisen olisi tullut näkyä selkeämmin metsäteollisuudesta riippumattomien biomassojen kuten metsähakkeen, peltobiomassojen ja biokaasun käytön lisäyksenä teollisuuden ulkopuolella. Erityisesti bioenergialla tuotetun sähkön määrän nostamiseen lämmön tuotannon yhteydessä on selvitysten mukaan ohjelmaa suuremmat mahdollisuudet, jotka olisi tullut ottaa eduskunnan edellyttämien voimakkaampien edistämistoimien kohteeksi. Näiden edistämistavoitteiden olisi tullut näkyä myös bioenergialla tuotetun sähkön tavoiteluvussa. Myös tuulivoimateknologian viimeaikainen kehitys ja tuotannon voimakas lisääntyminen maailmalla olisi antanut perusteet nostaa tuulivoimalle asetettua tavoitetta etenkin vuoden 2010 jälkeen. Ohjelman tavoite 2000 MW vuodelle 2025 on useissa muissa Euroopan maissa asetettu saavutettavaksi jo vuonna 2010 tai jopa aiemmin.
Paitsi tavoitteista, työryhmässä luovuttiin myös selkeiden toimenpiteiden asettamisesta pienten yhteistuotantolaitosten biosähkön, tuulivoiman sekä muiden hajautettujen energiantuotantomuotojen edistämiseksi. Investointituen määrää ehdotetaan kyllä lisättäväksi, mutta veropoliittiset keinot, kuten hiilidioksidiveron nostaminen ja asettaminen myös sähköntuotannolle, sekä uudet tukimuodot, kuten ostovelvoitteiden asettaminen verkonhaltijoille, jätettiin edelleen odottamaan uusia selvityksiä ilman selkeää toteutusaikataulua.
Vesivoima
Uusittuun ohjelmaan sisällytettiin aiemmasta poiketen myös vesivoiman yli 10 MW tehonkorotukset olemassa oleviin laitoksiin. Aiemman ohjelman taustaselvityksen mukaan suuri osa tällaisista tehonkorotuksista kohdistuisi Kemijoen laitoksiin, mikäli Vuotoksen allas rakennettaisiin. Vuotoksen kaltaisiin, laajoja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia aiheuttaviin hankkeisiin liittyvää vesivoiman lisäystä ei voi missään tapauksessa pitää hyväksyttävänä. Kaiken kokoisen vesivoiman edistämisessä tulee ottaa huomioon hankkeiden ympäristövaikutukset mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen velvoite. Vesivoiman tuesta entistä suurempi osa tulisikin ohjata näiden vaikutusten poistamiseen ja minimoimiseen.
Turve
On oikein ja perusteltua, ettei turve kuulu ohjelman edistämistoimien piiriin. Turve ei ole uusiutuva energialähde ja sen polton aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat energiayksikköä kohden suuremmat kuin kivihiilellä. Turpeen korvaaminen puulla onkin yksi kustannustehokkaimmista keinoista vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä. Turpeesta luopumista puoltavat myös monenlaiset turpeen kaivuun ja kuljetuksen aiheuttamat negatiiviset ympäristövaikutukset (haitat luonnon monimuotoisuudelle, vesistöhaitat, pölyhaitat). Ohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että turpeen käyttö pysyy jatkossa prosentuaalisesti nykyisellä tasolla (n. 6 %). Tämä tarkoittaisi turpeen käytön absoluuttista kasvua niin kauan kuin energiankulutuksen kasvu jatkuu. Tekstissä vedotaan siihen, että puun energiakäytön lisääminen edellyttää myös turpeen käytön lisäämistä ainakin osassa laitoksista. Uusien laitosten teknologia ei tätä kuitenkaan edellytä, joten jatkossa puun käytön lisääminen ei ole riippuvaista turpeen käytöstä. Raportin linjaukseen turpeen nykyisen osuuden säilyttämisestä ei voi yhtyä, vaan turpeen energiakäyttöä tulee päinvastoin asteittain systemaattisesti vähentää ja luopua sen käytöstä kokonaan vuoteen 2025 mennessä.
Jätteen energiakäyttö
"Kierrätys"- eli jätepolttoaineiden
sisällyttämisen ohjelmaan olisi tullut tapahtua jätelain
hierarkian mukaisesti, siten että polttoon ohjataan vain
eloperäistä ja siksi uusiutuvaksi laskettavaa biohajoavaa
jätettä,
a) jonka syntyä ei ole pystytty ehkäisytoimista huolimatta
välttämään,
b) jota ei yrityksistä huolimatta ole pystytty hyödyntämään
materiaalina ja
c) joka palaa kaikissa jätettä polttavissa kattiloissa
aiheuttamatta haitallisia päästöjä.
Tämä hierarkia huomioon ottaen uusiutuvaksi laskettavan jätteen hyväksyttävä energiankäyttötapa olisi biokaasutus eikä polttoon tulisi nykyisellä tietämyksellä ja teknologialla ohjata ohjelman kohteena olevaa yhdyskuntajätettä lainkaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään lisättävän nimenomaan yhdyskuntajätteiden polttoa "kierrätys"polttoaineena. Näin siitä huolimatta, että toistaiseksi jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ei ole toimittu juuri lainkaan ja polttoon ohjattaisiin myös materiana hyödynnettäväksi kelpaavaa jätettä (mm. pahvia, paperia ja biojätettä). "Kierrätys"polttoaineina poltettavasta jätteestä kaikki ei myöskään ole uusiutuvaa (mm. muovit). Lisäksi kotitalouksista peräisin olevaa jätettä ei eräiden asiantuntijaselvitysten mukaan tulisi polttaa lainkaan sen sisältämien raskasmetallien ja kloorin vuoksi.
Edelleen on ristiriitaista, että ohjelmassa varataan jätteen energiakäytön edistämiseen kuudesosa (6 milj. euroa 36 milj. eurosta) ohjelman investointituesta, vaikka toisaalla ohjelmassa todetaan, ettei kierrätyspolttoaineiden määrän lisääminen ole itsessään tarkoituksenmukaista, koska ensisijaisesti pyritään vähentämään jätteen syntyä ja edistämään hyötykäyttöä materiana. Lisäksi on otettava huomioon, että Tekes on jo kolmen viime vuoden aikana tukenut nimenomaan jäte-energian tutkimusta ja tuotekehitystä 6 miljoonalla eurolla, kun esimerkiksi tuuli ja aurinkoenergian tutkimusta on yhteensä tuettu vain 3,4 miljoonalla. Mikäli halutaan vähentää ilmastopäästöjä ja edistää uusiutuvaa energiaa, tulee rahat jatkossa sijoittaa aitoihin uusiutuviin energialähteisiin sekä jätteiden osalta niiden synnyn ehkäisyyn.
Helsingissä 12.12.2002
Simo Kyllönen