6.5.2002 klo 18
"Viime vuosina tutkimusrahoituksessa tapahtunut tiukkeneminen ja tutkimuksen ketjuuntuminen on johtanut siihen, että pienten säätiöiden merkitys tutkimuksen rahoittajana on entisestään kasvanut. Suuret tutkimuskoaliitiot keskittyvät tiettyihin kysymyksiin ja tällöin monien tärkeiden tutkimushankkeiden rahoitus jää verkostojen ja ketjujen ulkopuolelle", professori Satu Huttunen sanoi tervehdyspuheessaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön 40-vuotisjuhlassa maanantaina.
"Mikäli tutkimuskohteena ei ole näyttävä ja ihmisen kannalta mielenkiintoinen otus, rahoitusta on usein erittäin vaikea löytää. Tutkimuksen keskittyminen ja ketjuuntuminen saattaa tulevaisuudessa olla merkittävä tekijä luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon köyhtymisessä ja jälkeenjääneisyydessä", Satu Huttunen, Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallituksen puheenjohtaja, totesi puheessaan.
"Huippututkimuksen tavoittelussa saattaa olla varjopuolena tutkimuksen monimuotoisuusen menettäminen. Aikaisemmin annettiin kaikkien kukkien kukkia ja monimuotoisesta alustasta kehittyivät myös merkittävät luonnontieteelliset ja luonnonsuojelulliset edistysaskeleet."
"Tutkimuksessa keskeisenä on ollut myös luonnonsuojelullisesti tärkeiden opinnäytetöiden tukeminen. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on yksi niistä harvoista, jotka tukevat myös pro gradu -tutkielmien tekoa. Harrastus- ja valistustoiminnan tukeminen on koettu tärkeäksi, koska luonto- ja ympäristökasvatuksen saralla riittää Luonto-Liitolla ja Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksillä tekemistä", Satu Huttunen sanoi arvioidessaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön merkitystä.
Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on merkittävällä tavalla voinut laajentaa toimintatapaansa saamiensa lahjoitusten turvin. Viime vuonna säätiö hankki Someron Rekijoen laaksoalueen vanhaa metsää ja perinnemaisemaa noin 15 hehtaaria. Rekijoen laaksoalue on maassamme ainutlaatuinen perinnemaisemakokonaisuus. Rekijoki on uurtanut savikkoisten maiden halki syvän, jyrkkärinteisen ja polveilevan jokilaakson. Alueelle on jäänyt mosaiikkimaisesti myös vanhan metsän laikkuja. Säätiön hankkimat alueet liityvät läheisesti Natura-alueisiin ja ovat siten omalta osaltaan laajentamassa suojelualueita.
Toinen merkittävä aluevaltaus Suomen Luonnonsuojelun Säätiön toiminnassa on ollut erityisen lahjoitusrahaston perustaminen. Rafael Kuusakosken muistorahaston tarkoituksena jakaa apurahoja Itämeren suojeluun liittyviin hankkeisiin ja tutkimuksiin. Rafael Kuusakosken muistorahasto jakoi ensimmäiset stipendinsä viime vuonna Saaristomeren linnuston tutkimukseen.
Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen luonnonsuojeluliiton, julkaisemassa Suomen Luonto -lehdessä vuonna 1961 professori Niilo Söyrinki esitti toiveen luonnonsuojelua tukevan säätiön perustamisesta. Söyringin kirjoitus päättyi vetoomukseen jokaiselle Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenelle peruspääoman keräämiseksi.
Säätiön peruspääoma kerättiin kesäkuun 1961 ja kesäkuun 1962 välisenä aikana. Säätiön säädekirjan allekirjoittivat maaliskuun 27. päivänä 1962 professori Niilo Söyrinki ja varatuomari Eero-Pekka Paavolainen. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö merkittiin säätiörekisteriin 17.12.1962.
Säätiön ensimmäinen hallitus valittiin 16.5.1962. Vuoteen 1968 istuneessa hallituksessa olivat professorit Valter Keltikangas, Niilo Söyrinki ja Kustaa Vilkuna, metsäneuvos Jarl Lindfors, arkkitehti Aarne Ervi, varatuomari Eero-Pekka Paavolainen sekä FM, metsänhoitaja Pasi Lehmusluoto.
LISÄTIEDOT: asiamies Ritva Pietiläinen, puh. (09) 228 08 221